Weekly Studio: Nomaji

Tähän juttusarjaan on kaivattu maisema-arkkitehtia tai pihasuunnittelijaa jo pitkään! Oli kuitenkin vaikeaa löytää sellainen. Enkö etsinyt oikeasta paikasta vai eikö teitä ole?

Mari Ariluoma: Meitä ei ole kovin monta. Helsingin suunnittelutoimistot voi laskea kahden käden sormilla.

Varpu Mikola: Suomessa ajatellaan, että luonto vain on eikä sille tarvitse tehdä mitään.

Mari: Ammattimainen maisema-arkkitehtuuri on kyllä nousussa Helsingin alueella. Kaupungistumiseen ja kaupunkirakenteen tiivistymiseen liittyvän keskustelun perusteella aiheeseen kaivataan entistä enemmän asiantuntemusta. Tarvitaan yhä enemmän ammattilaisia suunnittelemaan hyviä ympäristöjä.

Suurin osa keskusteluista koskee Jätkäsaaren ja Kalasataman kaltaisia suurhankkeita. Onko Helsingin kaupunki vastuussa näiden hankkeiden maisemasuunnittelusta?

Varpu: Helsingin kaupungilla on omaa henkilöstöä viheraluestrategioiden suunnitteluun. He määrittävät tulevien puistojen ja vastaavien alueiden linjaukset, joskin osa strategiatyöstä ostetaan ulkopuolisilta konsulteilta.

Mari: Helsingin kaupunki ei tee varsinaista maisemasuunnittelua näillä alueilla. Kaupunki käyttää muutamia maisema-arkkitehtuuriin erikoistuneita toimistoja, mutta enimmäkseen isoja yrityksiä, joilla on sopimuksia kaupunkien kanssa. Näissä yrityksissä on isot maisemaosastot, ja siksi pieniä toimistoja on vaikea löytää Helsingistä.

Palataanpa askel taaksepäin ja esitellään ensin studio.

Varpu: No, Mari ja Anni [Järvitalo] olivat haaveilleet omasta toimistosta vuosia, mutta me neljä tapasimme vuonna 2010 Suomen Maisema-arkkitehtiliitto ry:n vuoden 2012 Maisema-arkkitehtipäivää. Meistä oli kiinnostavaa toimia yhdessä, ja mietimme, mitä muuta voisimme tehdä, ja se johti yhteisprojektiin Viisikko: Helsingin rantaviivan arvoitus.

Mari: Siinä vaiheessa emme olleet virallisesti toimisto, mutta saimme Suomen kulttuurirahastolta rahoitusta projektille. En muista, montako päivää vietimme yhdessä, mutta viikonloput menivät kaikki Helsingin rannat samoillessa. Kävelimme ja otimme valokuvia ja keskustelimme paljon tietyistä kysymyksistä. Kun projekti saatiin valmiiksi, olimme valmiita aloittamaan jotakin muuta.

Mistä kysymyksistä te keskustelitte?

Varpu: Enimmäkseen rantaviivasta ja kaupungin viheralueista. Meitä kiinnosti niiden ylläpito, miten sen voisi hoitaa paremmin ja ekologisemmin ja tarjota samalla entistä enemmän virkistysarvoa kaupunkilaisille.

Mari: Rannat ovat meille hyvin tärkeä aihe, samoin kuin luonnon ja ihmisten välinen vuorovaikutus. Maisema-arkkitehdit ovat todella hyviä siinä, mutta se ei minusta näy ulospäin ammattikuntamme tekemisessä. Kun suunnittelemme uusia kaupunkialueita, keskitymme niin kovasti teknisiin asioihin, ettemme käytä hyväksi luonnon tarjoamia mahdollisuuksia tehdä paikoista kiinnostavia ja houkuttelevia. Tämä on yksi niistä asioista, joita halusimme työstää toimistona.

Design ja arkkitehtuuri ovat ongelmanratkaisua siinä mielessä, että puhumme usein siitä, mistä emme pidä tai mikä ei toimi. Onko Helsingissä suunniteltuja maisemia, joista pidätte?

Varpu: Kyllä Helsingissä on hienoja alueita, kuten Vanhankaupunginlahti, joka on enimmäkseen luonnontilassa ja vain muutamia virkistysreittejä on lisätty.

