Graafinen suunnittelija Tino Nyman tasapainoilee luovan työn arjessa

Tino Nyman on helsinkiläistynyt graafinen suunnittelija, joka liikkuu työssään vapaasti kaupallisen ja kulttuurisen kentän välillä. Nymanin luomus FEW Magazine on julkaisu, joka miellyttää esteetikkoja, haastaen samalla nykyistä mediakenttää jatkuvasti kysyen, kenellä on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Jokunen saattaa myös tunnistaa Tino Nymanin graafikkona, joka hiljattain otti lempeästi haltuun Helsinki Design Weekin (@helsinkidesignweek) Instagram-tilin. Viikon kestänyt takeover tarjosi runsaasti näkymiä muotoilun ja graafisen suunnittelun arkeen.

“Olen alunperin kotoisin Joensuusta ja muuttanut Helsinkiin Lahdessa vietettyjen vuosien jälkeen”, Tino kertoo hymyillen, “joten itäsuomalainen murre kuuluu puheessani yhä.”

Nyman opiskeli Lahden Muotoiluinstituutissa (nykyinen LAB-ammattikorkeakoulu), valmistuen kandidaatiksi vuonna 2016. “Mutta olin kyllä jo valmistuessani töissä helsinkiläisessä BOND-bränditoimistossa”, Nyman kertoo.

Toimistoon hän päätyi koulutukseen ohella tehdyn harjoittelun kautta, mutta myös siksi, että BOND tarjosi harjoittelijoille parhaan palkan. 

“Hain harjoittelupaikkaa ystävän suosituksesta, mutta jäin lopulta töihin puoleksitoista vuodeksi. Siirryin vasta, kun ystäväni Marina Veziko ja Tytti Halonen houkuttelivat minut Werkligille.”

Nymanin mukaan työ luovan alan toimistoissa oli toki hauskaa, “tykkään kyllä olla ihmisten kanssa töissä” ja palkkakin oli hyvä, mutta jossain kyti tunne siitä, että kehitys junnasi paikallaan. “Vaikka toimistot kyllä tukivat työskentelyä omien projektien parissa, tuntui että en kehittynyt suunnittelijana haluamallani tavalla.”

“Voi toki myös olla, että olin vain lähestymässä kolmenkympin kriisiä”, hän nauraa.

Mutta kun Veziko myös ilmaisi alkaneensa kehitellä ajatusta freelancer-urasta, Nyman seurasi perässä.

“Perustimme kollektiivin stylisti Piia Emilian ja valokuvaajien Aava Erosen sekä Aleksi Tikkalan kanssa. Yhdessä työskentelystä muodostui oma tekemisen tapa.”

Täysipäiväinen freelance-työ ja yrittäjyys oli toki uutta, mutta Nyman oli jo opiskelujen aikana lanseerannut muun muassa Rivo Magazine -taidejulkaisun, joka käsitteli avoimesti seksuaalisuutta sekä erotiikan käsitettä.

“Rivosta lähti intohimo ja palo printtiin sekä julkaisuihin, mutta toki jo toimistoaikoina olin ajatellut paljon omilleni jäämistä.”

Äskettäin Helsinki Design Weeklyn haastattelemien Sälä Magazine -julkaisun perustajien mukaan uudet, nuoret suunnittelijat ja muotoilijat kohtaavat alalle tullessaan yleisen ongelman: valitako raha ja resurssit vai kiinnostavampi, epä-kaupallisista projekteista koostuva portfolio ja CV.

Nyman törmäsi samaan haasteeseen.

“Saatoin myös urani alkuvaiheessa olla varsin naiivi siinä, että minua kiinnostivat enemmän pienet, hauskat asiakkuudet tai kulttuuriprojektit – ja arvostin kiinnostavan portfolion rakentamista. Nykyään arvostan kyllä myös suurempia, kaupallisia asiakkuuksia. On mukavaa, kun oma työ koostuu sekoituksesta, enkä haluaisi tehdä vain taidejuttuja pienellä palkalla. Työni liikkuu jonkinlaisessa välimaastossa, ja on mukavaa suunnitella molemmissa maailmoissa. Olen onnellisempi, kun saan tehdä töitä sopivassa suhteessa.”

Se, mitä ylipäätään pidetään kaupallisena, on Nymanin mukaan suhteellista.

“Mikäli suuremmat mainostoimistot kävisivät läpi asiakkuuksiani, tuskin monikaan pitäisi niitä kovin ‘kaupallisina’”, hän nauraa.

Nyman on viime aikoina laajentanut toimintaansa yhä enemmän kohti Kiinaa – ja syy siihen on varsin luonnollinen. Elämänkumppani Yihan Xiang on Yatofu Creatives -toimiston perustaja ja omistaja. 

Sisustusarkkitehtuuriin erikoistunut toimisto toimii tällä hetkellä Helsingin ja Shanghain välillä ja tekee myös brändityötä. Yatofun kädenjälkeä voi ihailla Helsingissä muun muassa Kalevalan lippulaivamyymälässä ja ihanassa El Fant -kahvilassa.

Nyman ja Xiang taas ovat työskennelleet yhdessä suomalaisen TeeMaa-kaupan visuaalisen ilmeen ja tilojen parissa sekä Kiinassa ILO-Living- ja InDetail-brändien kanssa.

