Weekly Studio: Aoi Yoshizawa

Weekly Studio -sarjassa vierailemme kiinnostavien ihmisten työhuoneilla. Tällä viikolla hyppäämme lauttaan ja matkustamme Harakan saarelle tapaamaan suunnittelija Aoi Yoshizawaa.

Kerro meille studiostasi. Mikä onni saada tehdä töitä kauniissa vanhassa rakennuksessa Harakan saarella. Miten päädyit tänne?

Sain työhuoneen tammikuussa, ja talvella on aina vähän vaikeaa motivoida itsensä lähtemään liikkeelle, mutta nyt tänne pääsee joka päivä lautalla, joten yritän asettua ja sisustaa tilasta mukavan.

Mistä sait tietää tästä paikasta?

Vuonna 2012, kun opiskelin Aalto-yliopistossa, olin kaksi kuukautta kesäharjoittelussa tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkasen apuna. Hänellä on työhuone tuolla yläkerrassa, ja nyt minä olen täällä alakerrassa. Hänellä on joka vuosi harjoittelijoita, ja hän on tosi hyvä saattamaan ihmisiä yhteen. Minulla on voimakkaita muistoja siitä kesästä, koska minusta tällä saarella oli ihanaa.

Synnyit Japanissa, mutta muutit myöhemmin opiskelemaan Norjaan ja suoritit tekstiilisuunnittelun maisteritutkinnon Aalto-yliopistossa. Kertoisitko vähän opinnoistasi?

Opiskelin alun perin sosiologiaa Japanissa ja lähdin vaihto-opiskelijaksi Ruotsiin. Vaihdon jälkeen palasin Tokioon tekemään kandidaatin tutkinnon loppuun, mutta tiesin haluavani palata Ruotsiin, koska minusta siellä oli tosi kivaa. Päätin siis lähteä opiskelemaan taidetta Ruotsiin, ihan perustasolla.

Menitkö Tukholmaan?

En, vaan maalle, kansanopistoon Uppsalan lähelle, korkeakouluopintoihin valmistelevalle kurssille. Suurin osa oppilaista oli joko vasta päässyt koulusta tai vanhempia ihmisiä, jotka olivat aikaisemmin opiskelleet jotakin muuta.

Miksi päätit alkaa opiskella taidetta ja hylätä sosiologian?

Taisin jo opiskeluaikana tietää, ettei sosiologia oikeasti ollut minun juttuni, mutta päätin kuitenkin valmistua, koska tutkinnosta on hyötyä ja koska Japanissa painostetaan valmistumaan.

Tykkäsin joistakin sosiologian jutuista, mutta en kestänyt jatkuvaa esseiden kirjoittamista. Ihan liikaa stressiä. Olen aina tykännyt tehdä asioita, joten ajattelin, että se voisi olla kiinnostava suunta. Olin myös vähän kyllästynyt elämään Tokiossa. Siellä on tosi energistä. Siellä on jotenkin liikaa kerroksia.

Eikö ruotsalainen maaseutu ole aika äärimmäinen vaihtoehto Tokiolle?

Onhan se todella erilaista, mutta minä pidin siitä. En ollut koskaan aikaisemmin asunut maalla päinkään, mutta äiti on maaseudulta, joten joku osa minusta osaa arvostaa sitäkin ympäristöä.

Sen vuoden aikana elämässäni oli vain koulu ja opiskelija-asuntola eikä mitään muuta. Kaikki muut olivat ruotsalaisia tai ainakin skandinaaveja paitsi minä. Oli pakko opetella ruotsia. Se oli monella tapaa yksi elämäni parhaista vuosista. Todella intensiivinen mutta palkitseva vuosi.

Muutitko sitten Norjaan?

En, menin ensin Tukholmaan taidekouluun. Siellä aloin opiskella tekstiilejä ja opetella kutomista.

Tuntuivatko kutominen ja tekstiilisuunnittelu oikeilta valinnoilta?

