Studio Moĩ pyrkii uusilla prosesseillaan pois kuvaston täydellisyydestä
Studio Moĩ on helsinkiläinen suunnittelu- ja kuvausstudio, joka uskoo uskalluksen ja uuden luomisen voimaan. Kollektiivi vuoden Fiskars Village Art & Design Biennalen visuaalisen ilmeen toteutuksen takana pyrkii aktiivisesti kyseenalaistamaan, kokeilemaan – ja leikkimään.
Keväinen aurinko pyrkii sisään valoisan studion ikkunoista Helsingin Vallilassa. Pitkän pöydän ääressä istuvat Studio Moĩm perustajat valokuvaajat Jussi Hellsten ja Joel Virtanen sekä stylisti Lela Louhio.
Moĩ [moh-EE] tai suomalaisittain ‘mo-hi’ tarkoittaa asettamista tai paikalleen laskemista.
Kolmikko löysi nimensä Tupi-guaranilaisten kielten eli tupi-kieliin kuuluvan kieliryhmän parista. Sana moĩ tarkoittaa muun muassa asettamista tai laskemista, vaikka sen kirjoitusasu myötäileekin suomenkielelle tyypillistä tervehdystä.
Nimi on eräänlainen enne, sillä ryhmän muodostavat vankat ammattilaiset, joiden urat eri poluilla ovat johtaneet haluun saada nyt aikaan uutta.
“Olemme työskennelleet yhdessä jo viiden vuoden ajan, hioen yhteistä visiotamme”, Virtanen sanoo.
“Meistä jokainen tulee kaupallisen kuvan ja toiminnan puolelta. Olen itsekin kuvannut kaupallisella puolella jo 16 vuoden ajan”, Hellsten lisää.
Vaikka ryhmän jäsenet ovatkin omien sanojensa mukaan saaneet työskennellä kiitollisessa asemassa, on jokaista jo pidemmän aikaa kalvanut halu muuttaa olemassa olevaa.
“Olemme kiinnostuneita siitä, mitä voimme saavuttaa studiossa, erityisesti kaupallisen kuvaston teoksellisuutta tutkien”, Hellsten korostaa.
Aihe ja siihen liittyvät haasteet eivät sinällään ole uusia. Kaupallisuuden ja taiteen yhdistämisestä on puhuttu toki jo vuosia. Silti Studio Moĩ haluaa muistuttaa, että juuri nyt olisi aika tehdä jotain uutta, eikä suinkaan palata takaisin tuttuun.
“Ei maailma voi ainakaan hullummaksi enää mennä, ja siksi peräänkuulutamme rohkeutta myös kaupallisen kuvan puolella”, Hellsten sanoo.
Rohkeus tuo kuitenkin mukanaan myös tarpeen ymmärtää todellisuutta ja sen tuomia rajoitteita. . Kolmikko ymmärtää, että uuden luominen ja rajojen hakeminen myös vieraannuttaa. “Studio Moĩ ei ehkä ole ihan kaikille”, kolmikko myöntää.
Kaupallinen työ on kuitenkin asiakaspalvelua. Resurssien, rahan ja rajoitteiden ymmärtämistä. “Me olemme valmiita myös tekemään kompromisseja, jos asiakas niitä vaatii. Vaikka sitten olisimmekin itse halunneet jatkaa kokeilua pidemmälle”, Hellsten sanoo.
Tulevaisuudessa Studio Moĩ aikookin keskittyä etenkin prosessien kehittämiseen. Siihen, etteivät luovat lähdöt perustu pelkästään asiakkailta saatuihin valmiisiin briiffeihin ja tilauksiin. Sen sijaan ryhmä aikoo panostaa työskentelyyn abstraktimmalla tasolla jo silloin, kun kuvia on vielä vaikea sanallistaa.
Esimerkkinä Hellsten tarjoaa vaikkapa usein asiakkaaksi saapuvaa suomalaista asiakasta, jonka tahtotilana on kuvittaa vaikkapa organisaation panostamaa digitalisaatiota.
Tällaistakin asiakkuutta on mahdollista lähestyä tasolta, joka on jo lähtökohtaisesti taiteellisempi.
“Kun teema on jo itsessään abstrakti, on Suomessa kuvasto usein värivaloja tai ihmisiä läppäreillä, vaikka kuvasto voisi olla paljon kokeilevampaakin. Rakennetuille stereotypioille ei siis välttämättä edes ole tarvetta”, Hellsten kertoo.
Kokeellisten, uusien lähestymistapojen pohjana on kuitenkin oltava asiakkaan kanssa käydyt keskustelut ja niille rakentuva dialogi. Studio Moĩ onkin kiinnostunut auttamaan myös kuvien konseptoinnissa ja siinä, mitä kuvasto on, jolla aihetta tai teemaa kuvitetaan. Ryhmä ei ole niinkään kiinnostunut perinteisestä tavasta, joka pitää sisällään vain kuvien hienosäätöä, kun kaikki on jo suunniteltu muualla.
