Taiteilija Joar Nangon luomissa tiloissa puretaan kivuliasta historiaa

Arkkitehti ja taiteilija Joar Nango (s. 1979) istuu työhuoneellaan Norjan Tromssassa, ja näyttää hieman väsyneeltä. Nango on juuri palannut työmatkalta Uudesta-Seelannista, arkkitehti Eveliina Sarapään, Magnus Antaris Tuoljan ja duodjár eli käsityöläisen, Katarina Spik Skumin, kanssa. Yöunet ovat jääneet viime aikoina vähälle, mutta oikeastaan Nango väsynyt tavalla, joka johtuu jatkuvasta taistelusta saamelaisten oikeuksien, kielen ja kulttuurin tunnustamisen sekä edistämisen puolesta.

Syksyn Helsinki Design Week päättyi Paola Antonellin, New Yorkin Modernin taiteen museo MoMan arkkitehtuurin ja muotoilun johtavan kuraattorin muistutukseen käsillä olevan työn merkityksestä. Täyden yleisön edessä Antonelli painotti saamelaisten merkitystä ja välttämätöntä roolia instituutiolähtöisen museotaiteen kontekstissa. Kuraattorin sanat kaikuivat vanhan pankkirakennuksen seinistä, jättäen jälkensä varmasti monen mieleen. 

Joar Nangon mukaan kyse on kuitenkin asiasta, joka olisi pitänyt ymmärtää jo kauan sitten. “Se, että Antonellin kaltainen henkilö lainaa äänensä aiheelle, on äärimmäisen tärkeää, sillä ongelmista on vaiettu vuosia.”

Taiteilijan mukaan kyse on monimutkaisesta konfliktista, jonka ratkaiseminen vaatii keskustelua – mutta yhtä lailla taiteen tekemistä, joka tähtää muutoksen aikaansaamiseen. Sillä taiteilijan mukaan kärkkäänä pidetty ja varsin epäsuosittu mielipide on, että vahvasti marginalisoiduilla saamelaisilla on hyvin vähän valtaa, mitä tulee politiikkaan, ihmisoikeuksiin ja oikeuteen päättää omista asioistaan. “On hienoa, että joku korkeassa asemassa sanoo tämän, vaikka itse olen puhunut asiasta jo kaksikymmentä vuotta.”

On hyvinkin hyödyllistä, että New Yorkista asti saapuu henkilö, joka avaa ongelmien ydintä suurelle yleisölle, sillä Nangon mukaan erityisesti pohjoismaiset taideinstituutiot ovat ignoranssin asiantuntijoita. “Valistumattomuuden ja tietämättömyyden vaaliminen on voimakas väline muutoksen estämisessä ja vallan luovuttamisessa saamelaisliikkeille. Se edistää hiljaisen enemmistön ylläpitoa.”

Nango on tutkinut saamelaisen arkkitehtuurin roolia paikkasidonnaisten interventioiden, muotoiluyhteistöiden, valokuvauksen, julkaisujen ja videoteosten kautta. Hänen pitkäaikainen projektinsa Girjegumpi: The Sámi Architecture Library esiteltiin Pohjoismaiden paviljongissa vuoden 2023 18. Venetsian kansainvälisessä arkkitehtuuribiennaalissa.

Yhteistyössä muiden taiteilijoiden, arkkitehtien ja käsityöläisten kanssa syntynyt Girjegumpi on nomadinen, yhteistyöpohjainen kirjasto, jota on koottu viimeisen viidentoista vuoden ajan. Se on elävä, hengittävä ja jatkuvasti kehittyvä arkisto sanan eloisimmassa merkityksessä. Yli 500 kirjan kasvava kokoelma kattaa aiheita saamelaisesta arkkitehtuurista muotoiluun, esi-isien rakennustietoon, aktivismiin ja dekolonisaatioon. Arkisto pitää sisällään myös taideteoksia, elokuvia, työkaluja ja kierrätettyjä materiaaleja.

“Käsitteenä enemmistön hiljaisuus on mielenkiintoinen, koska monet järjestelmistämme ovat rakentuneet juuri sen tarjoamalle tavalle torjua muutosta ja ylläpitää valtaa kolonialistisesta näkökulmasta. Ajattelumme sisältää paljon rakenteita, jotka ovat sisäistettyjä ja määrittävät tapaa, jolla oikeutamme asioiden olemassaolon, valkoisen etuoikeuden esiintymisen ja haluttomuuden käsitellä menneisyyden narratiiveja. Mutta ymmärtääksemme nykyaikaa, on meidän kyettävä tunnistamaan – ja tunnustamaan – menneisyys. Minulle on tärkeää näyttää saamelaisten kokema kärsimys sekä jatkaa sen herättämää keskustelua. Vaikka saamelaisena inhoan, että sitä on yhä tarpeen käydä.”

“Ehkäpä siksi teen niin paljon yhteistyötä? Jotta voisin jakaa osan vastuusta.”

“Ehkäpä siksi teen niin paljon yhteistyötä? Jotta voisin jakaa osan vastuusta.” Joar Nango

Girjegumpin sisältämä kirjasto on matka juurille. Se on henkilökohtainen kokoelma tekstuaalista materiaalia ja liikkuvaa kuvaa, jota Nango on kasvattanut vuosien ajan. Himohamstraajaksi itseään lempeästi nimittävä taiteilija on vuosia kerännyt asioita ja tavaroita, tuoden matkoilleen mukanaan tyhjiä matkalaukkuja, joita täyttää vieraille esineillä. Kirjasto on prosessi, kreikkalaisten keksimä tapa luoda tiloja, joissa tärkeät keskustelut ja tapaamiset voivat tapahtua. Girjegumpi on arkisto, mutta ennen kaikkea se on aktiivinen paikka, joka synnyttää dialogia. Kun arkisto matkustaa, synnyttää se vuorostaan symposiumeja, joita voidaan tallentaa.

