Ville Kokkonen muotoilee nyt valoa ja ilmaa
Artekin entinen muotoilujohtaja Ville Kokkonen muotoilee valoa ja ilmaa, mutta ei haihattele. Yksi töistä on Wallpaper* Handmade -projektissa tehty varjo, jolla voi kerätä aurinkoenergiaa missä vain.
Artekin entinen muotoilujohtaja Ville Kokkonen muotoilee valoa ja ilmaa, mutta ei haihattele. Yksi töistä on Wallpaper* Handmade -projektissa tehty varjo, jolla voi kerätä aurinkoenergiaa missä vain.
Raitista ilmaa. Sveitsin Alppien vuorenrinteillä, jylhissä maisemissa kehitellään uusinta teknologiaa.
Zürichin keskustasta hieman etelään päin, ylhäälle vuoristoon on muuttanut myös suomalainen muotoilutoimisto. Korkealta näkee kauas, jopa tulevaisuuteen. Täällä Ville Kokkosen muotoilu yhdistää uuden teknologian ja materiaalit.
Nanoteknologiaa, biotransformaatiota. Älysiru, eau de toilette, valaisin, ilmanpuhdistin… Kokkosen muotoilu hahmottelee lähes aineetonta. Pelkkää haihattelua se ei kuitenkaan ole.
Kokkonen tuli muotoilumaailmalle tutuksi työskennellessään Artekin muotoilu- ja tuotekehitysjohtajana 2005–2014. Sittemmin mies on tehnyt tulevaisuudentutkimusta ja pyörittänyt omaa muotoilutoimistoaan. Lisäksi hän hoitaa parhaillaan Professor of practise -pestiä Aalto-yliopistossa.
Kyseenalaistaja
Alun perin Kokkonen harkitsi arkkitehdin uraa. Musiikkikin kiinnosti, mutta lukiovuosien jälkeen se sai jäädä.
”Taisin myydä saksofonini ostaakseni lentoliput ensimmäistä Kanadan matkaani varten”, Kokkonen muistelee.
Kanadan matkasta tuli käänteentekevä. Kokkonen meni sinne moikkaamaan kaveriaan OCAD-yliopistoon, mutta päätyikin opiskelemaan sinne itse teollista muotoilua. Maisteriopinnot hän teki päätökseen Suomessa, Taideteollisessa korkeakoulussa 2002.
Kanada opetti kyseenalaistamaan. Palautteenanto oli kriittistä. ”Oma tuote piti perustella. Ei riittänyt, että se oli kivan näköinen. Kaipasin Suomessa sitä keskustelua.”
Kokkonen teki Kanadassa BA-työnään koottavan, aurinkoenergialla toimivan keittimen. ”Otin siihen vaikutteita kiipeilyvälineiden ja avaruusteknologiaestetiikasta yhdistäen ne paraboliikkaan”, Kokkonen kuvailee.
Keksijäluonne etsii arkkityyppejä
Kiinnostavinta keksijäluonteelle on tietenkin suunnitella sellainen tuote, jolla arkkityyppiä ei vielä ole. Tällä hetkellä Kokkosella onkin nosteessa ”Off the Grid” -aurinkovarjo. Ensimmäinen versio siitä nähtiin Milanon huonekalumessuilla keväällä 2016, jossa matkailuteemaan liittyvän tuotteen tilaaja oli Wallpaper* Handmade.
Kyseessä on yhdessä Exel Composites -yrityksen kanssa kehitetty kokeellinen tuote, joka tuottaa aurinkoenergiaa työn ja vapaa-ajan tarkoitukseen.
Kevyessä hiilikuiturakenteessa on kennot, jotka keräävät aurinkoenergiaa talteen. Parin tunnin latauksella virtaa riittää suunnilleen päivän tarpeisiin. Ihan nollasta se ei syntynyt, vaan sai vaikutteita japanilaisista päivänvarjoista.
Mustapintaisen Parasolin muotokieli on ankaraa ja pelkistetty ulkonäkö sijoittaa sen muotoilun hardcore-osastoon.
”Otan tuon erittäin positiivisena”, Kokkonen sanoo ja hymyilee. ”Tuotteella pitää olla karaktääriä. Sen pitää erottua hyvällä tavalla.”
