“Jos ei noudata sääntöjä, on paljon enemmän vapautta,” sanoo graafikko Fredrik Karell

Vuoden 2023 HDW Collector’s Marketin visuaalinen ilme syntyi graafikko Fredrik Karellin kynästä. Karellin intohimoprojekteja yhdistävät vahvat värit, intuitiivinen ote ja leikkisyys. Ennen kaikkea niissä näkyy ja tuntuu vapaus: graafikko välttää ajatusta siitä, mitä “pitäisi tehdä”. 

Fredrik, töihisi törmää harva se päivä eri paikoissa ympäri Helsinkiä. Miten päädyit tähän pisteeseen urallasi?

Monen mutkan ja sattuman kautta. Olen tehnyt paljon töitä, ollut onnekas ja utelias, epäonnistunut ja nähnyt mahdollisuuksia. Olen saanut tukea ystäviltä, työyhteisöiltä ja sosiaaliselta verkostoltani. 

Pienenä halusin arkkitehdiksi, valokuvaajaksi tai sarjakuvapiirtäjäksi. Olen piirtänyt pienestä asti. Isä oli taitava piirtäjä ja vanhempamme rohkaisivat minua ja siskoa käyttämään luovuutta. Suunnittelin ensimmäiset logoni jo nuorena. Perustin ystäväni kanssa myös Cloything-vaateyrityksen, joka oli tärkeä myös suunnittelijan urani kannalta.

Tällä hetkellä työskentelen freelance-graafikkona Red Bullille. Kun en suunnittele ja toteuta siellä markkinointimateriaaleja tai visuaaleja, teen omia intohimoprojekteja: piirrän ja maalaan. Minulle on äärimmäisen tärkeää järjestää tälle tekemiselle tarpeeksi aikaa. Kulunut kesä oli tosi kiireinen, koska minulle siunaantui siistejä hommia, joista en voinut kieltäytyä. 

Kerro projekteista, joista et ole voinut kieltäytyä. 

Tein visuaalisen identiteetin Mini Playground -pop up -tapahtumalle, joka järjestettiin Viiskulmassa Common-konseptiliikkeessä. Myynnissä oli pieniä esineitä, joita oli kuratoitu ympäri Pohjoismaita. Työhön kuului esimerkiksi julistesuunnittelu, tarrat ja somepäivitysten visuaaliset materiaalit. Projektin takana oli Helsinki Playground, jonka puikoissa olevan Adam Ticklen kanssa meillä on ollut alusta asti maku ja estetiikka hyvin linjassa.

En myöskään voinut kieltäytyä mahdollisuudesta suunnitella etiketti ravintola Eliten Pinot Gris – ja Pinot Noir -viineille. Olen unelmoinut viinietiketin suunnittelusta siitä asti kun tajusin, että niitäkin joku suunnittelee. Lisäksi pidin ravintolassa kymmenen työn taidenäyttelyn elokuun lopusta syyskuun loppuun. Elite oli upea yhteistyökumppani: se on legendaarinen paikka, jolla on ainutlaatuinen suhde taiteeseen. 

Suunnittelin myös Sinebrychoffin puistossa järjestetyn skeittitapahtuma Koffin vauhtikisan julisteen. Se oli siisti mahdollisuus osoittaa kunnioitusta skeittikulttuuria kohtaan ja kantaa oma korteni kekoon itsenäisesti järjestettyyn tapahtumaan. 

Miksi nimenomaan viinipullon etiketti oli sinulle unelmatyö? 

Etiketti on mielenkiintoinen formaatti, koska siinä on loputtomasti mahdollisuuksia. Halusimme tuoda etiketin kautta esiin viinin luonnetta. Fiilistelimme porukalla, mitä viinejä listalle otettaisiin. Sain maun kautta inspiraatiota etiketin työstämiseen. 

