Juhlavuoden HDW:n ilmeen teki kirjasuunnittelija Samuli Saarinen
Helsinki Design Week -festivaali saa joka vuosi uuden ilmeen. Tänä vuonna hommaan kutsuttiin kirjasuunnittelija Samuli Saarinen.
Moi Samuli, työskentelet siis lähinnä kirjasuunnittelijana?
Puhun itsestäni kirjasuunnittelijana, sillä pyrin ikään kuin manifestoimaan sellaisia juttuja mitä haluan ja osaan tehdä. En tee esimerkiksi interaktiivisia juttuja tai liikkuvaa kuvaa juuri ollenkaan. Tietenkin keinot ovat samoja monen tyyppisissä toimeksiannoissa, mutta mun työskentelyssä fokus on aina typografiassa.
Teetkö siis fontteja?
En tee fontteja, mutta käytän typografiaa. Kärsivällisyyteni ei oikein edes riittäisi siihen tarkkuuteen mitä kirjainmuotoiluun vaaditaan. Pyrin työssäni silti metodisuuteen. Koitan työskennellä niin, että siinä olisi jotain ohjelmallista. Jokaisen toimeksiannon kohdalla kehitän jonkinlaisen metodin, jota pyrin sitten seuraamaan sen koko hankkeen ajan. Ei se prosessi toki aina vie sinne minne pitäisi tai minne olin ajatellut minne se veisi…
Kerro lisää.
Kaltaiseni tietokoneella työskentelevän graafikon pitää keksimällä keksiä työskentelylle raamit kun työstettävänä ei ole välttämättä mitään fyysistä materiaalia. Niin mulle ne työskentelyä organisoivat rajoitteet ovat sitten käsitteellisiä. Tai on tietysti teknisiä speksejä, budjetteja sun muita, ja niiden antamat raamit onkin tosi tärkeitä mun työskentelylle.
Entä miksi olet erikoistunut juuri tekstin muotoiluun?
Kun maisterivaiheessa lähdin opiskelemaan Sandberg Instituuttiin Amsterdamiin, ajattelin nimenomaan laajentaa praktiikkaa ulos “perus” graafisen suunnittelun ja typografian alalta. Tuolloin, 2010-luvun puolivälissä, critical design -keskustelu kävi kuumana ja käynnissä oli ns. monialaisuusbuumi, joka pyrki osaltaan problematisoimaan designia. Oli tavallaan muodikasta luopua niistä käsityön, craftin, työkaluista. Haluttiin purkaa luutuneita käsityksiä tai löytää niistä jotain uutta. Monet graafikot alkoivat tehdä videoita ja elokuvia, ja itsellänikin kävi mielessä laajentaa tekemistäni jopa äänitaiteen puolelle.
Sitten sain kuitenkin typografiaherätyksen. Ymmärsin, että kaikista eniten mua kiinnostaa tekstin muotoilu, ja ennen kaikkea itse teksti. Kirjojen suunnittelu kiinnostaa, koska kirjat kiinnostaa. Mun on tosi vaikea löytää kuvavirrasta mitään orientaatiota joka suuntaisi mun työskentelyä.
Kirjojen suunnittelu kiinnostaa, koska kirjat kiinnostaa.
Olen myös mielelläni tekemisissä kirjaesineiden kanssa. Joku voi sanoa tätä lähestymistapaa fetisistiseksi, kirjahan on aika anakronistinen kapistus kun tiedonhankinta on siirtynyt aikaa sitten muualle. En kuitenkaan pahastu jos kirjoja kutsutaan fetissi-esineiksi. Ajattelen ihan mielelläni kirjoja taikakaluina, jotka keräävät merkityksiä, fasilitoivat kokemusta ja organisoivat aistimaailmaa.
Onko sinulla jotain ammatilllista esikuvaa?
Esikuviani ovat ikääntyvät freelancer-suunnittelijat. Ihmiset, jotka pystyvät työskentelemään tällä tavalla tällä alalla eläkeikään asti inspiroi. Varsinaisten “innovaatioiden” sijaan kiinnostaa pitkäjänteisyys, sitoutuneisuus ja johdonmukaisuus. On mahdoton sanoa mitä freelance-graafikkous on vuonna 2045.
HDW:n vuositeema on Juhlat. Miksi on tärkeää että suunnittelua juhlistetaan designfestivaaleilla?
HDW:n kaltaiset festivaalit tarjoavat luovalle ammattikunnalle mahdollisuuden määrittää itselleen omia tavoitteita, jotka eivät ole välttämättä välittömän kaupallisia tai tilaajien ja asiakkaiden sanelemia.
Antaa alalle ja sen tekijöille paikka määrittää itse saavutuksensa. Jos sen jättää markkinoiden rottaralliin, niin se koluaa koko alan tyhjäksi.
Mitä tarkoitat?
Sitä, että meidän alamme voi keskinäisen fiilistelyn kautta kultivoida alan sisäistä kulttuuria ja asettaa arvostuksen kohteita itse. Suunnittelualaa kritisoidaan ihan syystäkin gatekeepauksesta, siitä että “piiri pieni pyörii”. On kuitenkin todella tärkeää, että merkitystä työhön luodaan kollektiivisesti; muuten markkinat tai valtiolliset intressit sanelee sen ulkopuolelta.
Helsinki Design Week on saanut juhlavuoden kunniaksi uuden vuosi-ilmeen, jossa hyödynsit tosi oivaltavalla tavalla HDW:n brändi-ilmettä, joka on Kokoro&Moin käsialaa vuodelta 2015. Kertoisitko tästä vähän lisää?
Tarkoitukseni oli ikään kuin “radikalisoida” HDW:n ilme siinä mielessä että käydään sen juurilla, otetaan HDW:n visuaalisen identiteetin raa’at peruselementit käyttöön sellaisenaan, mutta haetaan niihin uutta näkökohtaa ja puristetaan niistä uusia tehoja. Leikkisässä välistyksessä ja tiheässä, mutta epätasaisessa typografisessa tekstuurissa yksittäisten merkkien muotokieli korostuu ja muuttuu lähes piirustuksenomaiseksi. Verrattain simppeli lähestymistapa on myös kevyt “stressitesti” HDW:n brändi-ilmeelle.
Helsinki Design Week 5.–14.9.2025. Vuosi-ilmeen yhteistyökumppani on visuaalisen viestinnän suunnittelun järjestö Grafia.