Yatofu-studion perustajilla on samanlaiset elämäntavat
Weeklyn Crystal Bennes jututti Yatofun Angela Lindahlia ja Yihan Xiangia huumorintajun ja taustatutkimuksen merkityksestä sekä pohjoismaisten arvojen viennistä Kiinaan projekti kerrallaan.
Aloitetaan nimestä: mitä Yatofu tarkoittaa?
Angela: Meiltä kysytään tätä paljon ja odotetaan perinpohjaista selitystä. Yatofu perustettiin kiireellä, koska teimme maisteriopintojen vaiheessa freelance-töitä ja tuli hyvä tilaisuus, jota varten kannatti perustaa yritys. Mietimme, mitä yhteistä meillä oli, ja tajusimme, että tykkäämme kumpikin syödä ja varsinkin tofua. Nimeni alkaa A:lla ja Yihanin nimi Y:llä, joten studion nimeksi tuli näiden kolmen asian yhdistelmä.
Epäilinkin jotain vastaavaa. Nimi on varsin toimiva hakukoneoptimoinnin kannalta!
Angela: No, meillä on kummallakin huumorintajua, ja se näkyy nimessä. Emmekä halunneet käyttää liikaa aikaa nimen keksimiseen. Meillä on iso asiakaskunta Kiinassa, ja nimen piti olla sellainen, että se osataan lausua kaikkialla.
Tapasitte opiskellessanne sisustusarkkitehtuurin maisterintutkintoa Aalto-yliopistossa. Millainen pohdiskelu sai teidät jäämään Helsingin seudulle ja aloittamaan yhteistyön vuonna 2017?
Angela: Emme me kamalasti pohtineet tulevaisuutta ja tehneet päätöstä sen perusteella. Yhteisen studion perustaminen tapahtui hyvin orgaanisesti. Opiskelimme yhdessä ja teimme ryhmätöitä, ja sitä kautta ystävystyimme. Yihania pyydettiin projektitöihin Kiinaan, ja koska olimme kumpikin kiireisiä graduvaiheen opiskelijoita, hän pyysi minua auttamaan, koska tajusi, ettei selviä projektista yksin. Olimme siinä vaiheessa jo tehneet yhteistyötä, joten tiesimme tulevamme hyvin toimeen ja tykkäävämme yhdessä tekemisestä. Meillä on samanlaiset elämäntavat. Meistä on hienoa asua Suomessa, koska elämänrytmi on täällä verkkaisempi ja työ- ja vapaa-aika paremmin tasapainossa, joten tuntui luontevalta jäädä Helsinkiin.
Yihan: Alustava ideamme oli varmaan aika naiivi. Yliopistossa ei opeteta yrityksen perustamista, joten kävimme sen vaiheen läpi hyvin orgaanisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Opimme paljon sillä matkalla, ja nyt saamme työstää monenlaisia projekteja, mikä on tosi jännää. Kun ystävystyimme, huomasimme kumpikin haluavamme oman yrityksen. Kovin moni ei halua ottaa riskiä ja perustaa omaa firmaa heti valmistumisen jälkeen.
Miten tehtävänne jakautuvat? Ottaako jompikumpi vetovastuun uudesta projektista vai onko kumpikin kontrollifriikki, jonka pitää saada olla mukana joka vaiheessa? Nythän teillä on toimisto myös Shanghaissa. Miten se onnistuu?
Angela: Aluksi teimme kumpikin ihan kaikkea, ja se oli siinä vaiheessa tarpeellista, kun vasta kokeilimme, kumpi osaa mitäkin. Meillä on Shanghaissa kumppani, joka vetää siellä toimistoa. Otamme mukaan freelancereita ja alihankkijoita projektin ja asiakkaan tarpeiden mukaan. Jompikumpi meistä vetää kutakin projektia, mutta niin, että toinen on vetovastuussa ja toinen tukee tarvittaessa. Kyllä me olemme kontrollifriikkejä, mutta vain projektin yksityiskohtien osalta. Emme kontrolloi toistemme tai alihankkijoidemme työtapoja. Kontrolli näkyy laadunvarmistuksessa, ei työtavoissa.
Yihan: Olemme tosi tarkkoja laadun suhteen. Saamme usein myönteisiä kommentteja ja kehuja piirustustemme tarkkuudesta, varsinkin Suomessa. Se kuvastaa haluamme valvoa laatua, ei kontrolloida kontrolloinnin vuoksi. Meille on tärkeää luoda projektiin haluamamme tunne tai tunneyhteys, ja sen eteen täytyy osata kommunikoida omat odotukset selkeästi muille samaa projektia tekeville.
Tiedän, että hyvin tärkeä osa suunnitteluprosessianne on kontekstualisoiva ja historian tutkimus. Avaisitteko tarkemmin, miten se toimii käytännössä, ehkä jonkin esimerkkiprojektin kautta?
