Katukivet kiinnostavat – ja kertovat kaupungin kehityksestä

Helsingin kivikaupunki on ainutlaatuisen vaaleanpunasinikirjava. Helsingille tyypilliset katukivet tunnistaa väristä ja erottaa muodoista, kertoo kaupunkirakastaja, helsinkiläinen suunnittelija Jussi Laine.

Pidän kovasti Helsingin kivistä. Paasikivistä, kanttikivistä, noppakivistä, kivijaloista, mukulakivistä ja nupukivistä. Hienoimpien kivikatujen värit hehkuvat eri vuodenaikoina eri valoissa, kosteina tai kuivina, sulostuttaen kaupunkikokemusta. 

Helsingin vanhimmat katukivet on louhittu kaupungin ja sen lähisaarten kallioperästä. Kallion graniitissa on oma ainutlaatuinen kivensä: helsingiitti, vaalenpunajuovikas graniittilaatu. Vanhinta kiveystyyppiä edustavat rannoilta kerätyt kenttä- eli mukulakivet. Jalankulkua helpottamaan ladottiin tärkeimpien katujen reunoille jonoja suurista, suorareunaisiksi ja tasaisiksi hakatuista paasikivistä aiempien sorareunusten sijaan. 

Suurin osa kivikaduista on nupukiveä jota saatiin Helsingin rakentuessa sen omasta kallioperästä. Nupukivi on tuo suorakulmainen ajoväyliä ja jalkakäytäviä poikittain päällystävä kivi, jolle on ajan saatossa hioutunut suloisen pulleat laet. Katukivet kertovat eri ajan kulkijoista, kulkutavoista- ja välineistä. Hevoskärryjen suuret renkaat jousituksineen tarjoavat nupukivikadulla kovin toisenlaisen kyydin kuin sähköpotkulaudan kapeat ja pienet renkaat. 

Viimeistä kotimaista, Helsingille tyypillistä katukiveä edustaa noppakivi, josta kaksikymmenluvulta alkaen on tehty eri kadun pintoja ja paraatiaukioita. Tätä kiveä on tuotu Helsinkiin alun perinkin jo kauempaa eikä siten aina noudata Helsingin kiveyksille tyypillistä punapastellista värimaailmaa. 

Kaupungin fyysiset ratkaisut heijastavat kunkin aikakauden arvoja ja elämäntapaa sekä kertovat omia tarinoitaan ihmisten sovinnosta elää yhdessä paikassa nimeltä kaupunki. 

Kadun pinnalla on suuri merkitys siihen miten katutilaa käytämme. Se vaikuttaa liikkumistapaan, tilannenopeuksiin, katutilan valoon ja kaupungin äänimaisemaan. Epätasainen kivipäällyste pakottaa meidät kävelemään. Kävelyn tahti on sopiva havainnointiin ja ajatteluun. Pinnallisen kauneuden tai rumuuden käsitteet saavat uusia sävyjä tarinoiden ja tiedon kautta. 

Katso kiviä täällä

Vanhat kivet

Nupukiviseltä Kauppatorilta voi kulkea 1930-luvulla ladotulle noppakiviselle Senaatintorille Sofiankatua pitkin. Sofiankadulta voi bongata Helsingin vanhimmat kiveystyypit: mukulakiven ja paasikiven rinnakkain. Siitä kannattaa suunnata Unioininkatua Varsapuistikolle. Katu on väreissään loistelias. Kivijalkoihin nouseva punajuovainen helsingiitti saa seurakseen empiren suloiset pastellisävyt.

Muistokivet

Juutalaisvainojen muistokivet sijaitsevat Munkkiniemen puistotie 18:ssa ja Yrjönkatu 26:ssa. Nämä saksalaistaitelija Gunter Demningin ympäri Eurooppaa sijoittamat kompastuskivet ovat saamassa seurakseen viisi uutta messinkistä kiveä Helsinkiin paikoille, joista Gestapo vei juutalaisia kohti natsisaksan kuolemanleirejä.

Mielikuvituskivet

Mikäli pää painuu katukiviä katsellessa kumaraan, voi asennon korjata vastaliikkeellä. Olen kehitellyt ryhdin oikaisua varten mielestäni hauskan leikin: kuvittele millainen rakennus syntyisi, jos kaupunkikerrostalon kaksi ylintä kerrosta sijoitettaisiin katutasoon?

Juttu on osa sarjaa, jossa suunnittelijat kertovat heille rakkaista helsinkiläisistä ratkaisuista. Jutut julkaistaan Helsinki Design Weeklyn lisäksi MyHelsinki.fi:ssä.