Weekly Bubbling: Sofia Okkonen

Weekly Bubbling -sarjassa tutustutaan muotoilumaailman lupauksiin. Valokuvaaja Sofia Okkosta kiinnostavat sukupuolen esittäminen, kehonkuvat ja fantasiat. Samat teemat näkyvät hänen taiteessaan sekä työssään muotikuvaajana.

Mitä kuuluu?

Oikein hyvää. Aloitin juuri Duotonella, mikä on hauska askel uralla. Se on luova toimisto, joka koostuu tuottajista, valokuvaajista, ohjaajista, videokuvaajista ja Art Directoreista. Minua houkutteli ajatus yhteisöstä, jossa sparrataan ja kannustetaan toisia ja jossa voi keskustella kaikesta alaan liittyvästä. Toivon, että pääsen tekemään vielä vähän isompia kokonaisuuksia kuin aiemmin. Duotonessa teemme kaupallisia töitä isoille yrityksille, mutta samalla meitä kannustetaan omiin taiteellisiin projekteihin.

Miten sinusta tuli valokuvaaja?

Olen ollut aina kuvataiteellisesti suuntautunut ja muun muassa käynyt kuvataidelukion. Reitti on ollut aika selkeä, olen koko ajan ollut matkalla taiteelliselle alalle. Lukiossa kävin pimiökurssin, otin Polaroid-kuvia ja aloin saada hyvää palautetta. Kun opiskelin vuoden valkokuvausta Dublin School of Technologyssä, vahvistui, että nimenomaan kamera saattaisi olla välineeni. Sen jälkeen hain Aalto-yliopistoon. Taustalla oli myös jonkinlainen järkeily: kamera on taiteenteon väline, mutta voin tehdä myös muunlaisia keikkoja. En halua olla täysin riippuvainen apurahoista tai teosmyynneistä. Valokuva on siitä ihana, että olen tosi vapaa. Mikä ikinä minua tässä maailmassa kiinnostaakaan, voin tutkia sitä ammattini puolesta.

Taide vai käyttökuva?

Ehdottomasti molemmat. Tuntuu, että voin viettää aika hauskaa elämää, jos löydän tasapainon näiden kahden välillä. Taiteen tekeminen on yksinäistä hommaa, joten sen rinnalla toimeksiantojen tiukemmat raamit ja uusien ihmisten tapaaminen pitävät vireen yllä. Koko ajan oppii uusia asioita, ja eteen tulee teknisiä ongelmia, joista selvitessä kehityn myös taiteentekijänä. Ja toisaalta kuvataiteen syvemmistä sisältökelailuista voin viedä jotain myös kaupalliseen työhön.

Rose-näyttelysi Valokuvataiteen museossa kuvasi naista kameran edessä. Mitä halusit näyttelyllä sanoa tai tutkia?

Näyttelyn keskiössä oli sukupuolen performatiivisuuden pohdinta. Halusin leikitellä stereotyyppisesti feminiinisinä pidetyillä ominaisuuksilla, kuten tunteellisuudella, passiivisuudella, lempeydellä, heikkoudella ja ailahtelevuudella. Minua kiinnostaa toistensa kanssa keskenään riitelevien ominaisuuksien ilmentäminen – se, että anonyymi malli haluaa ikään kuin tulla katsotuksi ja samaan aikaan torjuu katseen. Ehkä se liittyy henkilökohtaisiinkin kokemuksiin siitä, miltä tuntuu olla katseen alla tai mieltää itsensä naiseksi.

Olet kuvannut paljon muotia. Mikä siinä kiinnostaa?

Rakastan lavastaa kuvia, rakentaa valoja ja nautin henkilöohjauksesta. Mallin kanssa työskennellessä ohjaustilanne on selkeä: malli hyväksyy kuvatuksi tulemisen ja on lupautunut heittäytymään tilanteeseen. Kuvaustilanteessa on energiaa. Olen kuvannut muotia kahdeksan vuotta, mutta meni kauan ymmärtää, että siinä on paljon teemoja, jotka kiinnostavat minua myös teoreettisemmalla tasolla: sukupuolen esittäminen, seksuaalisuus, kehonkuvat, identiteetit sekä fantasiat. Muotikuva on äärimmäisen voimakkaasti latoutunut. Siinä on myös paljon inhottavia tai epämiellyttäviäkin piirteitä. Ja toisaalta muoti aina kiinnostavalla tavalla katsoo eteenpäin. Sen kehyksen sisällä voin haastaa itseäni koko ajan kehittämään ilmaisuani.