”Tykkään pohtia tuotetta teoreettisesta, käyttäjän ja tuotetypologian näkökulmasta. Seurata, miten jokin arkkityyppi kasvaa”, Kokkonen kuvailee.
Valon ja ilman muotoilija
Kokkosen oma habitus on militantin siisti. Yksityiskohdat ovat mietittyjä, suoraviivaisia ja kurinalaisia. Kantti kertaa kantti – tai zik zak, kuten Kokkonen itse asian ilmaisee – oli hallitseva muotokieli myös Kokkosen läpimurtotyöllä, White Light -valaisimella (2010).
”Artekin 1940–50-luvun valaisimet perustuivat hehkulamppuun. Markkinoille kaivattiin uutta. Toisaalta vanhat riippuvalaisimet olivat dekoratiivisia, eivätkä ne valaisseet juuri lainkaan tilaa.”
Kokkonen paneutui valon väriin, valoheijastukseen ja siihen, miltä valaisin näyttää kun se ei ole päällä. Kokkonen päätyi askeettiseen ratkaisuun, jotta uusi tuote ei taistelisi Alvar Aallon valaisimien kanssa. White Light -tuoteperheessä on sekä suoraa että epäsuoraa valoa antavia valaisimia.
Kokkosen luonteesta kertoo se, kuinka intensiivisesti hän paneutuu tuotesuunnitteluun. Valaisinprojektin aikana hän kiinnostui optiikasta, kaivoi fysiikan kirjat esille ja palasi koulun penkille, tällä kertaa MIT:n Open Universityn fysiikan luennoille. ”Halusin mennä tietyn tieteellisen keksinnön juurille.”
Klassikkoon uutta älyä
Artekin klassikkotuote Aalto-jakkara (1933) pääsi esineiden internet-kokeiluun, kun Kokkonen kehitteli UMP Raflatacin ja Nokian tutkimuskeskuksen kanssa sirupaketin ja koodin, jonka avulla pystyi selvittämään tuolin historian. ”Testasimme messuilla mock-up -tuotetta ja saimme sirun avulla jakkarasta paljon dataa. Sensorit paljastivat, miten ihmiset käsittelivät tuolia.”
Kokkosen persoonallisimpiin töihin lukeutuu Standard-tuoksun, pullon ja pakkauksen suunnittelu (2009). Vaate- ja kosmetiikkabrändi Comme des Garçons lähestyi Artekia ja Kokkosta erään huonekalunäyttelyn jälkeen. ”Yritys halusi tuotelajitelmaansa uutuuden. Työstimme sitä, miltä tila tai huonekalu voisi tuoksua. Neste kuitenkin reagoi materiaalin kanssa rajusti, joten päädyimme erilliseen eau de toiletteen.”
Kokkosen puhuessa innovaatiot eivät ole vain sanahelinää. Hän menee esineen kovaan ytimeen ja ajattelee esineen idean uusiksi.
Funktionaalisuus on kaiken perustana, olipa tuote suuri tai pieni. Mekaaninen konstruktio näkyy. ”Haluan tehdä valtavirrasta eroavia tuotteita, joissa on jokin uusi ajatus”, Kokkonen sanoo ja alkaa kaivaa lompakkoaan esiin.
Artekille suunniteltu lompakko on harmaa, kuten askeetikolta voi odottaakin. Väri on tismalleen sama kuin Standard-tuoksun pakkauksessa.
”Harmaa on hyvä väri”, hän sanoo.
Muotoilua, jolla on merkitystä
Kokkosen uusista projekteista yksi kiinnostava on hightech-viherseinä, joka on teknologisen oivalluksen ja kasvien yhdistelmä.
”Koko Naturventionin kehitystyö perustuu biotransformaatioon. Viherseinän kasvit ovat juurineen päivineen täysin puhtaassa murskassa. Ilma imaistaan tyhjiöön, joka on kuin huoneen keinotekoiset keuhkot. Ilma tulee takaisin puhtaana.”
Tällä hetkellä Kokkosta kiinnostaa Suomen metsien arvon nostaminen toiselle tasolle.
”Suomen metsäteollisuus istuu valtavan potentiaalin päällä. Nanoselluloosan käyttö voisi syrjäyttää puuvillaviljelmien aiheuttaman ympäristöhaitan”, Kokkonen visioi.
