Koekeittiö kokkailee uutta Helsingin Pihlajamäessä

Koekeittiö on Helsingin Pihlajamäessä sijaitseva seitsemän taiteilijan perustama esitystila ja työskentelylaboratorio, joka tutkii ruokaa taiteen lähtökohdista. Se kutsuu viettämään aikaa kansainvälisesti arvostetussa arkkitehtuurin näköalakaupungissa.

Pihlajamäki on Suomen ensimmäisiä teollisesti tuotettuja lähiöitä, joissa kukoistaa korkeatasoinen 1960-luvun arkkitehtuuri. Alueen ilmettä hallitsee metsän ja kallioiden läheisyys, asuntokanta on yhä väljää ja luonnonläheistä. 

Taiteilija Niina Tervo kävi ensimmäistä kertaa alueen läpi kiemurtelevan Vuolukiventien varrella sijaitsevassa rakennuksessa joulukuussa 2023. Tila oli ollut tyhjillään vuosia. Pian vanhassa baari-pitseriassa alkoi kuitenkin tapahtua kun Tervon kasaama seitsemän taiteilijan ryhmä alkoi puuhaamaan tilassa. Aiemman toiminnan jäljiltä rakennus tarjosi toki keittiön ja hienon vanhan baaritiskin, mutta Sonja Donnerin mukaan tila oli muuten “ihan räjähtänyt”.

Ryhmää, jonka muodostavat Tervon ja Donnerin lisäksi taiteilijat Eeva Rönkä, Jani Anders Purhonen, Océane Bruel, Joona Sorsa ja Eeva Peura, työllistivät ensimmäisten kuukausien ajan toimitilan tyhjentäminen jäljelle jääneestä tavarasta. Aiemmin kahteen liiketoimintaan jakautunut liiketila piti jaotella uudelleen – ja tanssilattia sai väistyä. “Kaikesta oli hankkiuduttava eroon, jotta pääsimme aloittamaan ‘puhtaalta pöydältä’”, kertoo projektissa vaikuttava Joona Sorsa. 

Remontti Vuolukiventiellä venyi, sillä tila tarjoili yllätyksiä muun muassa sähkön ja toimivien vesipisteiden puutteen kautta. “Ilman rahaa tai ammattiapua tekeminen ottaa aikansa”, Jani Purhonen sanoo.

Syksyn tullen tila alkoi näyttää paremmalta ja Koekeittiössä järjestettiin ensimmäinen tapahtumien sarja. Kahden illallisen kokonaisuus tähtäsi soft launchin eli kevyemmän lanseerauksen kautta keräämään varoja tilan toiminnalle. Illallinen maksoi 50 euroa per henkilö ja se tarjottiin kulloinkin 24 ihmiselle. Ryhmä mainosti tapahtumaa Instagramin kautta sanoin, “lippuja illalliselle”. Aiemmin mainitut sähköä koskevat haasteet selätettiin vielä samana ilta, vesi oli saatu päälle hieman aiemmin. “Se oli aika kunnianhimoinen proggis”, Sorsa sanoo. “Hain halpahallista kaksi keittolevyä, jotka olisin vielä voinut palauttaa, mutta lopulta lippuhinnoilla kerätyt rahat mahdollistivat sen, että sain pidettyä levyt”.

Illallisella syötiin kahdeksan ruokalajin menu. Se sisälsi klassisia fine dining -elementtejä sisältäviä annoksia kuten naksuista koottuja veistoksia, Bruelin viljelypalstalta haettuja vihanneksia ja Röngän sekä Purhosen muodostaman Bebetton-kollektiivin valmistamia fermentaatiokokeita.

Sorsan mukaan ryhmä olisi jatkanut alkanutta toimintaa olemassa olevilla resursseilla, vaikka sitten ilman ulkopuolista rahoitusta. Se olisi kuitenkin tarkoittanut toiminnan rakentamista kahdella, pienellä keittolevyllä.

Taiteilijoita onnisti: vuoden 2024 lopulla julkistettujen Koneen Säätiön tukemien projektien joukossa oli myös eräs Pihlajamäkeen perustettu Koekeittiö.

Taiteilijoita onnisti: vuoden 2024 lopulla julkistettujen Koneen Säätiön tukemien projektien joukossa oli myös eräs Pihlajamäkeen perustettu Koekeittiö.

Säätiön myöntämän kahden vuoden kohde- ja kuluapurahan turvin on voitu ostaa keittiölaitteita, ja tuki mahdollistaa teemakausien mukaisten tapahtumien järjestämisen myös tulevaisuudessa. Tämän vuoden teemat käsittelevät muun muassa äänen ja äänitteiden tuottamista keittiössä, reseptien koreografiaa sekä historiaa säilönnän ja arkkitehtuurin kautta. Teemat pyrkivät ruokaa hyödyntämällä muokkaamaan ruokakulttuurin vakiintuneita konventioita taiteen ja tieteen kautta.

Koekeittiö-tilan keittiötä halutaan myös parantaa ja tarkoituksena on hankkia uuni. “Haluamme tehdä keittiöstä todella toiminnallisen ja rakentaa pohjan luovalle toiminnalle, joka toimii kaikille avoimessa tilassa. Apurahan tarjoama tuki mahdollistaa vapauksia, sillä emme ole enää resurssien tai työvälineiden armoilla”, Sorsa kertoo.