Arvostan perinteitä ja etikettejä, joiden typografia ja kuvitukset kunnioittavat menneiden aikakausien perintöä. Siitä huolimatta näen etiketin suunnittelussa mahdollisuuden luoda jotakin mieleenpainuvaa. Etenkin alkuviinipulloissa on ruvennut näkymään tosi funkyä suunnittelua. Etiketeissä on yhä enemmän värejä, muotoja ja hauskoja kuvituksia. Tämä unelmaprojekti tuli hyvään aikaan: oma tekeminen on ehtinyt kehittyä sopivasti tämänkaltaiseen projektiin. Uskalsin tehdä oman näköisen työn miettimättä, miten se sopii muiden viinien sekaan. Viini on kuitenkin tosi oma ja perinteikäs maailmansa, johon liittyy paljon sekä arvostusta että arvostelua. 

Miten kuvailisit kuvitustyyliäsi?

Minun on vaikea täysin identifioida, että tyylini on tällainen ja tuollainen. Piirrän usein vain itseäni varten, ja testaan paljon eri asioita ja muotoja. Saan paljon vaikutteita fauvismista, naivismista ja kansantaiteesta. Näissä kaikissa kiehtoo se, että taidetta on tehty totutusta poikkeavalla tavalla. Kansantaidetta esimerkiksi tekivät ihmiset, joilla ei ollut siihen mitään formaalia koulutusta. Jos ei noudata sääntöjä, on paljon enemmän vapautta. Tietyissä asioissa on kuitenkin hyvä tietää, mitä sääntöjä rikkoo. 

Fauvismissa ja naivismissa puolestaan vetoaa leikkisyys ja tietty kummallisuus. Kun fauvismi syntyi 1900-luvun alun taitteessa, fauvisteja pidettiin hulluina ja monia töitä suoraan sanoen hirveinä: ne olivat niin kaukana todellisuudesta, eikä sellaiseen oltu silloin totuttu. 

Kuulostaa siltä, että vapaus on sinulle tärkeä arvo sekä töissäsi että työtavoissasi. 

Minulla on graafikon koulutus, johon kuului myös piirtämistä, kuvittamista ja maalaamista. Opetus antoi hyvät työkalut. Taidekursseilla ei kuitenkaan opetettu, mikä on “oikein” tai mikä “väärin”. Se rohkaisi tekemään omaa juttua. 

Yritän olla miettimättä liikaa, mitä teen. Luotan täysin prosessiin. Yhden maalauksen aikana saatan tehdä kymmenen tai sata virhettä, joita joudun matkan varrella ratkomaan. Toisaalta virheet saattavat luoda mielenkiintoisia muotoja tai väriyhdistelmiä, jotka voivat kääntyä tosi arvokkaiksi elementeiksi.

Fredrik Karell

Esimerkiksi ravintola Eliten näyttelyssä en juurikaan miettinyt, miten työni istuvat miljööseen – maalasin ja piirsin juuri sitä, mikä tuntui silloin oikealta. Sain siis ilokseni täysin vapaat kädet toteuttamiseen. 

Työsi ovat omannäköisiä ja tyylisi on tunnistettava. Moni elementti toistuu töissäsi, eikö?

Kyllä! Toistan monia muotoja ja värejä. Esimerkiksi linnut, ruukut, puutarhat, meri ja taivas esiintyvät useissa eri töissä. Tykkään leikitellä yksinkertaisilla muodoilla ja perusasioilla: esimerkiksi linnun voi piirtää niin monella eri tavalla. Kokeilen uusia asioita piirtäessäni. 

Poimin seuraaviin töihin ne muodot, värit ja muut elementit, jotka toimivat. Näin pystyn ylläpitämään yhteneväistä linjaa, jossa kehitys tuntuu orgaaniselta. 

Asut Helsingissä, olet varttunut Suvisaaristossa ja opiskellut Lahdessa. Viime vuosina töitäsi on näkynyt nimenomaan Helsingin ikonisimmissa paikoissa. Vuonna 2019 teit esimerkiksi helsinkiläisyökerho Post Barille julisteen osana Artist of the Month -julistesarjaa. 

Olen tutustunut moneen kiinnostavaan taiteilijaan Post Barin julisteiden kautta. Kuukausittain vaihtuvilla tekijöillä voi olla tosi erilaisiakin tyylejä, mutta julisteista muodostuu kokonaisuus yhtenäisen julistepohjan avulla. Konsepti tuo tosi hyvin esiin tekijöitä, joihin ei ehkä muuten törmäisi. 

