Olympiastadionin tornista paljastuu talvinen ihmemaa

Helsingin keskustan kupeesta kohoavalta Olympiastadionin tornilta avautuvat uskomattomat näkymät kaupunkiin, joka tarjoilee kävijälleen valtavan määrän eläväistä kulttuuria ja monipuolisen kattauksen talviurheilua.

Töölön kaupunginosassa sijaitseva Helsingin Olympiastadion valmistui neljän vuoden rakennustyön jälkeen vuonna 1938. Paikallisten arkkitehtien Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin suunnittelema Olympiastadionin oli tarkoitus isännöidä vuoden 1940 kesäolympialaiset. Kisat, jotka peruttiin toisen maailmansodan myrskyisten olosuhteiden vuoksi. Vuonna 1952 Helsingin Olympiastadion kuitenkin isännöi menestyksekkäästi kesäolympialaiset ja vakiinnutti samalla asemansa maan suurimpana urheilustadionina. Maamerkkinä, joka on edelleen yksi kaupungin merkittävimmistä. 

Vierailu Olympiastadionin kuuluisassa tornissa, joka kohoaa jopa 72 metriä maanpinnan yläpuolelle, tarjoaa upeat näkymät Helsinkiin ja sen ympäristöön. Pääsylippuja myydään paikan päällä hintaan 6,50 € ja tornissa pääsee käymään arkisin kello 21.00 asti. Käynti tornin huipulle ei kuitenkaan valitettavasti ole esteetön.

Huipulta avautuvat aivan upeat näkymät! Torni tarjoilee fantastisen hienon näköalan myös kaikkiin talvisiin aktiviteetteihin, joita aurinkoisella talvipäivällä on Helsingissä tarjota.

Jos katseen antaa harhailla kohti kaupungin eteläkärkeä, avautuvat useat paikat valmiina talviseen hauskanpitoon ja nautintoon. Ensimmäisenä silmään osuu tietenkin Töölönlahti, jonka äärellä paikalliset usein vaeltelevat 2,2 kilometrin kiertoreittiä seuraten. Töölönlahti on ylivoimaisesti helsinkiläisten suosituin juoksu-, hiihto-, kävely- ja pyöräilyreitti. Ympyräreitiltä voi poistua missä ja milloin tahansa, mutta kätevimmin se tapahtuu seuraamalla junaraiteita kohti Rautatientoria ja Helsingin päärautatieasemaa.

Mikäli luistelun jälkeen kylmä kolottaa luita ja ytimiä, on Helsingissä mahdollista saunoa hyvinkin matalalla kynnyksellä. Julkisia saunoja on tarjolla mielin määrin ja toimipaikat vaihtelevat aina Allas Sea Poolista hieman ylellisempään Hernesaaren Löylyyn. Kallion kupeesta löytyvä Kulttuurisauna taas hurmaa arkkitehtoonisilla yksityiskohdilla ja riisutulla ilmeellään. Monet paikoista tarjoavat uimapukuja ja pyyhkeitä lainattavaksi.

Olympiastadionin tornissa vieraillessa on mahdoton olla huomaamatta, kuinka suuressa nousussa perinteisten talviurheilulajien suosio on. Hiihtoa varten tarkoitetut ladut siksakkaavat tornin ympäristöä tiiviissä verkossa. Kaupungin suosituimpia hiihtokohteita ovatkin klassikot kuten aivan stadionin vieressä sijaitseva Keskuspuisto, Pohjois-Helsingin laitamilla polveileva Paloheinä ja Espoon kaunis Nuuksio. Viime aikojen lumiset talvet ovat mahdollistaneet sen, että suuret massat ovat kaivaneet pölyttyneet sukset ja sauvat kellareistaan. Innokkaita hiihtäjiä näkyykin kaupunkikuvassa lähes joka paikassa – jopa vilkkaan Kallion kaduilla. 

Ulkoilumahdollisuudet ovat Helsingissä lähes rajattomat! Esimerkiksi kaupungin luistinradat ovat moninaisia ja tarjoavat huikeat olosuhteet nopeille lätkäpeleille tai rauhallisille pirueteille. Kalliossa sijaitseva, urbaani Brahenkenttä on varsinainen klassikko, kuten on myös Oulunkylän urheilupuisto. Itse asiassa ulkoluistelu on Helsingissä niin suosittua, että talvikuukausina, sään salliessa, pieniä luisteluratoja löytyy lähes joka kolkasta. Keskuspuiston vieressä sijaitsevalla, Meilahden alueella pieniä luistelukenttiä on useita – niin kuin myös Keskuspuistossa. Oikeastaan ei tarvitse tehdä muuta kuin napata luistimet olalle ja lähteä vaeltelemaan, luistelemaan pääsee takuuvarmasti alta aikayksikön.

Olympiastadionin tornista alaspäin katsottuna, jos vähän siristelee, voi nähdä maineikkaan Helsingin jäähallin takaa kurkistavan, paikallisen helmen. Skeittipuisto Micropolis on maisema-arkkitehti ja ammattiskeittaaja Janne Saarion suunnittelema paikallinen skeittauksen hotspot. Saaren mukaan Micropolis on “eräänlainen kollaasi skeitattavista kaupunkitiloista, turboahdettu skeittimaisema”. 

“Monet puiston yksityiskohdat ovat lainauksia tai uudelleen tulkintoja olemassa olevista skeittipaikoista ympäri maailman.” 

Eläväisenä kesäspottina tunnettu Micropolis muuntautuu kuitenkin myös talvikäyttöön: lumen peittämällä parkilla voi tavata paikallisia nuoria snedeemässä. Tämä ilahduttaa myös Saariota: ”Hienoa, että lumipeite tarjoaa uusia ulottuvuuksia puiston käyttöön!”

Snedeys, eli englanniksi snow skate, on rullalautailun ja lumilautailun hybridi, jossa temppuillaan lumella tehden lumilautailulle tyypillisiä liikkeitä. Tämä superhauska aktiviteetti ei suinkaan rajoitu talviunilla oleviin lumisiin skeittipuistoihin, vaan sitä voi harrastaa missä tahansa kaupungissa. Aivan kuten rullalautailua kesäisin! Snedelauta mahdollistaa myös hauskan surffauksen juuri pudonneella, pehmeällä lumella vaikkapa Keskuspuistossa, upeassa Alppipuistossa tai kuuluisilla Taivaskallioilla, aivan Käpylän kupeessa. 

Kun aurinko laskee tornin ylle, voi kirkkaana päivänä melkein kuvitella näkevänsä aina Lahteen asti. Helsingistä noin 100 kilometriä koilliseen sijaitseva Lahti tarjoilee runsaan kattauksen talviurheilua ja yli 100 vuotta vanhaa hiihtokulttuuria. Lahti onkin varsinainen hiihdon pyhiinvaelluskohde! 

Aurinkoisen talvipäivän voi viettää kuitenkin myös rauhassa tornin huipulla istuen, ihaillen 72 metriä alapuolella aukeavaa talvista ihmemaata. Vaikka vain kuumaa kaakaota siemaillen, sekin on ihanaa.

Juttu on osa sarjaa, jossa suunnittelijat kertovat heidän Helsingistään. Jutut julkaistaan Helsinki Design Weeklyn lisäksi osoitteessa MyHelsinki.fi.