Näyttävät porraskäytävät ovat arvorakennusten käyntikortteja
Helsingin vanhat arvorakennukset kätkevät sisäänsä designiltaan ja arkkitehtuuriltaan mitä kiehtovimpia porraskäytäviä.
Helsingin vanhat arvorakennukset kätkevät sisäänsä designiltaan ja arkkitehtuuriltaan mitä kiehtovimpia porraskäytäviä. Porvaristalojen eteishallit ja porrashuoneet suunniteltiin 1800-luvun lopulla yltäkylläisen koristeellisiksi. Vuosisadan vaihteessa maailma kuitenkin muuttui jugendin vallatessa sijaa ja runsauden aika jäi taakse.
Monet Helsingin historiallisesti arvokkaat rakennukset saivat 1960-70-lukujen uudistushuumassa väistyä futuristisempien ja nykyaikaisempien tieltä. Onneksi näyttäviä ja kulttuurisesti ainutlaatuisia arvorakennuksia on kuitenkin myös säästynyt. Näiden rakennusten porraskäytäviä voi syystä kutsua Helsingin salatuiksi helmiksi, sillä niin kiehtovia arkkitehtonisia yksityiskohtia ja taidokasta muotoilua ne pitävät sisällään. Yleisöllä on syksyn mittaan ollut mahdollisuus tutustua arvorakennusten porraskäytäviin avoimilla yleisökierroksilla, joita Sponda aikoo jatkaa ensi vuonna.
“Helsingin väkiluvun kasvaessa voimakkaasti 1800-luvun lopulla myös rakennukset kasvattivat kokoaan mannereurooppalaisten suurkaupunkien esikuvien mukaisesti. Kantakaupungin kerrostalojen korkeuden ja runkosyvyyden kasvu loi mahdollisuuden edustavien suurten sisäänkäyntiaulojen ja porrashuoneiden rakentamiselle”, kertoo historia-asiantuntija, tutkija Petteri Kummala.
Asumisen standardien ja vaatimustason noustessa myös puolijulkisten sisätilojen esteettisyydeltä alettiin vaatia yhä korkeampaa laatua. Porvaristalojen eteishallit ja porrashuoneet suunniteltiin väljiksi, edustaviksi ja yltäkylläisen koristeellisiksi. Koristeellisuutta luotiin kipsiornamenteilla, lattioiden mosaiikkilaatoituksilla, valurautakaiteilla ja erityisesti maalauskoristelulla.
“Maalauskoristelulla oli myös funktio ilmentää rakennuksen sisäisten tilojen välisiä hierarkioita. Sisääntuloaula ja alimmat kerrokset olivat tärkeimpiä tiloja, jotka koristeltiin runsaimmin. Porrashuoneet loivat puolijulkisen saapumisrituaalin suurten porvarisasuntojen edustustiloihin”, Kummala sanoo.
Edustava porrashuone oli merkki rakennuksen korkeasta statuksesta ja asukkaiden vauraudesta. Tilassa yhdistyivät arkkitehtisuunnittelu, korkealaatuiset materiaalit ja käsityömäinen rakennustapa. Merkittävin koristemaalaukseen erikoistunut maalausliike Suomessa oli Salomo Wuorio, joka toteutti niin monien julkisten rakennusten koristemaalauksen kuin usean helsinkiläisen porrashuoneen.
Tunnetuimpia Salomo Wuorion töistä ovat Säätytalon, Valtionarkiston ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran koristemaalaukset ja luonnollista oli, että se huolehti myös merkittävimpien porrashuoneiden koristelusta.
Vuosisadan vaihteessa porrashuonekoristelun kulta-aika sai päätöksensä. Kansallisromanttisuus, aitous ja yksilöllisyys nostivat päätään. Kuvataiteilija Albert Edelfelt kiteytti näkemyksensä oivallisesti kirjoituksessaan:
”Varmaa on, etteivät sen enempää hottentotit kuin tatuoidut papualaiset, ihmissyöjät tai hylkeenrasvan syöjät olisi edes haltioituneimmilla hetkillään voineet keksiä mitään sen väristä kuin ovat eräiden helsinkiläisten vuokrapalatsien porraskäytävät.”
Kun saavuttiin 1900-luvulle, arkkitehdit valtasivat tilaa myös porrashuoneiden suunnittelussa.
”Jugendin lähtökohtana on ajatus kokonaistaideteoksesta, ja tämän kehityksen jalkoihin jäivät koristemaalarit mallikirjoineen”, Kummala sanoo.
Helsingin merkittäviä ja kiintoisimpia porrashuoneita ovat Korkeavuorenkatu 35, Erottajankatu 5, Bulevardi 1, Mannerheimintie 16 ja Aleksi-Hermes Aleksanterinkadulla. Nämä kohteet ovat tulleet yleisölle tutuksi avoimilla yleisökierroksilla.
”Tämä kierros on harvinaislaatuisen monipuolinen sukellus tähän monelta osin jo tuhoutuneeseen maailmaan”, Kummala toteaa.