Post-Capitalist Architecture TV on juuri näistä tallenteista syntynyt, Nangon ja Ken Are Bongon tuore teos. Kuuden keskustelufilmin sarja, jota esitetään tällä hetkellä Tukholman arkkitehtuuri- ja designmuseossa, ArkDesissä. Sarjassa kaksikko matkustaa arktisten maisemien halki tutkien arkkitehtuuria rakennustekniikoista aineettomiin, vallitseviin valtasuhteisiin. PCA-TV on jatkuvaa työtä post-kapitalistisessa yhteiskunnassa. Sen vierailijoina ja haastateltavina nähdään tutkijoita, käsityöläisiä, taiteilijoita ja aktivisteja. Se korostaa ennen kaikkea yhteistyön, rakennustekniikoiden ja resurssien käytön tärkeyttä nopeasti muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.

“Ken Are Bongo on serkkuni, ja sarja on oikeastaan vain meidän kahden välistä keskusteluamme”, taiteilija avaa vaatimattomasti. “Minulla on tarve luoda teoksia, jotka ovat itsenäisiä tavalla, joka synnyttää uutta. Jotain sellaista, mitä ei tällä kertaa voida ottaa haltuun tai unohtaa.”

Nangon mukaan saamelaisuus on vallalla olevan keskustelun alle hukkumista, sitä että jokin tai joku muu ottaa vallan. Girjegumpi taas on arkisto, jonka kautta taiteilijan on mahdollista laajentaa, kasvattaa ja ohjata sen muotoa itselähtöisesti. Mutta ennen kaikkea se on kollektiivinen ja avoin alusta, joka mahdollistaa mielipiteiden ilmaisemisen ja ilmaisun avautumisen. Jopa niin, että projekti, joka alkoi saamelaisen arkkitehtuurin arkistona on nyt verkkaisesti muotoutumassa eräänlaiseksi alkuperäiskansoja yhdistäväksi arkkitehtuuriprojektiksi. “Girjegumpi on pyrkimys vahvistaa poliittista toimijuutta alkuperäiskansojen parissa. Sitä, että me saamelaiset työskentelemme yhdessä maorien kanssa, esimerkiksi.”

Se myös levittäytyy moniin medioihin, muotoutuen jatkuvasti?

“Olen henkilö, joka elää kiinni ajassa. Olisi hyvin erikoista olla käyttämättä tapoja, jotka muodostavat tämän hetkisen kirjallisen maailmamme. Kirjoista on tullut katoavaisia, eihän siinä kai ole mitään uutta.”

Sitä paitsi, taiteilija huomauttaa, usein kirjallista perinnettä ei ole. Monet alkuperäiskulttuureista perustuvat esimerkiksi maa-alueisiin ja niitä koskeviin käytäntöihin. Nangon luomat kokeilevat laboratoriot pyrkivät löytämään esteettisen tavan korostaa tätä. “Uudessa-Seelannissa päädyimme tekemään vaikkapa tuoleja.”

Myös Girjegumpin ympärille muodostunut tila on aina ollut konseptiltaan joustava. Projekti rakentuu yhteisöllisyyden, osallistavuuden ja mukautuvan yhteistyön ympärille. “Vaikka yleensä arkkitehtien on vaikeaa päästää irti estetiikka koskevasta kontrollistaan. Minä sen sijaan haluan panostaa joustavuuden ja yksilön omistajuuden korostamiseen.”

Historian saatossa saamelaisarkkitehtuuria on niin ikään tulkittu väärin. Usein tutkimuksen kohteena ovat olleet työmenetelmät ja ohjeistus, sen sijaan, että olisi ymmärretty praktiikan suhde ympäristöön. Nangon mukaan saamelaisille rakentaminen on “enemmän tapa olla ja elää maailmassa, kuin pelkkää puupalikoiden yhteenliittämistä”.

“Saamelaisille rakentaminen on enemmän tapa olla ja elää maailmassa, kuin pelkkää puupalikoiden yhteenliittämistä”. Joar Nango

Taiteilijan mukaan aikamme arkkitehtuuria vaivaakin lyhytnäköisyys ja jäykkyys. 

“Pyrin työlläni toimijuuteen, joka asettuu poikkiteloin poliittiseksi kritiikiksi. Samaan aikaan olen uupunut käymään keskustelua, joka on niin polarisoitunutta. Sen takia käytän arkkitehtuuria ja tilallisia, sosiaalisia kieliä luodakseni vaihtoehdon saamelaisia koskevalle keskustelulle.”

Vaihtoehdosta muodostuu tila, eräänlainen kolmas alue, jossa myös enemmistön edustajat voivat osallistua keskusteluun. “Tila on kutsuvampi, ja jotain aivan muuta kuin vallitseva vastakkainasettelu.”

Se on työtä, jonka mahdollistaa yhteiskunnallinen tarve käsitellä ihmisoikeuskysymyksiä yhteisesti. Saamelaisten oikeudet ovat vain yksi monista tällaisista taisteluista, taiteilija muistuttaa. “Samalla kun saamelaisten kohtalo on yksi vanhimmista sorron muodoista täällä Pohjolassa.”

Lopulta työ muodostaa tilan, jossa pohjoismaista kolonialistista historiaa voidaan purkaa.

Joar Nango ja Post-Capitalist Architecture TV (PCA-TV) Tukholman ArkDesissä 27.9.2024–3.5.2026. Lisätietoja löydät täältä. Paola Antonellin haastattelun löydät täältä.