Alansa jatkumossa: Marina Veziko ja Ilkka Kärkkäinen

Varmaa on muutos. Varmaa on myös, että kun aikaa kuluu, tiedot ja taidot kehittyvät, kasvavat ja siirtyvät eteenpäin uusille sukupolville. Olemme kaikki tahoillamme mukana päättymättömän kehityksen ja muutoksen kaanonissa, jossa meistä jokainen on mestari jollekin ja kisälli suhteessa johonkin. Juttusarjassa uriensa eri vaiheissa olevat ammattilaiset kertovat suhteestaan työhön, alaansa ja elämään.

Marina Vezikoa ja Ilkka Kärkkäistä voi kumpaakin kutsua graafiseksi suunnittelijaksi, joskin molemmat työskentelevät kentillään laaja-alaisesti ottaen haltuun suuriakin visuaalisia ja strategisia kokonaisuuksia. Marina aloitti uransa reilu kymmenen vuotta sitten ja Ilkka on työskennellyt alallaan reilu kolmekymmentä vuotta. Marina palkittiin hiljattain vuoden graafikoksi 2021 ja saman tunnustuksen sai Ilkka vuonna 2003. Toisilleen entuudestaan tuntemattomat tekijät löytävät nopeasti lisää yhteisiä nimittäjiä – kuten sen, ettei kumpikaan heistä uransa ensiaskelilla edes oikein tiennyt, mitä graafinen suunnittelu on.

Marina kertoo päätyneen hakemaan Lahden Muotoiluinstituuttin, kun välivuonna kansanopiston opettaja näki hänessä potentiaalia ja kannusti alalle. ”Opintojeni aikana kaipasin tekemiseen pinnallisen askartelun sijaan konkretiaa ja merkitystä, jota sain aloitettuani työt koulun jälkeen brändisuunnittelutoimisto Werkligillä”, Marina kertoo, ”sieltä löysin tekemisen ilon ja ymmärsin, mitä työ voi parhaimmillaan olla: ei pelkkää logon hinkkaamista vaan kuvasuunnittelua, strategiaa, kokemuksia ja elämyksiä.” Merkityksellisen tekemisen löytyminen sai Marinan pitäytymään valitulla polulla. Nyt Marina työskentelee omassa yrityksessään sukkuloiden sujuvasti luovan suunnittelun kentällä vaihtaen rooliaan milloin graafiseksi suunnittelijaksi, milloin art directoriksi.

Ilkan ura alkoi Kaisaniemenkadun Pukeva-tavaratalosta, jonka mainososastolle ja somistamoon hän pääsi armeijan jälkeen töihin hanslankariksi. ”Toimin siellä assistenttina ja opettelin mm. reprokameran käyttöä, silkkipainolla mainospohjien tekemistä ja mainostekstaamista. Lyhyessä ajassa ”ylenin” käyttämään julistepainokonetta, jolla silkkipainossa tehdyille pohjille mankeloitiin teksti, esimerkiksi leningit 10 markkaa”, Ilkka toteaa ja jatkaa pohtien, ”tämä kyllä kuulostaa superantiikkiselta ja sitä se ehkä onkin”. Ura kuljetti WSOY:n kirjagraafikoksi, matkan varrelle ripottui lukuisia freelance-töitä, polku eteni Imagen art directoriksi ja lopulta syntyi mainostoimisto Dynamo vuonna 1991. Nyt Ilkka on taas pian vuoden toiminut itsenäisenä yrittäjänä. ”Firma laitettiin koronan takia pakettiin. Olin siitä toki surullinen, mutta toisaalta olin tehnyt henkistä siirtymistä jo pitkään, mutten uskaltanut irroittautua paikasta, johon olin ollut sitoutunut jo kolmenkymmenen vuoden ajan”, Ilkka kertoo. ”Se on hirveän pitkä aika!”, Marina huomauttaa, ”varsinkin minun sukupolveni tuntuu olevan todella sitoutumiskammoinen töiden suhteen. Viisikin vuotta samassa paikassa saattaa tuntua todella pitkältä ajalta.”