Kyllä, todellakin. Osasin jo käyttää ompelukonetta, neuloa ja kirjoa. Kutominen oli uusi tekniikka, mutta se tuntui heti sopivalta. Kiinnostuin myös kankaanpainannasta.

Mitä eroa mielestäsi on tekstiilisuunnittelulla ja pintakuosien suunnittelulla?

Minusta tekstiileissä on kyse rakenteen luomisesta ja muotoilemisesta värikerrosten avulla. Kudonta vaatii aina samoja komponentteja. Esimerkiksi sidosvalinnoilla voi ilmaista erilaisia asioita. Värejäkin voi yhdistellä kiinnostavilla tavoilla. Loimi on kiinni kangaspuissa, ja kudelanka pujotetaan sen läpi vaakasuuntaan. Niissä voi käyttää eri värejä, tai voi vaihtaa lankaa. Kudota on kovin teknistä ja vaatii paljon kokemusta, ja minä vasta opettelen. Pidän kudonnasta, koska siihen liittyy niin monimutkaisia ulottuvuuksia.

Kuosien suunnittelukin on teknistä, mutta ei niin teknistä kuin kudonta. Siinäkin pitää miettiä materiaalia – puuvilla, sametti, pellava ja niin edelleen – mutta muuten pitää ottaa huomioon eri asioita. Teen tällä hetkellä paljon painokuosien suunnittelua. Tekstiilien lisäksi tapetteihin, mattoihin ja pakkauksiin. Minusta pintasuunnittelua on mikä tahansa kuvio, joka peittää minkä tahansa pinnan. Myös mittakaavaa ja väriä ja kuvion toistumista pitää miettiä.

Tuntuuko sinusta järkevältä tehdä kumpaakin samaan aikaan?

Kyllä niissä on yhdessä jollakin tavalla järkeä. Siinä luodaan kuviotekstuuria. Kun kutoo tai neuloo, kuvio on samalla tekstuuria, mutta lähtökohta on hyvin erilainen.

Tukholman vuoden jälkeen muutit opiskelemaan Norjaan. Olivatko opinnot Bergenissä kiinnostavia?

Olivatpa hyvinkin. Opinto-ohjelma oli hyvin käsitteellinen. Meidän piti aina ensin kirjoittaa, mistä projektissa oli kyse, eikä sitä saanut aloittaa, ennen kuin opettaja oli hyväksynyt konseptin. Minusta se on hieno menetelmä, ja käytän edelleen samankaltaista prosessia suunnitellessani.

Bergenin BFA:n jälkeen halusit vielä jatkaa opiskelua.

Vuosi 2010 taisi olla viimeinen opiskeluvuoteni Norjassa. Aloin pohtia, miten tekstiileistä voisi valmistaa jotakin hyödyllistä. Teimme koulussa enimmäkseen näyttelyesineitä. Joku suositteli minulle Helsinkiä ja varsinkin Aaltoa paikkana, jossa voi yhdistää käsityötaitoa, taidetta ja muotoilua, joten lähdin sinne puoleksi vuodeksi vaihtoon.

Se oli kivaa, koska ympäristö erosi Norjan koulusta. Meillä oli hyvin varustettu työhuone ja tekninen asiantuntija auttamassa ja vastaamassa kysymyksiin joka päivä. Vaikutuin Aallon kansainvälisyydestä ja Helsingin toimivuudesta. Minusta Helsinki oli juuri sopivan kokoinen paikka. Bergen oli ehkä vähän liian pieni, ja vuorten keskellä tuntui jotenkin eristyneeltä.

Mikä sai sinut jäämään Helsinkiin valmistumisten jälkeen?