Vaikuttaako tämä pohdinta sinuun muotikuvaajana?

Minua inhottaa loputtoman kuluttamisen ihannointi sekä se, minkälaisia naisia esitetään kauniina tai mitkä ovat kauneuden kriteerit. Boksi on tiukka ja usein jopa mahdoton. Pyrin siihen, että käsittelen kuvia mallin osalta kevyesti: en lähde veistelemään ketään luonnottomaksi. En missään nimessä haluaisi olla vaikuttamassa siihen, että kauneusihanteet ovat niin vääristyneitä kuin ovat. Toki olen siinä koneistossa, mutta ehkä pääsen purkamaan ristiriitaa taiteessani. Ja voin tietenkin valita millaisille asiakkaille teen töitä sen mukaan, jaammeko saman arvomaailman.

Mitä kurssikaveriesi taitoa kadehdit?

Arvostan omaleimaisia, pelottomia tyyppejä, jotka tekevät töitä rauhassa ja pitkäjänteisesti, vilkuilematta liikaa, mitä muut tekevät. En tietenkään tiedä, näyttääkö se aina enemmän vain ulospäin siltä.

Mikä on ammatillinen unelmasi, jos kaikki on mahdollista?

Hyvä kysymys, miten suuresti uskaltaa unelmoida? Minulla on tuore, vielä luonnosvaiheessa oleva projekti, jossa tutkin feministisin painotuksin tulevaisuuden kyborgisuutta ja superihmisyyttä. Minua kiinnostavat luonnollisen ja keinotekoisen kietoutumat sekä kysymys, kenen arvoilla täydellistä ihmisyyttä tullaan tekemään. Toivon, että saisin mahdollisuuden jatkaa työskentelyä ja lähteä kehittelemään näitä teemoja. Unelmoin siitä, että minulla olisi säännöllistä näyttelytoimintaa, ja joskus olisi tosi kiva tehdä jokin valokuvakirja.

Mitä teet, kun et kuvaa?

Matkustelen aika paljon. Käyn säännöllisesti Lontoossa, jossa siskoni asuu. Seuraavaksi olen lähdössä Italiaan, ja syksyllä osallistun Zagrebissa ryhmänäyttelyyn. Paikan vaihtaminen tuntuu elinehdolle, jotta mieli pysyy käynnissä.

Anna Isoniemi halusi kysyä sinulta, millainen on täydellinen valaistus?

Toki sellainen alkuillan matala, kultainen valo on superhuumaava. Valokuvaajana nautin kuitnkin siitä, että minun täytyy vähän tehdä töitä valon eteen. Viihdyn hyvin studiossa, ja saan suurimmat onnistumisen kokemukset, kun minun täytyy vähän kikkailla tai etsiä sitä oikeaa valaistusta, kontrolloida. Täydellinen valaistus elää koko ajan ja riippuu kohteesta, jota valaistaan. Haen haasteita, ja jos opin jonkin valaisuun liittyvän uuden asian, koen pääseväni ainakin vähän lähemmäksi täydellisyyttä.

Ketä ihailet ja miksi?

Ihailen kuvataiteilija Kristina Sedlerovaa. Hän on valmistunut Aallosta lavastajaksi sekä Kuvataideakatemiasta kuvanveistäjäksi. Kristina käyttää taiteessaan mielestäni poikkeuksellisella ja kiinnostavalla tavalla erilaisia materiaaleja kuten kiveä tai vaikkapa styroksia. Erilaisiin tiloihin voimakkaasti reagoivat teokset onnistuvat olemaan samanaikaisesti humoristisia ja tosi salaperäisiä.

Mitä haluaisit kysyä Kristinalta?

Moi Kristina! Mikä materiaali puhuttelee tällä hetkellä eniten ja miksi?