Toimistotyöskentely on antanut sekä Ilkalle että Marinalle oppeja ja eväitä työhön, jota molemmat nyt tekevät yksityisyrittäjinä. ”Rakastan yrittäjyyden tuomaa vapautta, mutta toisinaan kyllä ajattelen että pitäisikö mennä toimistoon oppimaan lisää. Pidän todella arvokkaana sitä tietoa ja oppia, mitä toimistossa työskennellessäni sain”, Marina kertoo. ”Jos olisin ollut freelance-graafikko koko urani, en usko että ymmärtäisin kaikkea ihan samalla tavalla. Mainostoimistossa oli välillä niin isoja tiimejä plannereineen ja strategeineen: jokaiselta oppi jotakin ja jokaisella oli oma vahva osaamisalueensa. Se antoi konseptuaaliseen ajatteluuni mielettömästi polttoainetta”, Ilkka toteaa.

Reilu kymmenen vuotta sitten Marina aloitti työskentelyn työvälineinään tietokone Aboben ohjelmistoineen. Nämä ovat yhä päivittäin käytössä, lisäksi rinnalle on tullut muun muassa Sketch ja muita UI-työkaluja. “Tuntuu, että nyt parikymppiset urallaan aloittelevat hallitsevat huomattavasti laajemman kirjon ohjelmistoja ja puhuvat natiivisti myös animoinnin, 3D:n ja koodaamisen kieltä. Tämä samanaikaisesti sekä ihastuttaa että kauhistuttaa! Tulee paine opetella uutta”, Marina toteaa. Laitteistot, ohjelmistot ja ennen kaikkea vaatimukset muuttuvat ja kehittyvät kiihtyvällä tahdilla. Silti jokin, tai ehkä juurikin edellä mainittu, saa kiinnostumaan hidastamisesta ja tietokoneen ääreltä pois siirtymisestä. ”Ajattelen usein, että miten voisin tehdä tätä työtä vähemmän koneella”, Marina kertoo, ”siksi teen vaikkapa kuvaussuunnittelua”. Ilkka on siirtynyt hitaampaan tekemiseen valitsemallaan työvälineellä. Tietotekniikan rooli on väistynyt antaen tilaa uudelle vanhaalle laitteelle. ”Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen olen palannut superanalogiseen tekemiseen ja alkanut tekemään grafiikkaa vanhalla kohopainokoneella”, Ilkka kertoo, ”Tekeminen on todella hidasta, alkeellista ja yksinkertaista ja tavallaan testaa omaa ajatteluani mutta koen, että se kone on myös tietynlainen väline johonkin muuhun. Olen sen saattelemana tutustunut uusiin ihmisiin ja päätynyt erilaisiin tilanteisiin.”

Tähän juttuun tehtyä haastattelua edeltävänä päivänä julkaistiin luovan suunnittelun kilpailun, Vuoden huippujen shortlista, josta sekä Marina että Ilkka saivat löytää töitänsä. Reilu kolmekymmentä vuotta sitten Vuoden Huiput -gaalan lavalla Ilkka törmäsi kollegaansa, jonka kanssa muutama kuukausi myöhemmin aloitettiin yhteistyö, joka lopulta muovautui mainostoimisto Dynamoksi. Tänä vuonna Dynamoa ei enää ole. Asioiden päättyminen raivaa tilaa uudelle: Ilkalla on rakenteilla uusi työyhteisö, jonka yhteiset työskentelytilat otetaan käyttöön kuluvana maaliskuuna. Muilta osin hän haluaa pitää suunnitelmat avoimena, jotta jäisi mahdollisuuksia sattumille. ”En oikeastaan haluakaan tehdä suunnitelmia vaan tehdä fiilispohjaisesti – etenkin kun on tehnyt niin pragmaattisesti töitä niin pitkään”, Ilkka summaa. Marina ajattelee samoin. ”Kun mietin elämääni kymmenen tai viisikin vuotta taaksepäin, en silloin olisi voinut kuvitellakaan niitä asioita mitä nyt saan tehdä. Nyt toivon, että nytkään en osaa kuvitella mitä vaikka viiden vuoden päästä pääsen tekemään. Jos suunnittelisin elämää tosi tarkkaan, menisin vain laput silmillä tiettyä polkua”, Marina tiivistää. Syyskuun suunnitelmat ovat kuitenkin jo selvät. Silloin avautuu Vuoden Graafikko 2021 -näyttely Helsingin Designmuseossa.

Hanna-Katariina Mononen on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, joka opiskeli muotoilijaksi vain huomatakseen, että halusikin vain tarinoida aiheesta.