Sälä Magazine paljastaa luovuuden epävarmuuden ja muotoilun kansainväliset sudenkuopat
Uuden suomalaisen printtijulkaisun takaa löytyy kolme asialleen omistautunutta henkilöä, joiden päämäärä on selvä. Siis: nostaa suomalaisen muotoilun profiilia kotona ja kaukana.
Kansainvälistä lukijaa Sälä Magazine varmasti hämmentää. Lehti on toki kaunis esine, sen paperi ihanan mattaa, graafinen suunnittelu selkeää, mutta leikkisää. Typografia leikkii hupaisan ja vähän kummallisen rajalla.
Kai olemme kaikki myös kaivanneet printtilehden painoa kädessä? Sen tuntua?
Mutta nimi saattaa hämmentää.
Lehden perustajan, Mimosa Tastin, mukaan nimi, joka vittaa suomenkieliseen slangisanaan, ja tarkoittaa roinaa tai tavaraa, yksinkertaisesti “näytti kivalta”.
“Kirjoitusasun takaa löytyy hauska tarina, sillä nimi viittaa toki niin sisältöön kuin myös lehden visuaaliseen maailmaan, mutta myös meidän ideologiaamme. Emme ole halunneet saada aikaan liian kliiniä jälkeä, vaan tarkoituksena on tehdä eräänlainen sisustuslehtivallankumous”, Tast kuvailee.
Kumouksellisuus viittaa tuottajana ja muotoilukonsulttina toimivan Tastin mukaan maailmaa, joka lehden ympärille rakentuu. Yhdessä graafisena suunnittelijana työskentelevän Peppi-Lotta Heinosen ja vastaava toimittaja Amanda Sandellin kanssa luotu tuote pyrkii pois liiallisen siististä tai viimeistellystä lopputuloksesta. Sellaisesta, joka on monesti tuttua juurikin sisustuslehtien sivuilta.
Sälä ilmestyy kahdesti vuodessa, keskittyen muotoiluun ja alan ympärillä vaihtuviin teemoihin. Julkaisu on suunnattu muotoilijoille ja muotoilun ammattilaisille, mutta tekijäkaarti toivoo herättävänsä kiinnostusta kaikissa, jotka ovat kiinnostuneita sisustus- tai graafisesta suunnittelusta – tai jopa kritiikistä.
”Toivomme, että voimme laajentaa muotoilun kenttää helpommin lähestyttäväksi”, Tast sanoo.
”Toivomme, että voimme laajentaa muotoilun kenttää helpommin lähestyttäväksi.” Mimosa Tast
Ensimmäinen numero on paikallinen. Sisältö on kirjoitettu suomeksi, ja se esittelee pääosin kolmikon lähiympäristöä. Syksyllä 2025 ilmestyvä kakkosnumero tulee olemaan englanniksi kirjoitettu, sillä tekijät haluavat avartaa suomalaisen muotoilun kansainvälistä näkymää.
“Uskomme, että suomalainen muotoilu kyllä kiinnostaa maailmalla, mutta ulostuloja on vähän”, Tast sanoo.
Heinosen mukaan kollektiivin päämääränä onkin tehdä suomalaisesta muotoilusta näkyvämpää.
“Suomessa on mielettömän hienoa tekemistä, mutta erityisesti nuorille tekijöille tarjolla olevia alustoja on vähän”, Heinonen sanoo.
“Suomessa toistetaan mieluusti suurmestareita, sillä ne tuovat rahaa. Uusien ja pienempien tekijöiden näyttäminen taas vaatisi porrastusta”, Tast komppaa.
Tasta tarkentaa, ”Muotoilijana näen, että meillä on yhä vähemmän omalla nimellä tekeviä luovia. Moni nuori valmistuu ja lähtee suoraan suurempiin yrityksiin tekemään. Lähtö muotoiluun voisi mielestäni olla taiteellisempi ja yksilökeskeisempi.”
”Mutta ymmärrän myös, että monelle muotoilijalle raha voi olla kynnyskysymys.”
Kolmikko tapasi vuosia sitten, kun Tast oli juuri aloittanut Sälä-projektin ja haki ryhmään taittajaa. Heinonen vastasi viestiin ja hyppäsi mukaan, tuoden vanavedessään myös vanhan opiskelukaverinsa Sandellin Lahden Muotoiluinstituutista, nykyisestä LAB-ammattikorkeakoulusta.
Ensimmäinen soft launch -lanseeraus tehtiin sosiaalisen median kautta.
“Halusimme luoda itsellemme ulostulon kautta pienen sosiaalisen paineen edetä projektin kanssa. Se oli mielestäni tärkeää, sillä moni uusi tekijä saattaa säikähtää uransa ensimmäisiä asioita vain koska ympärillä näkee vain lähes täydellisiä ulostuloja”, Tast sanoo.
