Alansa jatkumossa: Jenni Roininen ja Tatu Laakso

28.5.2021 Teksti: Hanna-Katariina Mononen Kuvat:

Varmaa on muutos. Varmaa on myös, että kun aikaa kuluu, tiedot ja taidot kehittyvät, kasvavat ja siirtyvät eteenpäin uusille sukupolville. Olemme kaikki tahoillamme mukana päättymättömän kehityksen ja muutoksen kaanonissa, jossa meistä jokainen on mestari jollekin ja kisälli suhteessa johonkin. Juttusarjassa uriensa eri vaiheissa olevat ammattilaiset kertovat suhteestaan työhön, alaansa ja elämään.

Puu on ollut niin Nikarin luovan johtajan Jenni Roinisen kuin maisterinopintojaan Aalto-yliopistossa viimeistelevän Tatu Laakson elämässä läsnä aina. Tatun isoisä on rakennusmestari ja rakentanut lukuisia piirtämiään taloja ja Jenni kertoo aina asuneensa kodissa, jonka yhteydessä on ollut puusepän verstas. Siellä saattoi ottaa sirkkelit ja vannesahat haltuun. ”Puu on materiaalina kokemusta vaativa, eikä se välttämättä vielä ihan aukea tietokoneen ruudulla”, Jenni toteaa.

Jenni Roininen

Puu on olennainen elementti heidän elämässään tänä päivänä kenties enemmän kuin koskaan. Jenni Roininen ja Tatu Laakso käsittelevät ja kuuntelevat materiaalia päivittäin oppien siltä aina uutta. Vaikka toisin saattaisi ajatella, Jennin aloittaessa kymmenen vuotta sitten Nikarilla, puu ei materiaalina ollut itsestään selvä valinta. ”Silloin olennainen kysymyksemme oli, että voisiko kokopuu jälleen olla muotoilumateriaali ja voiko tulevaisuudessa tehdä huippumuotoilua puusta. Uskomatonta, että siitä on vain kymmenen vuotta – kukaan ei enää kyseenalaistaisi kokopuun arvoa muotoilussa”, Jenni kertoo. Samoihin aikoihin Tatu hakeutui opiskelemaan Lahden Muotoiluinstituuttiin aloittaen mediaopinnoista ja jatkaen pakkausmuotoilun puolelle. Se, mitä pakkauksen sisältä löytyy, kiinnosti lopulta kuitenkin kaikkein eniten. ”Menin vaihto-opiskelijaksi Kanadaan teollisen muotoilun linjalle. Siellä pääsin työskentelemään puupajalle ja tein ensimmäiset kalusteeni. Palattuani Suomeen sain sovittua niin, että tein lopputyönäni kalusteprojektin vaikka olin pakkausmuotoilun puolella. Oli hienoa, että siellä oltiin niin joustavia”, Tatu kertoo.

Tatu Laakso

Opimme ja innostumme meitä edeltäviltä sukupolvilta kuljettaen samaa intoa eteenpäin seuraaville. Tatun alku-uraan merkittävällä tavalla on vaikuttanut muotoilija Timo Ripatti, jonka opissa Tatu oli harjoittelijana. ”Timo opetti minulle sen, mitä muotoilijan työ on, mitä kaikkea se pitää sisällään ja ennen kaikkea miten voi toimia freelancepohjaisesti muotoilijana ja kalustesuunnitelijana”, Tatu kertoo ja jatkaa, ”toisaalta hän kyllä myös puoliksi vitsaillen totesi minulle, että tälle uralle ei kannata lähteä – vaikka tiedän kyllä, että Timo nauttii työstään ja tarkoitti kai, ettei kyseessä ole mikään helppo polku”. Roinisen alavalintaan vaikutti merkittävästi Yrjö Kukkapuro. Ensimmäiset työvuotensa koulun jälkeen Jenni toimi Avartessa tuotekehitysosastolla, mutta jo ennen koulutukseen hakeutumistaan Jenni oli 18-vuotiaana Kukkapuron assistenttina ja seurattuaan tämän työskentelyä hän päätti hakeutua Taideteolliseen korkeakouluun. Yhtään vähäisempi ei ollut Nikarin perustajan Kari Virtasen merkitys. Jenni tapasi Karin ensimmäisen kerran vielä opiskellessaan Taideteollisessa korkeakoulussa. ”Olin Karin luennolla ja vierailin Fiskarssissakin ekskursion puitteissa 90-luvun puolivälissä. Kari vei meidät sinne, missä meillä on nykyään verstas: se oli aivan romahtanut ja tumma kellariloukko. Muistan vielä elävästi, Karin hehkutuksen siitä, kuinka upea puusepänverstas paikasta tulee”, Jenni nauraa, ”mietin vain, että hullu mies! Mutta niin vain siellä nyt työskennellään”. 

Tatun maisteriopinnot sijoittuvat Espoon Otaniemeen, jonne Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu muutti vuonna 2018. Jenni puolestaan opiskeli saman koulun edellisessä sijainnissa Arabianrannassa silloin, kun opinahjo tunnettiin vielä Taideteollisena korkeakoulula. Eri alojen sijoittuminen nykyisen mallin mukaan fyysisesti lähekkäin mahdollistaa poikkitieteellisen ja -taiteellisen toiminnan yli koulutusohjelmarajojen ketterämmin kuin aiemmin. Juuri yhteistyö onkin kantava ja hyvän muotoilun mahdollistava voima. ”Valmistava teollisuus, insinöörit sekä myynnin ja markkinoinnin osaajat ovat kaikki suunnittelijalle ammatin kannalta tärkeimmät tekijät, jotta työn voi tehdä hyvin. Suunnittelija on juuri niin hyvä kuin sen taustajoukko on”, Jenni kiteyttää. 

Tatu Laakso: Aisa-tuoli.

Tatu tapasi Timo Ripatin vuoden päästä harjoittelunsa päätyttyä. Tatun todettua kuulumisten vaihdon yhteydessä Ripatille aikovansa yhä vapaaksi muotoilijaksi, Ripatti tuumasi heti: ”enks mä sanonut sulle?”. ”Nuorena ja alussa on herkkä sanomisille ja se on oikeastaan hyväkin, sillä juuri siitä tulee sellainen näyttämisen halu. Minullekin on jäänyt kouluajoilta mieleen lausahdukset siitä, että Suomessa alle kymmenen ihmistä elää huonekalumuotoilulla”, Jenni pohtii. Tatu jatkaa epäröimättä: ”juuri se vaikeus siinä kai kiehtookin”.

Nikari: Arkitecture-naulakko.