Weekly Abroad: Julia Lundsten Lontoossa

Ennen haastattelua etsin netistä tietoja kenkäsuunnittelija Julia Lundstenista, mutten ihmeekseni löydä kovin paljon. Hänellä ei ole Instagram-tiliä eikä mainittavaa sosiaalisen median presenssiä. Hänen jalkinebrändillään FINSKillä on verkkosivut ja profiileja, mutta niitä ei juuri päivitetä. Lundstenin hiljaiselo tuntuu virkistävältä aikana, jolloin suuri osa luovista suunnittelijoista julkaisee melkein jatkuvasti uutta sisältöä.

– En ole eläessäni ottanut selfietä enkä ota, Julia Lundsten sanoo puhelimessa. Hän on asunut Lontoossa jo 22 vuotta. – Minulla on ammatillinen työroolini, mutta myös henkilökohtainen puoli, jota en halua näyttää maailmalle.

Lundsten lanseerasi FINSKin vuonna 2004 vuosi Lontoon kuninkaallisesta taidekoulusta (Royal College of Art) valmistumisen jälkeen. Hän halusi perustaa eettisen ja estetiikaltaan uniikin brändin, etsi eettisesti tuotettuja materiaaleja ja pysyi uskollisena graafiselle tyylilleen. Lundsten teki töitä iltaisin ja viikonloppuisin, ja FINSKistä kehkeytyi pian jonkinlainen kulttimerkki. Se sai alkuvaiheessa tukea kenkäalan valovoimaisilta tähdiltä, kuten Manolo Blahnikilta, joka kutsui Lundstenin työtä ainutlaatuiseksi, ”like nothing anybody is doing at the moment”.

Suunniteltuaan mallistoja kymmenen vuotta Lundstenista tuntui, että tahti oli liian kova. Vaikka kestävän kehityksen teemat niin ympäristöön kuin henkiseen hyvinvointiin ja luovuuteenkin liittyen hallitsevat yhä voimakkaammin muotialan diskurssia, todellinen muutos vie aikaa. Tämä johtuu osittain siitä, Lundsten on oivaltanut, että muutoksen pitää alkaa suunnittelijoista yhtä lailla kuin alasta kokonaisuutena.

– Noin kolme, neljä vuotta sitten kysyin itseltäni, miksi pitää koko ajan tuottaa uusia mallistoja. Se aiheuttaa sekä taloudellista että luovaa painetta, koska teemme vain, mitä ostajat ja alan vaikuttajat haluavat. Jossakin vaiheessa työ ei enää tuntunut luovalta.

FINSK 2.0

Lundsten tajusi pyörittävänsä FINSKiä muotimaailman sääntöjen mukaan. Hän päätti lakata tuottamasta säännöllisiä mallistoja ja keskittyä työskentelemään suoraan vanhoille yksityisasiakkaille.

Viisi vuotta sitten hän otti toimintaan mukaan liikekumppanin, minkä ansiosta hänelle jäi entistä enemmän aikaa keskittyä sekä suunnitteluun että konsultointiin. Oman FINSK-brändinsä lisäksi Lundsten suunnittelee nyt myös ketjuille, kuten Amazonille ja River Islandille, sekä silloin tällöin kansainvälisille muotitaloille.

– Luotan vaistoihini, ja FINSK on pieni brändi, joten pystymme päättämään itse, miten organisoidumme, ja se toimii oikein hyvin, Lundsten kertoo. – Olen palannut yritysjohtajasta suunnittelijan rooliin.

Hylättyään muotialan kuumeisen sesonkitahdin Lundsten sanoo saavuttaneensa ammatillisen tasapainon, jollaista nuori suunnittelija ei ehkä olisi osannut arvostaakaan. Alkuaikoina hän yritti kasvattaa FINSKistä isoa brändiä, mutta nyt hän arvostaa luovaa vapautta, jonka kohtuukokoinen bisnes mahdollistaa.

– Tavallaan ympyrä sulkeutuu nyt, koska jossakin vaiheessa brändi kasvoi liikaa ja meidän piti tehdä halvempia tuotteita. Minusta tuntui, että olin menettämässä kontrollin. Mutta nyt tasapaino on paljon parempi, ja on ollut kiinnostavaa huomata, että moni muukin merkki on lopettanut säännöllisen mallistojen tuotannon.

Bloomsburyn brexit

Lundsten lähti Suomesta 19-vuotiaana ja on asunut Lontoossa jo kauemmin kuin synnyinmaassaan. Viimeiset 15 vuotta suunnittelija on pitänyt majaa Bloomsburyssa kiireisen pääkaupungin keskeisellä mutta rauhallisen yhteisöllisellä alueella. Sekä kenkästudio että pojan koulu ovat lyhyen kävelymatkan päässä, samoin kuin Lontoon paras kulttuuritarjonta, kuten British Museumin ihmeet ja Sohon baarit sekä ravintolat.

– Kun muutin Suomesta Lontooseen, halusin asua ihan keskustassa, Lundsten kertoo. – Se on ihanaa. Kulman takaa voi paljastua uusi popup-näyttely. Eteen tulee aina uusia ja yllättäviä juttuja, mikä on hyvin innostavaa.

Suurkaupunki on ihana paikka, mutta onko poliittinen tilanne brexiteineen yhtään säikäyttänyt Lundstenia?

– Ilmapiiri on outo, koska joku voi kohta tulla sanomaan täällä pitkään asuneille eurooppalaisille, että heidän pitää lähteä kotiin, ja paine kohdistuu myös meihin pienyrittäjiin. Se on todella sääli, mutta samaan aikaan pitää vain yrittää jaksaa edistää asioita.