“Haluamme Sälän kautta näyttää koko luovan prosessin lehden takana. Siis kaiken epävarmuuden ja tuntemattoman. Siksi oli luontevaa perustaa Instagram-sivu jo ennen kuin lehteä oli edes painettu.”
Heinonen lisää: ”Kun lopulta julkaisimme lehden, ihmiset myös muistivat, että ’aivan, teillähän oli se Insta-tili jo olemassa’. Mielestäni luovat prosessit vaativat sinnikkyyttä, työ on usein hidasta ja vaativaa.”
Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että sen sijaan, että seuraajat saisivat nähdä vain lopullisen tuotteen, kiinnostavampaa on päästää ulkopuoliset seuraamaan lehden koko elämänkaarta. Tastin mukaan se on kuin ”antaisi ihmisten kurkistaa omaan Notes-sovellukseen”.
Tai vaikkapa päiväkirjan väliin.
Sandell haluaa muistuttaa, että vaikka ensimmäisen numeron julkaisu kesti “tavallista aikakauslehteä kauemmin”, ei seuraavaa numeroa tarvitse odotella yhtä kauan, sillä tiimi on nyt koossa – ja se on napakka.
Uuden numeron Open Call -haku on juuri avattu, ja se on käynnissä toukokuun loppuun asti.
Tastin mukaan Sälälle on tarvetta.
Tuote onkin otettu avosylin vastaan – ensimmäinen painos on jo melkein loppuunmyyty. Myös someseuraajien määrä kasvaa.
Mikä kiinnostusta ajaa?
“Ihmiset haluavat nähdä juuri tällaista sisältöä. Lehti on kuin taidegalleria, jota johdamme kuratoimalla kestävästi. Tulevaisuudessa sen sisältö koostetaan avoimen haun kautta, aivan kuten julkisissa taiteen tiloissakin on tapana. Sillä myös me haluamme rikkoa omaa kuplaamme ja oppia uutta”, Tast kertoo.
“Myös me haluamme oppia muotoilun moninaisuudesta, ja rikkoa sitä, että Sälän sisältö muodostuisi vain meidän lähipiiriin sattumalta tipahtaneista tekijöistä.”
Sandellin mukaan kenelläkään tekijöistä ei ole tarkkaa titteliä ja resurssien ollessa rajallisia, kaikki ovat valmiita työskentelemään moninaisesti. Lähestyminen on hyvinkin hands on -periaatteen mukaista, materiaalissa ollaan kainaloita myöten.
“Kun taiteilijat tai muotoilijat lähettävät meille portfolionsa, me emme suinkaan valitse sieltä vain meitä kiinnostavia yksittäisiä töitä, vaan me pyrimme rakentamaan tarinallisia kokonaisuuksia.”
Ensimmäisessä numerossa julkaistu Enbo Chenistä ja maailman vanhimmasta soittimesta – huilusta, koostuva juttu toimii hyvänä esimerkkinä työtavoista.
”En itse pidä sanasta ’tarinankerronta’, mutta olemme hyvin sitoutuneita immateriaalisten resurssien käyttöön. Haluamme tehdä työtä, joka on perusteltua. Emme missään nimessä halua tehdä vain ’nättejä vaaseja’ vaan jotain, jolla on tarkoitus”, Sandell kiteyttää.
”Emme missään nimessä halua tehdä vain ’nättejä vaaseja’ vaan jotain, jolla on tarkoitus.” Amanda Sandell
Siksi lehti tulee myös jatkossa sisältämään yhä kasvavissa määrin juuri kritiikkiä.
”Nykymaailmassa jokaisella on mahdollisuus olla oman elämänsä kriitikko, mutta me emme tue tällaista ajatusta, vaan pyrimme lisäämään ammattimaista kritiikkiä. Muotoilukritiikin ei tulisi olla sitä, että vain tuetaan tekijöitä, ja että on söpöä tai kivaa, vaan että vaaditaan perustelemaan tekemistä. Me vaadimme puhetta maailman resursseista ja luonnonvaroista sekä vallitsevasta ilmastokriisistä”, Tast sanoo.
“Tämä on oma ajatus, joka varmasti näkyy tekemisen taustalla.”
Napakkaa sisältöä kauniissa paketissa, joka kulkee helposti mukana ja jonka pariin voi palata yhä uudelleen.
Ehkä jotain hieman hitaampaa? Jotain, jonka parissa voisi viipyillä pidempään?
”Meille on tärkeää, että Sälä on oikea asia, varsinainen objekti ihmisten kodissa.”