Täkäläiset kysyvät sitä jatkuvasti. Se oli ihan luonnollinen päätös. Minulla ei ollut mitään suunnitelmaa, kun lähdin Japanista monta vuotta sitten. Tiesin vain, että olin menossa vuodeksi opiskelemaan Ruotsiin. Aina kun pitää päättää, joku mainitsee jotakin tai ehdottaa jotakin paikkaa, ja minä vain lähden. Samalla tavalla päädyin Helsinkiinkin.

Minusta tuntui, että piti jäädä tänne. Osittain siksi että opiskelin täällä. Ei ollut mitään syytä palata Japaniin. En tunne sieltä ketään tältä alalta. Minulla on enemmän kontakteja täällä ja muissa Pohjoismaissa. Sain monta hyvää ystävää Helsingistä opintojen kautta. Jotenkin olen selvinnyt täällä jo kolme ja puoli vuotta. Aluksi piti käydä paljon työasioissa Ruotsissa, joten en ollut kovin läsnä Helsingissä. Sitten tunsin, että piti ottaa jääminen vakavasti, ottaa yhteyttä yrityksiin ja asettua aloilleen.

Työsi ovat hyvin abstrakteja, mutta kiinnostaako sinua edelleen käsitteellisempi viitekehys?

Kun maalaan kuvioita ja muotoilen niiden toistoja, haen koko ajan assosiaatioita, esimerkiksi muistoja tai kuulemiani tarinoita. Yritän luoda kuvioon merkityksen narratiivin kautta. Pintasuunnittelussa on kyse visuaalisista ominaisuuksista, mutta haen myös kokemaani tunnetta yhdistettäväksi kuvioon. Se tapahtuu luontevasti melkein ajattelematta.

Kiinnostavatko sinua vielä taidetekstiilit?

Haluan tehdä kumpaakin, ja etsin parhaillaan keinoa tasapainottaa nämä alueet. Nyt kun toimin täällä työhuoneella muiden taiteilijoiden kanssa, suunnittelen uusia, entistä taiteellisempia projekteja. Uskon, että käyttöesineiden ja taideprojektien yhdistämiseen löytyy aina keino. Näen itsessäni kummankin puolen, mutta joskus voi olla vaikeaa tehdä jälkimmäistä, koska tekstiilejä ei pidetä taideteoksina.

Mielenkiintoista, koska Suomessahan ollaan hyvin kiintyneitä käsitöihin. Luulisi, että niitä arvostettaisiin myös taiteena.

Suomalaiset ovat kasvaneet tekstiilitöiden keskellä; äiti tai isoäiti on mahdollisesti harrastanut kudontaa. Mutta he eivät ehkä halua ostaa kalliita tekstiilejä taiteena. Tuntuu, että vanhat käsityötaidot ovat ehkä jopa katoamassa, mutta vaikea sanoa varmasti, koska en ole täältä kotoisin.

Japanissa käsityöt ovat vähän eri juttu. Siellä on mestareita, joiden taitoja arvostetaan ja joiden töitä ostetaan, vaikka ne ovat kalliita. Suomessa paljon useammilla on käytössään välineitä ja työkaluja, joilla voi itse valmistaa esineitä. Ehkä siksi taidekäsitöistä ei olla valmiita maksamaan. Helsingissä on hyviä gallerioita, jotka tosissaan markkinoivat käsintehtyjä tuotteita, ja toivon sen tuovan enemmän arvostusta.

Olet varmaan huomannut, että suomalaiset näkevät usein yhtäläisyyksiä suomalaisen ja japanilaisen kulttuurin välillä. Mitä ajattelet siitä?

Kaikki kysyvät aina tästä. Minulle se on mysteeri. En tiedä, vaikka olen asunut täällä seitsemän vuotta. Siinä on kyse jostakin syvästä, perustavanlaatuisesta jutusta ihmisluonteessa. Yksi yhtäläisyys on ainakin se, että Japanissakin on yleisiä kylpypaikkoja, kuten täällä on yleisiä saunoja. Me japanilaiset olemme ujoja, ja kylpypaikat ovat erikseen naisille ja miehille, mutta kylvyssä olemme alasti, peseydymme ja se siitä.

