”Kävelyllä siksakissa” antaa museokävijälle mahdollisuuden eksyä ja tulla yllätetyksi
Kun ranskalainen taidemaailman kapinallinen Daniel Buren suunnitteli uutta teostaan EMMAan, hän yritti pysyä loitolla näyttelytilan satametrisestä ikkunasta. Silti, Buren palasi sen ääreen kerta toisensa jälkeen.
Sen voi melkein tulkita silmäniskuksi Daniel Burenilta museokävijiälle – jos nimittäin seisoo oikeassa kohdassa ja katsoo ikkunoiden läpi, voi nähdä pilkahduksen punavalkoisista raidoista. Eikä mistä tahansa sellaisista, vaan tarkalleen 8,7 cm leveistä raidoista, jotka ovat toistuneet Burenin teoksissa jo yli 50 vuoden ajan.
Uransa aikana Buren on vienyt kuuluisat raitansa kaduille, gallerioihin, museoihin ja takaisin kaduille, eikä arvottanut instituutioita arkiympäristöä korkeammalle – päinvastoin. Etenkin uransa alkuvaiheessa hän kritisoi äänekkäästi taideinstituutioita niiden teennäisyydestä. Nyt raidat nähdään Burenin uudessa näyttelyssä Kävelyllä siksakissa EMMAssa.
Oikeastaan oli sattumaa, että raidoista tuli osa Burenin työkalupakkia. Vuonna 1965 hän vieraili markkinoilla Pariisissa ja huomasi kankaan, jota värittivät 8,7 cm leveät pystyraidat. Raidoista tuli Burenille visuaalinen työkalu, jolla hän on muuttanut tiloja ja paikkoja in situ-teoksiksi. Buren on vahvasti sitä mieltä, että raidat ovat neutraali visuaalinen elementti ja että niiden merkitys syntyy vasta kontekstissa. Hän antaa esimerkin.
”Ajatellaan punaista valoa. Jos sellaisen näkee keskellä metsää, voi yllättyä, mutta luultavasti jatkaa kävelyä. Kadulla puolestaan pysähtyisi. Punaisella valolla ei kuitenkaan ole itsessään merkitystä”, Buren selventää.
Raidat ovat olleet mukana suuressa osassa Burenin yli 3000 teosta. Niitä on nähty muun muassa kankaissa, huonekaluissa ja julisteissa museoiden sekä gallerioiden seinien sisä- ja ulkopuolella. Näin Buren on venyttänyt käsitystä siitä, mistä taide alkaa ja mihin se loppuu. ”Aika muuttui, minä muutuin, kaikki muuttui. Tämä työkalu pysyi kuitenkin samana.”
Latinankielinen ilmaisu in situ tarkoittaa paikkasidonnaisuutta. Buren ei vain aseta teoksiaan tilaan, eivätkä ne ole vain dialogissa ympäristönsä kanssa. Teokset syntyvät tilassa, tilasta tai ovat itse tila. Vaikka in situ on helppo ymmärtää arkkitehtuurin näkökulmasta, painottaa Buren, ettei praktiikkaa tulisi kutistaa vain tähän näkökulmaan.
”Kun työskentelee tilassa, tulee koskettaneeksi siellä työskenteleviä ja vierailevia ihmisiä, paikan historiaa ja ajan politiikkaa”, Buren kertoo. In situsta eli paikkasidonnaisuudesta tuleekin tilannesidonnaista. Tila on Burenille ainoa syy alkaa työskennellä. Siksi hänellä ei ole vieläkään omaa ateljeeta.
”Mitä tekisin ateljeella? Istuisin päivät pitkät valkoisen arkin kanssa? Kun tulen paikkaan, alan katsella ympärilleni ja tutkia ympärilläni avautuvia mahdollisuuksia.”
Daniel Buren
Saatuaan kutsun toteuttaa näyttelyn EMMAssa Buren vieraili tilassa ensimmäisen kerran kolme ja puoli vuotta sitten. Näyttelytilan valtavat lounaaseen antavat ikkunat vetivät häntä puoleensa, mutta tuntuivat liian ilmiselvältä elementiltä käytettäväksi. Silti, Buren palasi niiden ääreen kerta toisensa jälkeen.
”Nyt kaikki tilaan rakennettu perustuu ikkunoihin”, Buren sanoo.
Lähes satametrinen ikkunaseinä on peitetty läpikuultavilla ja värikkäillä kolmionmuotoisilla kalvoilla, jotka heijastavat värejä tilaan. Buren on muuttanut EMMAn avaran näyttelytilan valtavaksi labyrintiksi, jossa museokävijät voivat kulkea erilaisia polkuja, eksyä ja tulla yllätetyiksi. Teos Les Paravents (käännettävät sermit) on nimetty suurten tilaa halkovien sermien mukaan.
Kevään aikana näyttely laajenee museon seinien ulkopuolelle erilaisin tapahtumallisin teoksin ja taideteoin. Toukokuussa järjestetään regatta ja Tapionaukion valtaa 105 raidallisesta lipusta koostuva teos.
Burenin tunnusomaiset raidat voi myös bongata museovahtien liiveistä, joiden painattaminen paljastui odotettua vaativammaksi tehtäväksi. Oli metsästettävä kangasta, joka ei kutistuisi tai venyisi ja pitäisi 8,7 cm:n raidat juuri oikean kokoisina. Liivin tuotannossa avusti suunnittelija museon henkilökunta sekä suunnittelija Sini Villi.
”Buren on hyvin tarkka työkalustaan”, vahvistaa EMMAn pääkuraattori Arja Miller, joka on kuratoinut myös Burenin näyttelyn.
Millerin mukaan Burenin kanssa työskennellessä keskeistä olivat pitkät keskustelut, joiden aiheet liikkuivat teoksista maailmantilaan. Se käy järkeen – tarkoittaahan in situ myös museossa työskenteleviä ihmisiä ja ympäröivää maailmaa.
Oikeastaan Kävelyllä siksaksissa alkoi jo viikko ennen näyttelyn virallisia avajaisia, kun 300 JCDecauxin mainostaulua ympäri Helsinkiä ja Espoota täyttyi Burenin raidoista. Mainostauluissa ei ollut mitään viittausta taiteilijaan tai näyttelyyn – vain raitoja. Tällä tavoin Buren haluaa haastaa ajatusta siitä, mitä pidämme taiteena. Muuttuuko raidallinen mainostaulu taiteeksi, kun se viedään museoon?
Burenia hymyilyttää, kun hän ajattelee ihmisten hämmästyneitä ja yllättyneitä kasvoja heidän kävellessään kadulla ja nähdessään raidalliset mainostaulut.
”Vaikka olen työskennellyt jo pitkään, ihmiset eivät tule yhdistämään raitoja minuun. Tämä on hyvin lähellä niitä teoksia, joita tein kadulla jo 1960-luvun Pariisissa.”
EMMA – Espoon modernin taiteen museo, Ahertajantie 5, 02100 Espoo. Espoon modernin taiteen museo EMMA on 5 000 neliömetrin näyttelytiloineen Suomen suurin museo. Näyttely on avoinna 17.7.2022 asti.