Angela: Aloitamme aina taustatutkimuksella. Moni projektimme on aika kaupallinen, esimerkiksi liike- tai ravintolakiinteistö, joten saatamme tutkia rakennuksen tai alueen historiaa, kulttuurista tai paikallista kontekstia tai näiden yhdistelmää. Esimerkiksi Teemaa Tea Housen yhteydessä keskustelimme ensin omistajien kanssa liiketoiminnasta ja hankintamenetelmistä. Taustatutkimuksen käynnistää yleensä jokin asiakkaan esiin tuoma asia.
Bundin postitoimiston suunnittelu alkoi siitä, että kävimme Ningbon alueella ja tutkimme konttorin merkitystä alueelle, koska kyseessä oli yksi Kiinan ensimmäisistä postikonttoreista. Tarinat inspiroivat ja lisäksi vaikuttavat merkittävästi esteettisempiin valintoihin, joiden perinteisesti nähdään liittyvän sisustussuunnitteluun. Emme halua jumittua mihinkään yksittäiseen tyyliin. Meistä on kiva oppia uutta työn myötä, ja siinä pysyy omakin kiinnostus ja motivaatio yllä. Tällainen toimintatapa on järkevin asiakkaankin kannalta.
Kertokaa lisää Bundin postitoimistosta. Se on siis toiminnassa, ja sen yhteydessä on myymälä ja tapahtumatilaa.
Angela: Kyllä, juuri niin. Se oli asiakkaillemmekin hyvin kokeellinen projekti. He halusivat elvyttää kohteen merkityksen alueelle, joten haimme yhdessä elementtejä, jotka piti ottaa huomioon liike- ja tapahtumantilassa. Asiakkaat painottivat muuntojoustavuutta, eli jos jokin ratkaisu ei toimi, sen voi helposti muokata muuhun käyttöön.
Yihan: Kohteen päätarkoitus on toimia postitoimistona ensimmäisessä kerroksessa, ja lisäksi sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa on myymälätilaa, jossa myydään lahjatavaroita. Ylimmässä kerroksessa on lasten oleskelutila ja tapahtumatilaa.
Eli Bundin projekti räätälöitiin täysin käytettävissä olevan tilan mukaan?
Angela: Kyllä, kaikki on varta vasten sinne suunniteltu, ja suurin osa kalustuksesta on kiintokalusteita. Kyseessä ei ole kovin iso tila, joten sen tuntui järkevimmältä vaihtoehdolta. Tutkimusvaiheessa tarkastelimme alueen historiaa ja postikonttorin merkitystä, mutta selasimme myös vanhoja valokuvia brittiläisistä postikonttoreista. Otimme niistä vaikutteita muun muassa messinkisiin detaljeihin, ja huomasimme samalla, että siihen aikaan suunnittelussa painotettiin toistuvia kuvioita. Tykkäsimme ideasta, mutta halusimme myös jotain lempeämpää, koska muissa osissa rakennusta korostettiin käytettävyyttä lapsille. Päädyimme simpukkakuvioon, jota käytimme vähään samaan tapaan kuin vanhoissa valokuvissa mutta kuitenkin ajanmukaisemmin.
Kiinnostava hanke. Loikataanpa takaisin Helsinkiin ja Teemaa-projektiin. Millaista tutkimusta tarvittiin uuden pohjoismais-aasialaisen teehuoneen toisaalta rennon ja toisaalta hienostuneen ilmeen suunnittelussa?
Angela: Teemaan yhteydessä haimme inspiraatiota asiakkaista ja heidän liiketoiminnastaan. Taustatutkimuksemme pitää aina palvella tilan suunnittelua. Siinä ei valmistella mitään tohtorinväitöskirjaa. Pitää löytää uusia kiinnostavia näkökulmia paikan tarinaan mutta myös oikoteitä. Pyysimme asiakkaalta kuvia teenhakureissuilta Kiinasta. Kuvissa näkyi isoja metallisia pesualtaita, romulautahökkeleitä ja tiilestä muurattuja ulkogrillejä, joissa paahdetaan teen lehtiä. Hyvin alkukantaista siis, ja se jäi meille mieleen. Sitten kun olimme käymässä myymälässä, teestä keskusteltiin hyvin erikoistunein ja hienostunein termein. Tuotantoprosessien ja lopputuotteen välillä on siis iso kuilu; toisaalta on raffia ja toisaalta hienostunutta, ja se oli meistä tosi kiinnostavaa. Kun tämä konsepti kävi meille selväksi, oli helppoa tehdä suunnitteluvalintoja. Emme yrittäneetkään luoda ”aasialaista teehuonetta” vaan lähdimme liikkeelle ihan eri ajatuksella.
