Design Diplomacy Madridissa – mukana Baskimaalle muuttanut suomalaissuunnittelija
Muotisuunnittelija Tytti Thusberg on yksi harvoista Baskimaalla asuvista suomalaisista. Thusberg on mukana 16. marraskuuta Suomen suurlähetystössä Madridissa järjestettävässä Design Diplomacy -tapahtumassa. Design Diplomacy on Helsinki Design Weekin luoma tapahtumakonsepti. Thusberg kertoi Weeklylle, kuinka hän päätyi Kuopiosta San Sebastianiin, ja millaista on hänen työnsä ekomuotiin erikoistuneena suunnittelijana.
”Valmistuin Kuopion muotoiluakatemiasta vuonna 1995. Lopputyönäni olin kehittänyt uuden metodin valmistaa ekologisia huovutettuja vaatteita kirjomalla. Voitin samana vuonna nuorille vaatesuunnittelijoille suunnatun Smirnoff International Fashion Awardsin Suomen osakilpailun. Olen kiitollinen tuomaristolle, joka valitsi minut edustamaan Suomea Etelä-Afrikkaan, vaikka en suunnittelijana edustanut silloista valtavirtaa. Loppukilpailu Kapkaupungissa oli korkeatasoinen, ja sain paljon kansainvälistä julkisuutta. Kilpailumenestyksen johdosta rohkenin hakea apurahaa Mikkelin läänin taidetoimikunnalta, ja minulle myönnettiin puolivuotinen työskentelyapuraha.
Olin utelias näkemään muita maita ja koska kyseisen apurahan pystyi käyttämään Suomen ulkopuolella, ajattelin perinteisiä villamaita kuten Islantia, Uutta-Seelantia ja Skotlantia. Mieleeni tuli myös Baskimaalta kotoisin oleva ystäväni Iñaki, jonka olin tavannut Kuopiossa opiskellessani. Iñaki oli kertonut Baskimaalla olevan paljon lampaita, ja huovutetuissa teoksissani käyttämäni ympyrät muistuttivat häntä baskikulttuurista ja sen ympyräsymboliikasta. Päätin muuttaa San Sebastianiin.
Olin onnekas, kun löysin työhuoneen dynaamisesta nykytaiteen ja -kulttuurin keskuksesta Artelekusta. Sen myötä ystäväpiiri alkoi täyttyä eri taiteen- ja kulttuurialojen edustajista. Vielä suurempi onni oli, että Kuopiossa tapaamastani Iñakista tuli aviomieheni ja kahden poikani isä.
Arteleku-keskuksen vaikutuksesta rohkaistuin hakemaan itselleni yksityisnäyttelytilaa. Se sijaitsi vanhassa kivilinnassa, ja tein sinne niin kutsuttuja vaateveistoksia kierrätetyistä materiaaleista. Halusin näyttää, että kierrättämällä voi tehdä kauniita teoksia – siihen aikaan kierrätys tuntui olevan itseisarvo, eikä suunnitteluun aina kiinnitetty niin paljon huomiota. Yllätyksekseni näyttely oli yleisömenestys, josta myös media kiinnostui. Pian tämän jälkeen voitin Barcelonassa kierrätystä ja muotia yhdistävän Mod’art-kilpailun. Julkisuuden myötä sain paljon yhteistyöpyyntöjä teollista kierrätystä tekeviltä yrityksiltä.
Hankin omat studiotilat San Sebastianista samasta kaupunginosasta, jossa asun. Jossain vaiheessa päätin muuttaa suuntaa ja halusin tehdä taidevaatteiden ja -veistosten lisäksi käyttövaatteita kierräteyistä tekstiileistä. Materiaaleina olivat erityisesti puuvilla ja pellava. Suunnitteluni pohjaa kehittämääni slow fashion -kierrätysfilosofiaan. Olen halunnut kehittää ratkaisuja muodin kertakäyttöisyyden, ympäristövaikutusten ja työolosuhteiden ongelmiin. Laukkumallistoni merkki on Slowbag, tuotteet tehdään kierrätetyistä turvavöistä ja mallit ovat rekisteröity ja suojattu.
Kaikki tämä toiminta on vienyt minut mielenkiintoisiin paikkoihin. Sain muun muassa kutsun Costa Rican ensimmäiseen ekologisen muodin tapahtumaan, olen ollut Lontoossa Ecoluxe-messuilla ja pari vuotta sitten sain kunnian päättää Salon Show -tapahtuman näytöksen Mercedes-Benz Fashion Weekillä Berliinissä.
Jo nuoresta pitäen olen kierrättänyt ja käyttänyt ylijäämämateriaaleja. Saatoin luoda mekon vanhasta lakanasta ja tuunailla 80-luvulla kirppareilta hankkimiani vaatteita uuteen muotoon – en ollut punkkari, mutta edustin tee se itse -asennetta. Opin kierrätysasennetta myös villapaitoja neuloneelta isoäidiltäni, joka käytti aina jäljelle jäävät langat sukkiin, lapasiin, milloin mihinkin. Kun opiskeluaikoinani alettiin puhua ekologisesta muodista enemmänkin, tunsin aiheen itselleni läheiseksi.
Opiskeilijoille muutenkin painotettiin ainakin tuohon aikaan klassisen ja kestävän suunnittelun merkitystä, mutta usein tämä koski tuotesuunnittelua enemmän kuin muotia. Miksei samaa ajatusmallia voisi käyttää muotiin? Tekihän esimerkiksi Marimekko sitä jo 60-luvulla.
Olen erittäin tyytyväinen työtilanteeseeni. Tällä hetkellä omien suunnitteluprojektien lisäksi toimin konsulttina nuorten vaatesuunnittelijoiden Kutxa Kultur Moda -residenssissä. Pidän työskentelystä nuorten lupausten parissa, vaikka välillä se on myös haastavaa.
Kaiken tämän lisäksi erikoistuin jo nuorella iällä teatteripuvustukseen ja teen näyttämöpuvustuksia paikallisille ryhmille. Työläin puvustusrupeama on ollut Shakespearen Kesäyön unelma -näytelmä, joka oli San Sebastianin suurin projekti sen ollessa Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2016.
Tällä hetkellä työn alla on mielenkiintoinen pukunäytös: Baskimaan yliopisto, Gipuzkoan läänin ympäristöosasto ja paikallinen tekstiiliteollisuuden yritys Ekorec ovat luoneet kierrätettyä tekstiilimateriaalia jätemuovista, kalaverkoista ja paikallista lampaanvillasta. Teen kaksitoista kokonaisuutta tästä uudesta ekomateriaalista.”