Mari: Mieleeni tulevat ennen kaikkea luontoalueet, kuten vastikään yleisölle avatut saaret ja Töölönlahti. Helsinkiä tavallaan leimaa se, että kaupungin alueella on niin monia hienoja luontoalueita.

Työskentelette parhaillaan koulujen maisemointiprojektien parissa. Voisimmeko puhua Sipoonlahdesta?

Mari: Teemme sitä projektia yhdessä Arkkitehdit Rudanko + Kankkunen kanssa, ja jaamme heidän kanssaan toimistotilamme.

Onko teillä kouluympäristöjen suunnitteluun jokin filosofia?

Mari: Yleisfilosofiamme on hyödyntää luontoa entistä tehokkaammin. Minua kiinnostaa ulkoilmaoppimisympäristöjen kehittäminen Suomen oloihin. Koulujen lähellä on aina ollut pieniä metsiä, joissa käydään opetustarkoituksessa. Kaupungistumisen myötä näin on tulevaisuudessa yhä harvemmin.

Projektimme ovat uusia, yli 1000 oppilaan kouluja, ennemminkin kampuksia, joista ei välttämättä pääse metsään. Koulujen pihoilla on perusleikkipuistoa, mutta miten pitäisi suunnitella kouluympäristö, jota voi oppimisen lisäksi käyttää virkistykseen? Miten siitä saisi vielä niin kestävän, että sadat lapset voivat käyttää sitä päivittäin?

Filosofiamme liittyy myös valtion uuteen opetusstrategiaan, joka painottaa lasten itse luomia oppimistapoja. Se antaa enemmän mahdollisuuksia viedä oppimista ulkotiloihin. On todella kiinnostavaa, kuinka me maisema-arkkitehteina pystymme ottamaan nämä asiat huomioon. Meillä ei ole vielä kaikkia vastauksia, mutta meillä on useita yksinkertaisia ideoita ja rakenteita, joita voi soveltaa eri tarkoituksiin.

Moni projekteistanne liittyy Helsingissä tai sen ympäristössä sijaitseviin saariin. Tutkitte Harakan ja myös Lammassaaren reittejä ja näkymiä. Mitä näille projekteille kuuluu?

Varpu: Rakennustyöt ovat meneillään Lammassaaressa, Harakassa työmaa ei ole vielä alkanut. Kumpikin on kiinnostava kohde, koska niissä käsitellään luonnon ja urbaanin yhdistämisen kysymyksiä. Näillä alueilla on upeita luonnonominaisuuksia lähellä rakennettua kaupunkia, ja me yritämme löytää keinoja säilyttää nämä ominaisuudet, vaikka hankkeen takana on osittain kaupungin tahto houkutella sinne entistä enemmän kävijöitä.

Mari: Tämä projekti on hyvä esimerkki työstä, jota haluamme tehdä. Luonnonympäristöissä kävijät luulevat usein, että ne ovat koskemattomia; ettei siellä ole tehty eikä tarvitse tehdä mitään, mutta sehän ei ole totta. Paikkaan ei ehkä pääsisi, jos sinne ei olisi rakennettu mitään. Jos alueella oleskelua ei ohjeisteta, ihmiset voivat vahingossa tuhota sen arvon.

Onko tavoitteenne puuttua mahdollisimman vähän kohteen luonnonominaisuuksiin mutta samalla edistää sen käyttöä?

Mari: Kyllä, pitää vain tiedostaa kunkin hankkeen vaatimukset.

Varpu: Meistä olisi hienoa tehdä myös jotakin radikaalimpaa, kuten luoda luonnonarvoja alueille, missä niitä ei vielä ole.

Mari: Regeneratiiviset prosessit ovat myös hyvin kiinnostavia. On niin paljon mahdollisuuksia, ja haluamme soveltaa tätä lähestymistapaa kaikkiin projekteihimme. Miten esimerkiksi tehdään metsä sisäpihalle? Sen ei tarvitse olla oikea metsä mutta sen pitää ainakin ehkä tuntua metsältä. Metsä on prosessi, dynaaminen ja elävä järjestelmä; ekologinen järjestelmä, joka toimii itsekseen. Tällaiset asiat kiinnostavat meitä kovasti ja innoittavat myös tietyllä tavalla.