Vuonna 2019 kyseessä oli vielä melko uusi juttu, johon halusin ehdottomasti mukaan. Minua pyydettiin tekemään heinäkuun juliste. Olen heinäkuussa syntynyt kesälapsi joten siinä välittyi suomen kesä aika vahvasti: auringonlasku, meri ja ihmisiä mökin terassilla. Tämän vuoden keväällä järjestettiin kaikkien baarin julisteiden näyttely ravintola Tannerin yläpuolella olevassa upeassa tilassa, ja siellä sai myös piirtää oman julisteen. Istuin varmaan tunnin piirtämässä parin muun kävijän kanssa. Fiilis oli kohdallaan.

Teit tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteistyötä Helsinki Design Weekin kanssa. Suunnittelit esimerkiksi Kaapelitehtaalla järjestetyn Collector’s Marketin visuaalisen ilmeen. 

Tämä oli yksi niistä aiemmin mainitsemistani projekteista, joista en voinut kieltäytyä. Helsinki Playgroundin Adam Tickle yhdisti minut HDW:n Kari Korkmaniin ja istuimme yhdessä Korkeavuorenkadun Maxill-ravintolassa miettimässä, mitä voisimme tehdä. Kari on kova tekijä, joka on saanut hirveästi aikaan Suomen design-skenen eteen. 

Suunnittelimme siis ensimmäisen Collector’s Marketin visuaalisen ilmeen: päävisuaalin, logon, julisteen, esineiden paketointiin käytetyn teipin, markkinointimateriaalit, kangaskassin ja t-paidan. Visuaalinen ilme sitoi tapahtuman yhteen. Julistetta inspiroi vanha Woodstock-festivaalin juliste, jossa kitaraa soittavan hahmon käden päällä istuu lintu. 

Mukana projektissa oli myös päänäyttelyn arkkitehtuurin suunnitellut muotoilija Lauri Johansson. Hänen kanssaan mietittiin, miten Kaapelitehtaan tila saataisiin parhaiten otettua haltuun. Tärkeää oli ratkoa esimerkiksi, miten vältetään tekemästä liikaa printtimateriaalia. Emme halunneet, että mitään jäisi käyttämättä. Arvostan Laurin työtä suuresti.

Minkälainen muotoilukaupunki Helsinki on? 

Terveellinen, monipuolinen ja kasvava. Täällä on paljon nähtävää ja fiilisteltävää. Saaristoon muodostuneessa kaupungissa on paljon kauniita rakennuksia, museoita, vehreitä puistoja sekä tapahtumia ja tekemistä kulttuurin ja designin parissa. Kaiken lisäksi Helsinkiin on suunnitteilla uusi design- ja arkkitehtuurimuseo. Välillä tuntuu siltä, etten yksinkertaisesti ehdi kokea kaikkea! 

Kiinnostus muotoiluun ja kulttuuriin kasvaa jatkuvasti. Täällä kehitetään uusia innovaatioita ja otetaan ympäristöhaasteet tosissaan. Helsingissä on paljon äärimmäisen taitavia luovia tekijöitä eri aloilta. Se on uskomatonta siihen nähden, miten pieni kaupunki isossa kuvassa olemme. Siitä on syytä olla ylpeä.

Myös parannettavaa on. Olen vähän huolestunut päätöksistä, joita kaupungissa tehdään. Joskus tuntuu, että kulttuuri on jäämässä kaupallisten jättihankkeiden jalkoihin. Esimerkiksi Suvilahden hankkeessa on täysin unohdettu asiakasymmärrys ja yhteissuunnittelu, joiden pitäisi olla Helsingin kaupunginsuunnittelun pääpointteja.

Helsinkiä on tärkeä kehittää suuntaan, jossa luovuudelle, kulttuurille ja yhteisöllisyydelle on tilaa. Niitä kaupunkilaiset tarvitsevat. Toivon, ettei sitä unohdeta, koska se voi kostautua tulevaisuudessa. 

Fredrik Karell