Weekly Abroad: Tuomas Merikoski
Muotisuunnittelija Tuomas Merikoski haluaa jakaa suomalaiset hullutukset muun maailman kanssa. Weekly Abroad -sarja esittelee ulkomailla uraa luovia suomalaismuotoilijoita.
Muotisuunnittelija Tuomas Merikoski haluaa jakaa suomalaiset hullutukset muun maailman kanssa. Weekly Abroad -sarja esittelee ulkomailla uraa luovia suomalaismuotoilijoita.
Muotisuunnittelija Tuomas Merikosken matka on johtanut Tampereelta Trip Hopin kautta Pariisiin valmisvaatteiden pariin.
Merikoski heräsi muodin ihanuuteen myöhään 90-luvun hip-hopin tahdittamien loputtomien kesien innoittamana ja seurasi intohimoaan lopulta ”valon kaupunkiin” saakka. Hän vaihto-opiskeli Institut Français de la Modessa ja hioi taitojaan sen jälkeen Givenchyllä ja Louis Vuittonilla.
Vuonna 2014 hän perusti oman Aalto-merkin aikeenaan ilmaista suomalaista kulttuuria uudella tavalla globaalilla tasolla – sekä sen funktionaalisutta että hulluutta. Merikosken aiempia mallistoja leimasivat suomalaisen nuorisokulttuurin erityispiirteet: vapaus, pelottomuus ja luonnon sekä urbaanin ainutlaatuinen suhde, jota kuvataan Jouko Lehtolan kirjassa Finnish Youth: The Vulnerable & Invincible (Aalto 2015).
Merikoski sai varhaista kiitosta työstään Aallon parissa, ja vuonna 2016 hän oli sekä LVMH- että Andam-palkintojen finalistina. Hän myöntää, että kilpailumenestyksen tuoma näkyvyys auttaa menestymään myös liiketoiminnassa, mutta pitää luovuuden ja kaupallisuuden tasapainottamista yhtenä tärkeimmistä päivittäisistä tehtävistään.
”Olen suunnittelija, koska luovuus ja muoti ovat intohimojani. Samalla suunnittelu on työtäni, jolla pitää elää”, Merikoski sanoo. ”Liiketoiminta on pakollista, jos haluaa luoda jotakin ei-taloudellisessa mielessä arvokasta.”
Kadonnut paratiisi
Merikosken uusin syksyn 2017 Aalto-mallisto on nimeltään Paradise Lost. Se perustuu brändin periaatteisiin juhlistaa suomalaisen kulttuurin sekä funktionaalista että outoa luonnetta.
”Minusta Suomi on Euroopan ainoa maa, jonka eksoottisia erityispiirteitä ei vielä tunneta muissa maissa”, hän selittää.
Suunnittelijan pyrkimys kertoa suomalaisen kulttuurin vähemmän tunnetuista puolista kevyehköllä tavalla johtuu kenties hänen ainutlaatuisesta tarkkailuasemastaan; hän on asunut Pariisissa jo 15 vuotta. Merikoski sanoo tuntevansa itsensä nyt paljon suomalaisemmaksi, muttei myönnä suhteensa kulttuuriperintöön muuttuneen. Ainakin hän ymmärtää ja arvostaa nyt entistä enemmän kotimaataan, ja tämä heijastuu mallistoihinkin.
”Minua kiinnostavat kovasti kontrastit, jotka elävät rinnakkain, mutta eivät sekoitu”, hän sanoo.
”Minusta on tosi kivaa sekoittaa fantastista ja funktionaalista maailmaa, koska siinä tiivistyy näkemykseni itsestäni ja Suomesta.”
Paradise Lost -mallistossa näkyy myös kulttuurin pidättyvä, poliittisesti jännittynyt, turvallisuudesta ja terrorismista huolestunut tunnelma sekä yritysten jatkuva tarve järkeistää. ”Se sortaa meitä ja saa unohtamaan olennaisen eli tarpeen nauttia elämästä, olla onnellinen ja unelmoida”, Merikoski sanoo.
Uskollisena mieltymykselleen kaksijakoisuuteen ja vastakohtaisuuksiin suunnittelija yhdisti syksyn 2017 mallistossa epätyypillisellä tavalla tarkkaa räätälöintiä, Muumi-tekstiileitä ja kierrätettyjä lisäpukineita korostaakseen avoimuutta ja monimuotoisuutta. Merikosken mielestä kontrasti ja erilaisuus ovat paitsi välttämättömiä myös haluttavia: muoti on tapa vastustaa sortoa ja pakotettua standardointia.
Ville Lumière
Tätä kirjoitettaessa ranskalaiset jonottavat äänestämään valitakseen ehdokkaan presidentinvaalin ensimmäiselle kierrokselle. Kun ajattelee vallitsevaa epävarmuutta ja pelkoa siitä, että Ranskaa saattaa kohdata samanlainen poliittinen kaaos kuin Iso-Britanniaa ja Yhdysvaltoja, Pariisi ei ehkä tunnu kovin miellyttävältä työ- ja elinpaikalta vuonna 2017.
Päin vastoin. Pariisissa ovat puhaltaneet viimeisten kymmenen vuoden aikana uudet, perinteitä ravistelevat tuulet ravintoloista yrityskulttuuriin. Yli kolmekymppisillä ei ole enää varaa Lontooseen; vaikka Pariisi onkin hieman ahdas, se on jonkin verran edullisempi ja kehittyy parempaan suuntaan.
Tämä on Merikosken mukaan luonut kaupunkiin uutta energiaa, jonka voimin sen perinteisimmälle alalle pääsee syntymään uusia muotibrändejä. Merikosken mielestä Pariisi ei ole koskaan ollut helppo paikka start-upeille tai uusille suunnittelijoille.
”Pariisi on kymmenen vuoden aikana kehittynyt parempaan suuntaan”, hän arvioi.
”Vanhat instituutiot, ravintolat ja kahvilat ja myös muotiala olivat jämähtäneet paikoilleen. Nyt on tapahtunut iso muutos, ja jokaisessa villessä eli kaupunginosassa on uusia cooleja juttuja.”
Vaikka Merikoski pitää edelleen Lontoota kaikkein suotuisimpana kaupunkina uusille muotimerkeille, hän toivoo, että Pariisin uusi energia vaikuttaa myönteisesti muotialaan jatkossakin.
”Nykyään tilanteesta ollaan tietoisempia, ja tukeakin on saatavilla hieman enemmän. Ainakin minusta tuntuu, että nuoria suunnittelijoita ja heidän yrityksiään kunnioitetaan enemmän kuin aikaisemmin.”
