Weekly Mix: Ninni Luhtasaari

Ninni Luhtasaari on kuvataiteilija ja muusikko, joka innostuu kunnon rokkikeikoista.  Hän koosti pimeyden keskelle Weekly Mix -soittolistan, jonka parissa voi estoitta jorailla tai jumittaa.

Moi Ninni, mitä kuuluu?

Nyt väsyttää, koska palasin juuri lyhyeltä näyttelyreissulta Berliinistä. Viimeisenä yönä lähinnä kikattelimme gallerian takahuoneessa, vaikka tiesin paluulennon lähtevän suhteettoman aikaisin. Huonoista unista huolimatta minulla menee nyt aika hyvin.

Mitä toivot tänä vuonna joulupukilta?

Suolaa ja ruisleipää. Joulupukki ei ole käynyt vielä luonani tupareissa.

Mitä puuhailet tällä hetkellä töiden saralla?

Kasasin sooloprojektilleni Ninni Forever Bandille yhtyeen, jolla on ensimmäinen keikka Tampereella joulukuussa. Huikean hienoa ja jännittävää! Kokoan myös Galleria Saskiaan kutsunäyttelyä, joka aukeaa tammikuun ensimmäisellä viikolla.

Miten muusikon, kuvataiteilijan ja äidin roolit saa yhdistymään?

Pidämme lapseni kanssa välillä pieniä keittiödiskoja, mutta sen enempää roolit eivät taida yhdistyä. Ilman lasta varmaan haahuilisin elämässä enemmän. Nyt tiukat aikataulut johtavat siihen, että töitä on tehtävä heti, kun aikaa on. Ilman päiväkotia työskentelystä ei tulisi mitään.

Mistä ideat tekemiseesi kumpuavat?

Kehollisuus, nurinkurisuus, absurdius, alitajunnan kaivelu… Työskentelyni on sellaista tietynlaista viettien ilmaisua. Ideoita saan asioista, jotka sattuvat ympärilläni olemaan.

Ketä ihailet?

Ihailen sellaisia ihmisiä, jotka osaavat olla lempeitä ja rakastavia, myös itselleen. Arvostan myös vahvasti oman tiensä kulkijoita. Suurin osa ihmisistä, joita tällä hetkellä ihailen, ovat ystäviäni.

Et tunnu ottavan itseäsi liian vakavasti. Mistä sellaisen taidon saa?

Se on itselleni varmaan tietynlainen puolustuskeino. On kauhean pelottavaa joutua tekemään jotain, josta ajattelee, että “onpas noloa.” Kyseisissä tilanteissa työnnän itseni “noloutta” kohti entistä kovempaa ja yritän tehdä juuri niin.

Mikä on hullunkurisin työsi?

Työ nimeltään ‘Food diary’. Otin teosta varten vuoden verran kuvan kaikesta, mitä söin ja join. Minun piti aina olla totuudenmukainen, joten jos lautasellani oli esimerkiksi pahaa ruokaa, mutta olin jo ottanut kuvan, ruoka oli ehdottomasti syötävä loppuun.

Mikä saa sinulla sukat pyörimään jalassa?

Kunnon rokkikeikka! Se voi olla oma tai jonkun muun.

Mitä isovanhempiesi taitoa kadehdit?

Kadehdin varmaankin isovanhempien puutarhaa mökillä ja taitoa pitää sitä upeasti elossa. He kitkevät edelleen sinnikkäästi. Toisaalta, minulla oli myös isoisä, jota en tuntenut koskaan. Hän oli rockabilly-basisti. En ole koskaan kuullut hänen musisointiaan, mutta mielikuvissani hän oli hyvä. Eli kuvitteellisesti voisin ihailla hänen basson soittoa.

Miten maailma pelastetaan?

En haluaisi olla näin synkkä, mutta maailma pelastuisi todennäköisesti sillä, että ihmiset katoaisivat, ainakin hetkellisesti… Tai ainakin pitäisi tapahtua jonkinlainen ihmisyyden muutos ja meidän ihmisten pitäisi laittaa enemmän painetta valtaapitäville. Ehkä anarkistinen vallankumous?

Millaisen soittolistan saamme kuulla ja miksi?

Koostin pimeyden keskelle eskapistisen listan, jonka parissa voi estoitta jumittaa, jorailla ja velloa.