“Olemme yhdessä kehittäneet työtavat, joiden puitteissa pohjatyö tehdään yhdessä koskien esimerkiksi brändin tai visuaalisen äänensävyn konsepteja. Mutta sitten itse visuaalisen ilmeen ja brändityön luomisen hoidan minä – Yatofu taas tilan. Me luotamme valtavasti toistemme työhön, mikä mahdollistaa sen, ettei mikromanagerointiin ole tarvetta. Lisäksi huolehdimme siitä, että työ pysyy yhteisen kodin ulkopuolella”, Nyman kertoo.

“Olen kuitenkin perfektionisti”, hän sanoo, “projektista riippumatta.”

“Olen kuitenkin perfektionisti, projektista riippumatta.” Tino Nyman

Tino Nymanin portfolion kirkkain helmi on yhä vain FEW Magazine. 

Kaunis julkaisu, jonka kussakin numerossa käsitellään suomalaisia vähemmistöjä, maassa asuvia diasporia ja marginalisoituneita ihmisryhmiä. Ensimmäisen numeron aiheena oli romaniväestö.

Jokainen numero toimitetaan kyseiseen vähemmistöön kuuluvan vierailevan päätoimittajan ja toimituksen kanssa. Sisältö muodostuu siis vapaasti sen mukaan, mikä vähemmistöön kuuluvien mielestä on tärkeää näyttää, mikä ansaitsee tulla nähdyksi. Lehden perustajien Vezikon ja Nymanin mukaan, FEW toimii oppaana kantaväestölle – ja antaa mahdollisuuden kurkistaa vähemmistökulttuureihin, tuoden uusia näkökulmia kantakulttuurin sisällä käytävään keskustelluun.

Se on asia, joka on tällä hetkellä suomalaisessa viitekehyksessä erityisen tärkeä. 

”Olemme juuri julkaisseet lehden toisen numeron, joka käsittelee somalidiasporaa Suomessa”, Nyman kertoo.

FEW ei varsinaisesti ole koskaan ollut tekijöilleen mikään rahasampo, tai taloudellisesti kannattava projekti, mutta se on äärimmäisen tärkeä toimija median kentällä. Se pyrkii tuomaan esiin ääniä, jotka usein jäävät kuulematta valtamediassa.

“Olen itse romanitaustainen, joten työskentely vähemmistöjen tarpeista ja omista näkökulmista käsin on minulle ehdottoman tärkeää.”

Toisen numeron julkaisun myötä FEW-tiimi keskittyy nyt kasvattamaan lehden toimintaa orgaanisesti. Ensimmäisen numeron ilmestymisestä kesti kolme vuotta, ennen kuin toinen saatiin hyllyille – ja ryhmä on sittemmin kasvanut. Nyt siihen kuuluvat myös suunnittelijat Matilda Diletta ja Tytti Halonen.

“Kun kyseessä on harrastus-pohjalta tehtävä, ei resursseja tuova projekti, täyttyy arki helposti projekteista, joista on mahdollista saada itselleen elanto. Aikataulut helposti livahtavat”, Nyman kertoo.

“Mutta tämä on työtä, jota ehdottomasti haluamme jatkaa.”

Romanitaustainen Nyman on sitä paitsi itsekin kasvanut kahden kulttuurin välissä.

“Lapsuudessa olin hyvin läheinen isäni romanisuvun ja serkkujen kanssa.”

Nyman on yhä vanhempia sukulaisia tavatessaan tarkka siitä, ettei käytä esimerkiksi tietynlaisia vaatteita tai asusteita, jotka voitaisiin kokea kulttuurin puolesta epäkunnioittavina. “En käytä farkkuja ja teitittelen mielelläni vanhempia ihmisiä. Olen myös super laiska parran ajaja, mutta mummolaan mennessä varmistan, että parta on ajettu. Muuten tulee huutia!”

FEW:kautta Nyman haluaakin purkaa, lähes hajottaa, tapaa jolla valtamedia ja kantakulttuuri käsittelevät suomalaisia vähemmistöjä. “Meille on usein tarjolla valtavasti rikoksia, syrjintää tai vanhoja stereotypioita esittelevää materiaalia. Romanien kohdalla näemme vanhanaikaista pukeutumiskuvastoa, etenkin naisten kohdalla.”

“Vaikka myös perinteisen kulttuurin ja vähemmistön pukeutumista ohjaavat trendit ja nykyajan ilmiöt. Vähemmistöt seuraavat muotia aivan kuten muukin yhteiskunta. Me emme vain koskaan pääse näkemään sitä.”

Nymanin isoäiti käytti esimerkiksi 80-luvulla ajan mukaisesti valtavia silmälaseja ja mittavia olkatoppauksia perinteisten puseroiden ja samettihameiden kanssa.

Romanikulttuuri on Nymanin mukaan hyvin esteettinen. Vaikka makumieltymykset vaihtelevat, monia kiinnostaa visuaalinen kulttuuri, muoti ja sisustusarkkitehtuuri. Kauneutta arvostetaan, mikä voikin olla syy siihen, että hän ylipäätään itse päätyi graafiseksi suunnittelijaksi.

“Ja julkaisu on se, mikä minua kiinnostaa. Siinä yhdistyvät sopivalla tavalla rahalliset resurssit  ja luova tekeminen.”