Parhaillaan käynnissä olevan Lissabonin arkkitehtuuritriennaali laajan ohjelmavalikoiman kantava teema on ”Terra”. Triennaali koostuu neljästä näyttelystä, neljästä kirjasta, kolmesta palkinnosta, kolmipäiväisestä konferenssikavalkadista ja useista erillisistä projekteista. Weekly vieraili tapahtumassa sen avajaisviikonloppuna.

Triennaalin pääkuraattorit ovat portugalilaiset Cristina Veríssimo ja Diogo Burnay. Terra-teemaan sisältyvät sekä tahdonilmaus että kehotus toimintaan. ”Tämä triennaali on suunnattu kaikille”, sanoi Verissimo avauspuheenvuorossaan. Kuraattoreiden mukaan teema kannustaa etenemään nykyisestä lineaarisesta, hajanaisesta ja resursseja tuhlaavasta toimintamallista kohti kokonaisvaltaista, yhteisöt, resurssit ja prosessit entistä vakaammin tasapainottavaa kiertotalousmallia. ”Teemalla painotamme sitä, että tulevaisuutta tulee määrittää vaihtamalla tietoja ja käytäntöjä, joilla mahdollistetaan rinnakkaiselo ja edistetään planeetan ja kaikkien sen asukkaiden kestävämpää tulevaisuutta.”

”Arkkitehtuurilla voi maadoittaa ja toisaalta ylevöittää.”

Cristina Veríssimo

Neljä päänäyttelyä lähestyvät teemaa eri näkökulmista

Tau Tavengwan ja Vyjayanthi Raon kuratoima Multiplicity-näyttely sijaitsee Lissabonin nykytaiteen kansallismuseossa MNACissa.

”Miten muotoilu ja arkkitehtuuri sopeutuvat aikakauteen, jota leimaavat ennennäkemättömät eriarvoisuus, ilmastonmuutos, pandemiat sekä vaatimus uudistaa koko niitä määrittävä kaanon?”

Tau Tavengwa ja Vyjayanthi Rao

Multiplicity-näyttely tutkii rakenteita, joissa nykymuotoilu ja -arkkitehtuuri toimivat. Se on jaoteltu viiteen osaan, jotka ovat vapaasti suomentaen ”agenda”, ”määrärahat”, ”järjestelmäuudistukset”, ”valmistus/tehokkuus” ja ”tietämys/tutkimus”. Näyttelyä varten on tutkittu, miten näillä alueilla edetään sekä miten ne yhdistyvät ja muuntutuvat globaalisti hyvin epävarmalla aikakaudella.

Näyttely esittelee niin ammattilaisia kuin ajattelijoitakin, jotka työllään määrittelevät toimet ja menetelmät, joita tarvitaan globaaleihin haasteisiin vastaamisessa. Se rohkaisee pohtimaan, miten arkkitehtuuri muuntuu ja muuttaa menetelmiään sekä profiloitumistaan käsitellessään yhä moniulotteisempaa todellisuutta pyrkien samalla säilyttämään merkityksensä perinteistä ahdasta käsitystä laajempana. Tätä prosessia leimaa moninaisuus, jota ilmennetään videoilla, mallinnoksilla, taiteella, valokuvauksella ja piirroksilla. Näyttelyä varten on tutkittu tapoja, joilla arkkitehtuuria ja muotoilua vaaditaan vastaamaan monella tasolla häilyvän maailman tarpeisiin, sekä arkkitehtuurin ja muotoilun kykyä vastata tähän haasteeseen sekä mikro- että makrotasolla.

Triennaalin toinen päänäyttely Retroactive pidetään taiteen, arkkitehtuurin ja tekniikan MAAT-museossa. ”Rikkonaista kaupunkia” käsittelevän näyttelyn ovat kuratoineet Loreta Castro Reguera ja Jose Pablo Ambrosi.

”Kolmasosa ihmiskunnasta asuu rikkonaisissa kaupungeissa, jotka suorastaan kirkuvat arkkitehtejä apuun. Itsereflektoivista ja retroaktiivisista infrastruktuureista voisi tulla arkkitehdeille erinomainen työkalu. Arkkitehtoninen typologia auttaa käsittelemään ja paikkaamaan rikkonaisuutta arvostaen samalla kaupunkien nykytilaa, jakautumista ja mahdollisuuksia kehittyä arvoisikseen asuinpaikoiksi. Ihmiskunta elää nyt ja tulevaisuudessa pääosin kaupungeissa. Suurin osa niistä on kuitenkin rappeutunut tai vailla tarvittavia palveluja, siis rikki”, kuraattorit sanovat.

”Tällä näyttelyllä haluamme herättää alan ammattilaisten kiinnostuksen rikkonaisuuteen ja mahdollisuuksiin puuttua kaupunkikehitykseen hankkeilla, joilla palautetaan alueiden arvostus ja luodaan perustarpeita palvelevaa julkista tilaa. Erilaiset ja -laajuiset tarpeet pitää sovittaa yhteen luomalla kytköksiä ihmisten ja elinympäristöjen välille. Kutsumme näitä retroaktiivisiksi infrastruktuureiksi.”