Yksi suunnittelija sanoi, että samankaltaisuutta löytyy myös suhtautumisessa ihmisen ja luonnon väliseen etäisyyteen. Siitä tuli mieleen, että Japanissa arvostetaan kovasti luontoa, mutta eri etäisyydeltä. Tokiossa luonto on paljon kauempana kuin Helsingissä. Täällä se on koko ajan ympärillämme. Lisäksi meillä on samanlainen käsitys vuodenajoista, ja niitä arvostetaan. Suomessa vuodenaikojen vaihtelu on rajua. Japanissa ei niinkään, mutta arvostamme niitä ja panemme merkille niiden erot.

Olet työskennellyt monien isojen pohjoismaalaisten yritysten kanssa, kuten Lapuan Kankurit, Svensson ja VIMMA. Kenen muun kanssa haluaisit tehdä yhteistyötä ja millainen toimeksianto olisi mieluisa?

No, minulla on paljon unelmia…

Minusta olisi ihanaa suunnitella enemmän kudottuja tekstiilejä, koska kudonta on intohimoni. Olen työstänyt monia painokuoseja, mutta juuri nyt kudonta kiinnostaa tosi paljon. Olisi kiva suunnitella matto tai ryijy ja keskittyä rakenteisiin ja väreihin. Kudon edelleen kaupungin kangaspuilla, ja työnäytteiden valmistaminen yrityksille on hankalaa. Suunnittelen omien käytettyjen kangaspuiden ostoa, mutta katsotaan nyt…

Mitä teet tai tutkit tällä hetkellä?

Suunnittelin kuvioita verhoihin ja kudottuihin verhoilukankaisiin yhteistyössä Svenssonin oman suunnittelijan kanssa. Vähän aikaa sitten suunnittelin kuoseja myös VIMMAlle, mikä oli mukavaa, koska en ole tehnyt kovin paljon muotialaa. Lisäksi olen jonkin aikaa tehnyt yhteistyötä Lapuan Kankureiden kanssa. He käyttävät kuosejani enimmäkseen kudotuissa pyyhkeissä.

Nyt teen Fiskarsin Summer House -näyttelyä. Sisustan Lapuan Kankureiden näyttelytilan eli saunan puku- ja lepohuoneen. Jokaisen suunnittelijan piti valita yksi innoittava taiteilija, ja minä valitsin Rut Brykin, koska pidän hänen abstrakteista seinätöistään. Ne ovat ihan mahtavia. Yhdistän ne jotenkin tekstiileihin. Tekstuurien perusteella hänellä on upea yksityiskohtien taju, ja hänen työnsä sopivat yhteen Lapuan Kankureiden kanssa, jotka myös arvostavat detaljeja ja rakennetta.

Onko mitään muuta tulossa?

Olen menossa syyskuussa kuukauden residenssiin Ahvenanmaalle. Siinä ei ole aikaa tehdä mitään suurta, mutta haluan tutkia ympäröivää maisemaa ja yrittää kääntää sen visuaalisuuden kudoksen tai tekstiilin muotoon. Ehkä yritän valmistaa siellä näytekappaleen ja kudon loput myöhemmin koneella.

Lisäksi minulla on heinäkuussa näyttely Tokiossa, johon pitää valmistautua.

Idea maiseman kääntämisestä abstraktiksi tekstiiliksi kuulostaa varsin hedelmälliseltä.

Niin minustakin. Tekstiili abstrahoi kaiken hyvin luontevalla tavalla, joten siinä on luonteva yhteys. Tein Habitareen kaksi kudontatyötä, joihin sain idean auringonsäteiden heijastumisesta meren pintaan ja saarien muodostelmasta. Se toimi tosi hyvin. Suomalaiset ymmärsivät hyvin, mihin pyrin, koska he elävät näiden muodostelmien ja värien keskellä joka päivä.