Vahvana ja kauniina kuin merilevä

Merilevä on kiehtonut minua jo yli vuosikymmenen ajan. Merilevä edustaa minulle sekä menneisyyttä että mahdollisia tulevaisuuksia, ja lisäksi sen esteettiset, toiminnalliset ja filosofiset ulottuvuudet ovat loputtomia. Merilevä on minun menetelmäni muotoilla uutta ja kestävää materiaalista maailmaa.

Merileväseikkailuni alkoi vuonna 2007, kun toimin residenssimuotoilijana Japanissa. Paikallisilla kalamarkkinoilla myytiin merilevää, ja minusta se oli hämmästyttävä materiaali: vahvaa kuin nahka mutta kuitenkin taipuisaa. Kysyin ystävältäni, mihin kaikkeen merilevää käytetään Japanissa. Kuvittelin tietenkin monenlaisia käyttötapoja ja näin silmissäni kokonaisen merilevään liittyvän käsityöläisalan — josta en tietenkään länsimaisena olisi kuullutkaan. Varmasti japanilaiset sitovat merileväkirjoja, valmistavat kenkiä ja tekstiilejä tästä uskomattomasta materiaalista. Mutta ystäväni vastasikin: ”Syömme sitä, olemme aina syöneet sitä.” Todellako? Kävi ilmi, että merilevä on niin vakiintunut japanilaiseen kulttuuriin ruokana, ettei kukaan ole tullut ajatelleeksi merilevän käyttöä laajemmin.

Entä jos asiat olisivat toisin? Mitä jos merilevää olisi saatavilla erilaisiin käyttötarkoituksiin? Minua kiehtovat niin merilevän estetiikka kuin sen ja käytännön soveltamisen mahdollisuudet.

Merilevää voidaan kasvattaa ekologisesti kestävällä tavalla. Se kasvaa nopeasti, jotkut lajit kasvavat useita metrejä vuodessa. Merilevä puhdistaa ympäristöään, sillä se käyttää kasvuunsa muun muassa ihmisen mereen valuttamia lannoitteita. Näin ollen merilevä hillitsee sinileväkukintoja ja vähentää muiden merille haitallisten aineiden määrää. Lisäksi levät tarjoavat suojaisan ympäristön eri kalalajeille.

Merilevää syödään, mutta voisimme tehdä siitä myös vaihtoehtoja muoville, nahalle ja tekstiileille. Itse asiassa käytämme merilevää jo päivittäin, koska sen johdannaisia on esimerkiksi hammastahnoissa ja pirtelöissä.

Minun tehtäväni on edistää tietoutta merilevästä ja auttaa ottamaan sitä käyttöön yhteiskunnassamme. Yritän saada käsityöläisiä ja keittiöitä ottamaan tämän fantastisen materiaalin käyttöön mutta samalla olen tietoinen riskeistä. Jos rakennamme suuren merileväteollisuuden, vahingoitamme jälleen ympäristöä ja ekosysteemiä. Siksi tarvitsemme tiedettä kertomaan, missä ja kuinka paljon merilevää voimme kasvattaa. Ja missä siitä on hyötyä ekosysteemille.

Meillä ei ole varaa toistaa maalla tekemiämme virheitä meressä. Sen sijaan voisimme hyödyntää meriämme esimerkkinä siitä, miten voimme muuttaa toimintaamme parempaan suuntaan myös maalla.

Pidän merilevää esteettisesti ja jopa filosofisesti uskomattoman innostavana. Haluan olla kuin merilevä ja kasvaa yhtä vahvana ja kauniina. Haluan tukea muita sen sijaan, että riistäisin heiltä jotain. Myös muotoilijana olen merilevän kautta muuttanut omaa näkökulmaani: minusta meihin. Yhdessä voimme kuvitella mahdollisia tulevaisuuksia ja alkaa kulkea niitä kohti. Jos joku meistä onnistuu, muut voivat auttaa ja seurata samaa polkua. Merilevä on keinomme löytää uusi ja kestävä materiaalinen maailma.

Perustimme samanlaiset arvot jakavien kollegojeni kanssa Department of Seaweed -yhteisön, joka tekee spekulatiivista muotoilututkimusta. Kehitämme yhdessä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta kestäviä tulevaisuudenvisioita ja tuomme konkreettisia ratkaisuja esille. Edistämme parempaa materiaalista maailmaa. Mutta ennen kaikkea kunnioitamme kiehtovaa merilevää, joka tarjoaa meille ihmisille erittäin paljon ajattelemisen aihetta.

Julia Lohmann

Julia Lohmann on nykymuotoilun professori (Professor of Practice) Aalto-yliopistossa. Hän tutkii ihmisen suhdetta kasvi- ja eläinkuntaan ja niitä arvoja, joita tämä suhde ilmentää. Vuonna 2013 hän toimi residenssimuotoilijana Lontoon Victoria & Albert -museossa ja perusti monitieteellisen Department of Seaweed -yhteisön, joka tutki merilevien potentiaalia muotoilumateriaalina.