Onko kyseinen piha jonkinlainen testikohde?

Mari: Kaikki projektimme ovat tavallaan testikohteita. Puutarhaa on kautta aikain käytetty kokeiluihin. Siellä voi olla luova ja ottaa vapauksia ottamatta suuria riskejä. Rakennusten kanssa on eri asia.

Varpu: Rakennukseen ei haluta hometta, mutta puutarhassa kosteus ei haittaa.

Studiokokonaisuutenne on aika mielenkiintoinen, koska teillä on yhteinen toimisto sisustussuunnittelun ja arkkitehtuurin kanssa.

Mari: Niin, meillä on yksi iso tila, jossa toimivat myös Haptik ja Rudanko + Kankkunen. Meillä on meneillään ainakin kaksi projektia arkkitehtitoimiston ja yksi sisustussuunnittelun kanssa, joten meiltä saa periaatteessa koko paketin.

Jaatteko ideoita myös projekteihin, joissa ette tee suoraan yhteistyötä?

Mari: Kyllä meille välillä tullaan juttelemaan, vaikkemme olisi mukana projektissa. Sanoisin, että tilassa tapahtuu yleistä tiedonvaihtoa.

Varpu: Teemme yhteistyötä myös arkkitehtikilpailuissa.

Mari: Olemme melkein aina mukana jossakin kilpailussa, ja on melko luonnollista ja helppoa tehdä yhteistyötä avokonttorissa.

Missä te toimitte aikaisemmin?

Varpu: Olimme samassa tilassa Studio Puiston kanssa, mutta he kasvoivat niin paljon, että muutimme kaikki muualle.

Mari: Voi olla ettemme voi olla täälläkään enää pitkään. Olemme nuoria ja hyviä [naurua] ja kasvamme nopeasti. Kun muutimme tänne kaksi kuukautta sitten, täällä oli tyhjiä paikkoja vaan eipä ole enää!

Olette myös pikkulasten äitejä. Se vaikuttanee studion toimintaan.

Varpu: Kysytkin! Mistä sitä edes aloittaisi kertomaan. Meistä kolme oli raskaana, kun päätimme perustaa toimiston. Koska kaikki on mennyt siitä asti hyvin, sanoisin, että se oli hyvä päätös.

Mari: Poikani ovat jo koulussa. Totta kai he tarvitsevat äitiä, mutta eivät samalla tavalla kuin vauvat. Minusta on ollut kivaa, että meillä kaikilla on lapsia. Joskus mietin, että olisi ollut hankalaa olla mukana, jos olisin ollut ainoa lapseton neljästä, kun kolmella muulla on ihan pieniä lapsia.

Kuulostaa vähän heimomeiningiltä.

Mari: Olemme pitäneet toimistokokouksia pienten lasten kanssa. Siinä tarvitaan vähän heimomeininkiä.

Varpu: Minulla on kaksi lasta, 1- ja 4-vuotiaat, ja hyvä systeemi mieheni ja äitini kanssa. Yksi lapsi on hoidossa ja toinen omassa kotihoidossa. Oma yritys myös joustaa enemmän kuin palkkatyö vieraan toimistossa.

Mari: Meillä on enemmän vapautta organisoida asiat oman tahtomme mukaan, mutta myös enemmän vastuuta.

Varpu: Riikka [Nousiainen] ja Anni ovat vielä kotona vauvojensa kanssa, mutta he tekevät kotoa niin paljon työtä kuin on tarvis.

Mari: Käytämme Slackia. Välillä tuntuu, että toimistomme on enemmän Slackissa kuin reaalimaailmassa. Sen ansiosta voimme olla pikkulasten äitejä ja samalla pyörittää omaa yritystä. Meillä on normaalit työajat, mutta Slackissa voi kysyä asioita milloin tahansa. Työkalut tekevät työstä joustavaa, mikä on tärkeä asia. Toisaalta tarvitaan tasapainoa, koska haluamme viettää aikaa myös perheidemme kanssa. Kaikki viikonloput ja illat voisi helposti hukata työn parissa.

Varpu: Minusta on hyvä, että meillä on perheet, koska muuten mikään ei estäisi meitä tekemästä koko ajan töitä.