Cycles-näyttelyn ovat kuratoineet Pamela Prado ja Pedro Ignacio Alonso. Se esittelee nykyarkkitehtuurin materiaalistrategioita, joilla siirrytään lineaarisesta kohti kiertotalousmallia. Suunnittelemalla materiaaleille uusia käyttökierroksia tuhlausta vastaustavat arkkitehdit luotaavat rakentamisen menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä suhdetta ”geopoliittiseen ekstra-aktivismiin” ja rakennusalan tulevaisuuteen. Kiertotaloussuunnittelussa otetaan huomioon energian, veden ja työvoiman käyttö sekä materiaalien tuotannon hiilijalanjälki siirryttäessä kestävään, taloudelliseen ja menneestä oppivaan tulevaisuuteen.

Aina ei ole itsestään selvää, ollaanko rakennusta rakentamassa vai purkamassa. Ennen kuin rakennus suunnittelun tuloksena muotoutuu, se on vain paikasta toiseen siirrettäviä materiaalikasoja, ja kun rakennuksen muoto puretaan, siitä ja materiaaleista tulee jätettä, jonka arvo mitataan painon mukaan. Materiaalista jätteeksi muuttuneet kasat luokitellaan taas uudelleen hyödyttömiin ja hyödynnettäviin aineksiin, joita tuhlausta vastustavat arkkitehdit voivat hyödyntää uusilla suunnittelukierroksilla. Silloin niistä tulee uusia projekteja, syntyy jotain uutta, ja jätteen ja materiaalin välinen raja hämärtyy. Kadotukseen tuomittu voi virota uudelleen henkiin. Cycles-näyttely pidetään Garagem Sulin kulttuurikeskuksessa Belemin alueella.

Neljäs päänäyttely nimeltään Visionaries esittelee arkkitehtien, taiteilijoiden, muotoilijoiden ja tutkijoiden maailmaa mullistavia visioita, niin menneitä kuin tuleviakin. Luovien ammattilaisten vahvoja visioita peräänkuuluttavan näyttelyn on kuratoinut Anastassia Smirnova yhteistyössä kokeellisen arkkitehtuurin toimiston SVESMIn kanssa. Venäläissyntyinen Smirnova on muotoilija ja tutkija. Hän on koulutustaustaltaan lavastussuunnittelija.

”Jotkut visionääreistämme yrittävät muuttaa asioiden järjestystä ja suunnitella fyysisten rakenteiden tai esineiden sijasta kunnianhimoisia, joskus ristiriitaisiakin, toimintatapoja. Meitä kiinnostavat uudet mallit ja prototyypit, joita ei välttämättä tarvitse toistaa vaan niitä voi tulkita tuottavasti monin eri tavoin. Kaikki työt esitellään ajankohtaisen planetaarisiin strategioihin liittyvän keskustelun valossa. Jokainen työ vastaa tavalla tai toisella seuraavaa suurta narratiivia hakevan aikakautemme suunnitteluhaasteisiin”, Smirnova selittää.

Kaiken kaikkiaan Lissabonin triennaalin ohjelma on juuri niin laaja, syvällinen ja kattava kuin osasi odottaakin. Näyttelyjen lisäksi ohjelmassa on palkintoja ja keskusteluja, erillisprojekteja ja useita julkaisuja.

Lissabonin triennaalin kuratointi on toteutettu tiimityönä kattavan kolmivuotisen tutkimuksen pohjalta. Pandemia ei haitannut kolmen vuoden välein järjestettävää tapahtumaa, vaan antoi hyvää aikaa ideointiin ja ajatustenvaihtoon etänä. Avajaiset pidettiin juuri kun maailma muutenkin on taas avautumassa todellisille kohtaamisille.

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että arkkitehtuurikin on avautumassa ottamaan vastaan muiden alojen ajatuksia. Planeettamme luisuessa kriisistä toiseen vanhat ratkaisut eivät enää päde ja tarvitaan uutta tietämystä ja uusia toimintatapoja. Niitä löytyy ainoastaan eri alojen kohtaamisista.

Niin Multiplicity-näyttelyn avaussanoissa kuin muissakin avajaisviikonlopun lausunnoissa ja kohtaamisissa toistui sama ajatus: kaikkien on ajateltava entistä avoimemmin.

Miten arkkitehtuuri muuntuu ja miten arkkitehdit muuntautuvat tekemisen ja luomisen kontekstissaan?

”Terra on avointa tiedon ja käytäntöjen vaihtoa, joka tähtää kestävämpään tulevaisuuteen, jossa haetaan uusien paradigmojen pohjalta omaa paikkaa globalisoituneella planeetalla”, Verissimo ja Burnay muotoilevat. Lissabonin arkkitehtuuritriennaali on tekijöiden ja akateemisten tutkijoiden kohtauspaikka, jonka on muiden kansainvälisten foorumien tavoin vastattava haasteeseen pitää yllä tuloksellista keskustelua. Terra on hyvä alku.