Nuoret 2023 on valon ja rakkauden tulvaa

Nuoret 2023 -näyttely esittelee teoksia 36 taiteilijalta ja ryhmältä seitsemässä helsinkiläisessä galleriassa sekä tilassa. Teoskokoelma on äärimmäisen viehättävä, ajatuksia herättävä ja raikas, samalla kun se tarjoaa moninaisen kokemuksen erilaisista materiaaleista ja ilmaisumuodoista. Nuoret 2023 on herkkä kokoelma, jossa muistot menneestä, perheen käsitteestä  ja valon läsnäolosta sekoittuvat.

Nuoret 2023 -näyttely esittelee 36 alle 35-vuotiasta uuden sukupolven taiteilijaa. Ikäraja on luku, joka ei ole ainakaan omalta osaltaan rajoittanut vuotuisen näyttelyn hakijoiden määrää. Esitettävät teokset valinneen juryn puheenjohtajan, kuvataiteilija Emma Ainalan mukaan hakeneita taiteilijoita oli tänä vuonna ennätysmäärä. Hakemusten luku, 658, on Ainalan mielestä osoitus siitä, että nuoria taiteilijoita koettelee Helsingissä tilojen ja gallerioiden puute. Se on alijäämä, joka näkyy myös hakijoiden määrässä.

Teokset valittiin näyttelyyn avoimella haulla. Ne valitsi jury, johon kuuluivat Ainalan lisäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelija Jade Kallio, valokuvataiteilija Heli Rekula sekä Helsingin Taidehallin toimitusjohtaja Nina Toppila. Kokoelma on herkullinen sekoitus töitä, jotka tarkastelevat teemoja kuten identiteetti, läheiset ihmissuhteet ja perheen käsite. Ainalan mukaan teoksissa on näinä dystooppisinakin aikoina, mahdollista aistia välähdyksiä valosta. Ironia loistaa poissaolollaan.  

Kaupungin kauneimmaksi näyttelytilaksi kehuttu Taidehalli kylpee kevään ensisäteissä, valossa, joka tunkeutuu rakennuksen suurista ikkunoista lähes ylivoimaisena hohtona. Taidehallissa esitettävien 24 taiteilijan teosten lomassa seikkaileva valo muuntuu kuin teokseksi sekin. Sen kajossa Emilia Tannerin teos Fractals tanssii läpi huoneen. Paperille käsin kirjansidontapiikillä rei’itetyistä koloista muodostuva 8-metrinen Fractals tarjoaa pilkahduksia tilaan. Tannerin mukaan teoksen “sadat tuhannet” pisteet muodostavat ketjun, johon aika on pakkaantunut. Vaikka työtapa on toistuvaa, samaa tapaileva, on jokainen reikä myös uniikki – ja täynnä virheitä. “Minusta mielenkiintoista on se, että reiät ovat kuin tyhjää tilaa, eivät mitään, mutta tärkeä ja määrittävä osa teosta. Rei’ittämisessä minua kiehtoo toiston mahdottomuus: reiät eivät koskaan toistu täysin samanlaisina.” 

Siinä, missä Tannerin teos tarjoaa valoa, joka siroaa herkästi tilaan, on Oskari Ruuskan installaation Beach on Uranus hallitseva elementti sen oranssi hehku. Höyryä uhkuva teos tarjoaa katsauksen elettyyn elämään, kauan sitten purettuun itähelsinkiläiseen arkkitehtuuriin ja sen kulmakiveen, Itäkeskuksen Hansasiltaan. Ruuskan Beach on Uranus on karaokekulttuuria ja lapsuutta viitekehyksessä, joka ei suoraan osoita, mutta tarjoilee mahdollisuuden tarkastella luokkaa ja yhteiskunnan sosioekonomisia rakenteita. Lattialle asetellulla, pienellä karaokeruudulla pyörivät Anastacian Left Outside Alone -kappaleen sanoitukset ja lasista tehdyt, violetit perhoset leijuvat savukoneen tasaisesti tupruttamassa hoyryssä. Kaikkialla kiiltää himmeä neonvalo. “Näitä perhosia oli ihana tehdä – ne voikin lukea jonkinlaisena muodonmuutoksen symbolina”, Ruuska kertoo. Teoksen tutut elementit on poimittu muistoista, mutta ne ovat myös muistojen värittämiä. Installaation tunnelma on aistillinen, se uhkuu rakkautta ja läheisyyttä.

Näyttelytilan erottavan verhon toisella puolella, Haliz Yosefin Walking on eggshells, with you, pohtii tilannetta, jossa keskusteluyhteys on katkennut. Teos tarkastelee taiteilijan ja hänen äitinsä välistä kommunikaatiota, joka on vuosia ollut estynyt äidin psykoosisairauden takia. Sen alusta, yli 600 kiloa hiekkaa ja sen pienen pieniin jyviin sekoitettu glitteripöly, kannattelevat hellästi suuria, keraamisia ruukkuja. Kuvataideakatemian opiskelijan Lina Herrmansin avustuksella rakennetut ruukut tukevat tulkintaa siitä, että jokin on mennyt rikki. Aamuauringossa hehkuvien uurnien muodoilla niiden aineellisuus tuntuu kouriintuntuvalta – kaikki on hieman raakaa, reunoista lohjennutta. Niistä kumpuava, äänisuunnittelija Frank Rizzon kanssa yhteistyössä rakennettu äänimaailma värähtelee ja kiinnittyy keraamisiin pintoihin. Ruukuista tulviva ääni on herkkää, mutta epäselvää. Sitä on kuunneltava tarkkaan – ja hyvin läheltä. Mitä tapahtuu, jos äänen sisältämä viesti ei kiinnity vastaanottajaan, vaan haihtuu ilmaan, Yosef kysyy. “Teoksen taustalla polveilee toive yhteyden luomisesta, fantasia dialogista. Kun ääni saa fyysisen muodon, muistuttaa muistojen värähtely kehollista tärinää. Muisto muuntuu objektiksi”, Yosef sanoo. 

Myös turkulaisen taiteilijan, Nayab Ikramin, hiljaisen kaunis teos Perhe tarkastelee läheisyyttä ja perhesuhteita. Taidehallin pimeään kulmaukseen näytteille aseteltu Perhe näyttää taiteilijan osallistumassa ikiaikaiseen hiustenpesurituaaliin äitinsä kanssa. Hitaasti yhdestä kahteenkymmeneen urdun kielellä laskeva Ikram istuu herkullisessa asetelmassa, jossa isä on asemoitu taiteilijan itäpuolelle ja sisar länteen. Taiteilija tutkii aikuisen kaipuuta äitinsä syliin ja yksilön tarvetta huolenpitoon. Ja Ikram löytää jälleen itsensä välimaastosta, välitilasta. Mitä on olla väliinputoaja – vähän molempia, mutta ei oikein kumpaakaan. Ahvenanmaalaisuuden ja pakistanilaisuuden välissä olemista. Mikä on yksilön tila perheessä, Ikram kysyy kun 16 mm värifilmille kuvattu teos huuhtoo Taidehallin näyttelytilaa pastellisen valon runsaudella. 

Nuoret 2023 esittelee uuden sukupolven taiteilijoita Helsingissä 22.4.–4.6.2023 välisenä aikana porrastetusti seitsemässä eri tilassa: Helsingin Taidehallissa, Galleria G:ssa, Valokuvagalleria Hippolytessa, MUU Helsinki nykytaidekeskuksessa, Galleria Sculptorissa, tm•galleriassa ja Helsingin taidemuseo HAMissa. Lisätietoja löydät täältä.