Yihan: Joka kerta, kun ryhdymme uuteen projektiin, esitämme kysymyksen: onko tämä jo nähty? Mietimme aina, mitä uusia ideoita tyypiteltyyn suunnitteluun voi tuoda. Meillä on kummallakin aasialaistausta, eli olemme kasvaneet teekulttuurissa ja meillä on selkeä mielilkuva siitä, miltä aasialaisessa teehuoneessa näyttää. Yritimme irtautua siitä, minkä olemme jo nähneet. Kun projekti valmistui, oli ihanaa kuulla tilaajalta, että he ovat saaneet monia uusia asiakkaita Japanista, Koreasta ja Vietnamista, mikä on hyvä merkki. Loimme uuden, ajanmukaisen, kliseitä välttävän version teekulttuurista, ja se herättää kiinnostusta monessa eri teetä harrastavassa kulttuurissa. Koska tarkastelimme teen valmistusta sen ytimestä lähtien ja mitä materiaaleja teenviljelijät käyttävät, osasimme suunnitella tilan, joka puhuttelee kaikkia teetä rakastavia.
No niin, nyt päästään puhumaan ”fuusiosta”. Eli te ette yrittäneet luoda pohjoismais-aasialaista teehuonetta vaan päädyitte tutkimustyön kautta originaaliin ratkaisuun, joka vastaa täsmälleen asiakkaan tarpeita. Teette myös kalustesuunnittelua asiakkaiden tarpeisiin sekä brändi- ja graafista suunnittelua. Oletteko siirtymässä ”yhden pysähdyksen taktiikkaan”?
Angela: Aloimme tehdä brändisuunnittelua, koska moni asiakas sitä toivoi. Autamme taustatutkimusvaiheessa asiakkaita tunnistamaan liiketoiminnan tarpeita. Siinä on usein tarkoitus uudistaa brändiä tai konseptia. Jos kyseessä on uusi yritys, haetaan liiketoiminnan ydintä. Nykyisin vastaukset näihin kysymyksiin liittyvät läheisesti brändisuunnitteluun.
Yihan: Meitä kiinnostaa holistinen suunnitteluprosessi. Aloitamme strategiasta, työstämme asiakkaalle visiota ja sovellamme kussakin projektissa tarvittavaa osaamista. Jos samaa projektia tekee monta eri yritystä, visio voi kadota tai hämärtyä. Edustamme sitä nuorempaa sukupolvea, joka arvostaa kovasti yhteistyökumppaneita. Nimeämme PR-aineistossamme kaikki, joiden kanssa teemme töitä, ja se kertoo paljon yrityksemme arvoista.
Seuraavaksi minua kiinnostaa, mitä yhteistä ja mitä eroa on Suomessa ja Kiinassa työskentelyssä?
Angela: Suomessa pystyy ottamaan vastaan melkein minkä tyyppisen projektin tahansa, mutta asenne on konservatiivisempi. Moni pelkää epäonnistumista eikä halua ottaa riskejä. Kiinassa taas markkina on niin kylläinen, että yritykset haluavat kokeilla jotain uutta. Eroa selittää osin se, että Suomessa aika on kalliimpaa ja epäonnistuminen on siksi vakavampi asia. Tietyt materiaalit maksavat täällä enemmän ja niiden tilaaminen kestää, joten ei ihme, että täällä ollaan konservatiivisempia.
Yihan: Valmistushinnat alkavat yllättäen olla melko samalla tasolla Kiinassa ja Suomessa. Kustannusero pienenee, mutta asenne on eri. Tämä johtuu osin siitä, että Kiinassa on niin paljon enemmän väkeä ja isompi markkina. Jos Pohjoismaassa sijoittaa ravintolan kivalle alueelle ja sisustaa sen hyvin, pärjää melko varmasti markkinoilla. Kiinassa taas voi olla 30 ravintolaa saman kadun varrella. Kilpailu on siis todella kovaa, joten pitää ottaa riskejä siinä, miten saa houkuteltua asiakkaita. Markkinat ovat siis kovin erilaiset.
Päätetään haastattelu pieneen katsaukseen siitä, mitä teillä on meneillään.
Angela: Tämä ja ensi vuosi ovat meille jännittävää aikaa. Meillä oli varsinkin Kiinassa tuloillaan paljon töitä, joista moni meni hyllylle pandemiarajoitusten takia. Toivottavasti niitä valmistuu tämän vuoden lopulla ja ensi vuoden aikana. Meillä on enimmäkseen ollut majoitus- ja ravitsemisalan ja myymäläprojekteja, joissa olemme joutuneet lähtemään omilta mukavuusalueiltamme, joten on hienoa pian päästä kertomaan näistä hankkeista julkisesti.
Yihan: Tällä hetkellä meitä kiinnostaa yhä enemmän yrittää viedä pohjoismaisia arvoja Itä-Aasiaan. Haluamme osoittaa nuorille kiinalaisille, jotka tekevät paljon töitä, ettei hyvä elämäntapa tarkoita vain esineitä ja tuotteita.
Angela: Pohjoismainen muotoilu oli aikoinaan hyvin materiaalikeskeistä, mutta nyt esiin ovat nousseet myös pohjoismaiset elämänarvot. Suomessa osataan hyvin esimerkiksi työn ja muun elämän yhteensovittaminen. Tämä liittyy elämäntapaan yleisemminkin, ja haluamme integroida näitä arvoja suunnitteluumme.
Yihan: Pitkällä aikavälillä tällainen suunnittelu on meille mielekkäämpää.