Purhosen mukaan keittiön tarkoitus ei ole niinkään tarjota tilaa ammattimaiselle kokkaamiselle, vaan mahdollistaa prosessit, joiden kohteena ja materiaalina on ruoka. “Haluamme edistää tekemistä, joka harvoin on elitistisessä galleriassa mahdollista, esimerkiksi hengaamista tai vaikkapa hetkien viettämistä myös tilaisuuksien ulkopuolella.”

“Haluamme edistää tekemistä, joka harvoin on elitistisessä galleriassa mahdollista, esimerkiksi hengaamista tai vaikkapa hetkien viettämistä myös tilaisuuksien ulkopuolella.” Jani Anders Purhonen

Hankkeen tavoitteena onkin rakentaa alusta, joka edesauttaa ruokaan keskittyvän monitaiteellisen ja -tieteellisen vuorovaikutuksen syntymistä. Se pyrkii kehittämään kollektiivisen työryhmätyöskentelyn tapoja, jotka eivät perustu hierarkiaan. Ryhmän tavoitteena on myös tuoda uusia yleisöjä ruokataiteen ja -ilmaisun äärelle, tarjoten ruokaa ja taiteellista ajattelua yhdistävälle työlle sopivat puitteet. 

Sonja Donnerin mukaan Pihlajamäellä alueella sijaitsee jo valmiiksi aktiivinen yhteisö ja paljon ruohonjuuritason toimintaa. Paikka, jonka taiteilijat itse löysivät sattumalta, oli paikallisten hyvin tuntema. “Osa kaipaa sitä paljonkin, vaikka moni taas on sitä mieltä, että ‘luojan kiitos paikalle ei enää tule kaljakuppilaa’.”

Taiteilijat pyrkivätkin toiminnallaan sitouttamaan Koekeittiön ympärillä asuvia ihmisiä. Tilassa vietettiin joulun alla puurojuhlaa, jossa soitti paikallinen bossa nova -bändi. Se on tärkeää, sillä kansainvälisesti tyypillinen kaupunkeja koskeva keskiluokkaistumisen rytmi on usein se, että taiteilijat ja luovat tekijät saapuvat alueille, jotka tunnetaan resuisempina. Nuhjuisuus sallii halvemmat vuokrat suuremmissa tiloissa, joita taiteellinen toiminta kaipaa. Kun toiminta kehittyy, se saattaa tuoda mukanaan uudenlaista vaurautta, kävijöitä ja lopulta gentrifikaation kautta myös uusia asukkaita. Sykli taas nostaa paikallista hintatasoa, ja lopulta taiteilijat taas jatkavat, tai ovat pakotettuja jatkamaan, matkaansa.

“Me yritämme tehdä universaalisti pidettyjä asioita, sen sijaan että pitäisimme Pihlajamäessä sijaitsevaa pop up -kahvilaa päivän ajan ihmisille, jotka saapuvat paikalle kantakaupungista. Tapahtumien itsessään pitää olla tarpeeksi kiinnostavia, jotta ihmiset haluavat saapua paikalle”, Joona Sorsa sanoo. 

Donnerin mukaan Helsinki on keskiövetoinen kaupunki, kun taas monet muut eurooppalaiset kaupungit rakentuvat monien ydinten summista, muodostaen erilaisten kaupunginosien verkostoja. “Helsingissä monet alueista nähdään pieninä ja heiveröisinä, ja jos yhdessä alueessa on vetovoimaa niin se on tavallaan siinä.”

“Minulla ei kuitenkaan ole sellaista huolta, etteivätkö ihmiset haluaisi tulla tänne, vaan luotan siihen, että paikka löydetään”, Donner sanoo.

”Minulla ei kuitenkaan ole sellaista huolta, etteivätkö ihmiset haluaisi tulla tänne, vaan luotan siihen, että paikka löydetään.” Sonja Donner

Jani Purhonen toivoo Koekeittiön toimivan eräänlaisena etäpesäkkeenä. Siis: työskentelytilana, jonka ei aina tarvitse palvella yleisöä. Välillä tila saa hengähtää, samaan aikaan kun kehitellään ja keksitään uutta. “Meidän on tehnyt mieli järjestää tilassa pieniä, intiimimpiä tapahtumia, joiden luonnetta on mahdollista rajoittaa. Aina ei tarvita mega-avajaisia”, kertoo Purhonen.

Ryhmä painottaakin, että toiminnan tarkoituksena on järjestää tapahtumia alueella tavalla, joka on mielenkiintoista. Jos tilassa toimii ensi kesänä kesäkahvila, on se jo itsessään kiinnostava paikallinen tapahtuma. Ilman mielikuvaa siitä, että tarjolla olisi jotain erityisen jännittävää, sillä toiminnan on oltava alueen muihin palveluihin verrannollista, ei niinkään eksoottista.

Koekeittiö on paikka, jota ei ole stailattu sopimaan Pihlajamäkeen, vaan se asettuu osaksi ympäröivän lähiön luontoa, arkkitehtuuria ja elämää. “Se on omia impulsseja seuraten tekijöidensä näköinen, ei-itseään profiloiva tila”, Donner sanoo.

Eräänlainen yhteisöllisyyteen pyrkivä koe.

Koekeittiö-työskentelylaboratorio ja esitystila sijaitsee osoitteessa Vuolukiventie 7, 00710 Helsinki. Lisätietoja löydät Instagramista: @k.o.e.k.e.i.t.t.i.o.