Onko se siis tavanomainen suomalaisen kaupallisen kuvituksen työskentelymalli?
Kolmikon mukaan tyypillinen suunnitteluprosessi alkaa briiffillä, joka saapuu varsin lyhyellä varoitusajalla, muutamasta viikosta kuukausiin. Perinteisesti kuvaukset tapahtuvat yhden työpäivän sisällä, ja vaikka käytössä olisi enemmänkin kuvauspäiviä, ei esimerkiksi toistuvia kuvia tai testikuvia useinkaan tehdä.
Tähän on Studio Moĩn mukaan saatava muutos.
“Me toimimme studiossa enemmänkin kuin kehittelylaboratoriossa”
-Lela Louhio
“Me toimimme studiossa enemmänkin kuin kehittelylaboratoriossa”, Louhio kertoo.
Luova prosessi voi kestää jopa useita päiviä, sillä ryhmä uskoo leikin ja testaamisen voimaan.
“Tämä on olennaisin asia siitä, miten meidän studiomme eroaa muista tahoista, muista freelancereista ja tuotantoyhtiöistä. Meillä on mahdollisuus ja halu kokeilla”, Louhio lisää.
Kuvia suunnitellaan, kokeillaan, testataan ja kuvataan yhä uudestaan.
“Olemme hyvin kiinnostuneita juurikin tästä prosessista”, Hellsten sanoo.
Valokuvaajan mukaan alati muuttuva prosessi pitää tekemisen kiinnostavana.
“Me toimimme ryhmänä aika ennakkoluulottomasti. Me pidämme vahvasti kiinni siitä että meidän on mahdollista kokeilla ja samalla oppia uusia asioita. Kun lähdemme tekemään jotain, ei meidän tulisikaan pystyä suoraan kertomaan, miltä lopputulos tulee näyttämään”, Hellsten avaa.
Mutta onko suomalainen asiakas valmis maksamaan tietämättömyydestä?
“Tämä itsessään on asia, jota olemme kypsytelleet koronavuosista lähtien. Olemme ottaneet yhdessä testikuvia ja hioneet omaa tekemistä. Sitä, mitä prosessitekeminen meille tarkoittaa”, hän kertoo.
Kun tekemisen osaa sanoittaa ja prosessit avata, on myös asiakkaan helpompi luottaa toimintaan.
Vuoden 2026 Fiskars Village Art & Design Biennale käsittelee ihmisen suhdetta veteen
Vuoden 2026 Fiskars Village Art & Design Biennalen visuaalisessa maailmassa Vesi-teema nousi merkittäväksi tekijäksi. “Oikeastaan teema jakautuu näyttelyiden osalta kolmeen: kattoteemaan Vesi sekä päänäyttelyihin Veden taju ja Kaste. Me halusimme tuoda kunkin esille erilaisista lähtökohdista”, sanoo Hellsten. Graafisesta suunnittelusta vastaa Werkligin Anssi Kähärä.
Studio Moĩ kehitti ensin kullekin komponentille oman prosessinsa. Ensimmäisen kohdalla vesi oli osana kuvan tekemistä. Vesi, joka sisälsi väriainetta jäädytettiin, ja jään sulaessa se maalasi kuvan.
Vettä käytettiin myös kuvan vääristäjänä, ja lopulta prosessiin lisättiin lasia niin, että kuvattuna se itsessään näytti vedeltä.
Lopulta testilaboratoriossa kuitenkin tultiin siihen tulokseen, etteivät lähdöt oikeastaan toimineet. Sitten alettiin kiireesti kokeilemaan uutta, ja lopulta löytyi visuaalisen ilmeen neljäs lähtö. Siitä tuli lopullinen.
“Vettä kuvattiin käyttämättä vettä. Veden muoto tuotiin kuvastoon kastehelmenä, laineikkaina hiuksina ja hopeasellofaanin venymisenä. Lopputuloksena syntyi muun muassa kuva kädestä, joka venyttää materiaalia. Se taas muistuttaa tyynellä järvellä soutamista ja kuviota, joka veneestä muodostuu”, Hellsten kertoo.
Kuvasto ja sen sisältämät teokset ovat kiistatta ihmisen tekemiä.
“Kaupallinen kuva on usein loppuun hiottua. Näinä tekoälyaikoina kun kaikki näyttää täydelliseltä on ihmislähtöinen, ajateltu kuva tunteikas. Se ei myöskään ole virheetön”, Hellsten sanoo.
Louhion mukaan Studio Moĩn toiminta perustuukin virheiden mahdollisuudelle.
“Mikäli asiakas haluaa tuottaa kuvastoa, joka sisältää prosessin, joka ei itsessään myöskään ole välivaiheineen täydellinen – silloin me olemme oikea taho auttamaan”, toteaa Louhio.
Studio Moĩ
studiomohee.com
instagram.com/studiomohee