Weekly Bubbling: Anna Kokki

Weekly Bubbling -juttusarja toimii ketjuna: jokainen haastateltava nimeää ihailemansa suunnittelijan sarjan seuraavaan osaan. Viime kerralla Jesse Pietilä valitsi mukaan kenkäsuunnittelija Anna Kokin. 

Vastavalmistunut Anna Kokki ponnisti kenkäsuunnittelusta kestävän kehityksen teemoihin ja palvelumuotoiluun. Seuraavaksi saattaa tosin syntyä vaikka pehmoleluja.

Mitä kuuluu?

Valmistuin vuoden vaihteessa Aalto-yliopiston Creative Sustainability -ohjelmasta, ja viime viikolla sain paperit. Nyt teen osa-aikaista palvelumuotoiluprojektia Aula-työkodille, joka auttaa erityistä tukea tarvitsevia. Tarkoitukseni on myös mennä vetämään Suomen muotoilukasvatusseuran Suomun muotisuunnittelukerhoa muutaman kerran. Tämä on vielä vähän tällaista tunnustelevaa aikaa, että mihin suuntaan lähtee. Kyllä minua jotenkin kestävyysteemat puhuttelisivat, jos vielä pääsisi käyttämään palvelumuotoilutaitoja. Toisaalta pidän myös Suomu-ohjaustyöstä, jossa voin käyttää ensimmäistä tutkintoa ja miettiä perinteisempää tuotemuotoiluprosessia lasten kanssa. Tavallaan on ongelma, kun kaikki vähän kiinnostaa!

Mitä Creative Sustainability -opinto-ohjelma piti sisällään?

Se on maisteriohjelma, jossa opiskellaan osin samoja kursseja esimerkiksi kauppakorkeakoulun ja arkkitehtuurilinjan opiskelijoiden kanssa. Tiimit ovat monialaisia ja kansainvälisiä, ihmisiä tulee hyvin eri taustoista. Kestävän kehityksen periaatteet ovat keskeisiä kaikessa, mitä tehdään, ja paljon on ryhmätyötä, palvelumuotoilua ja systeemiajattelua. Hyppy akateemiseen ohjelmaan oli aika iso ammattikorkeakoulun käytännönläheisistä opinnoista. Tein graduni Maahanmuuttoviraston Inland Design -muotoilutiimissä, ja se liittyi kokeiluihin ja kokeilukulttuuriin, joka on ollut yksi nykyisen hallituksen avainhankkeista.

Olet valmistunut aiemmin jalkinesuunnittelijaksi. Miksi kengät?

Muistan, että lukioikäisenä ihailin Julia Lundstenin kenkiä. Olisiko se ollut se kolmiulotteinen muoto, mikä houkutti. Vieläkin seuraan alaa ja olen kiinnostunut, mutta muoti on vähän jäänyt. Varmasti voisin palata kenkäsuunnitteluun, jos tulisi mahdollisuus, mutta kestävän kehityksen pitäisi olla aika keskiössä. Kun on opiskellut näitä asioita, on hirveän vaikea enää oikeuttaa itselleen tuotemuotoilua – vaikka tietääkin, että asiat kuluvat ja tarvitaan hyviä tuotteita. Ehkä myös makuni on muuttunut. Minulla on aina ollut ajatus, että nyt teen yksinkertaista, mutta lopputulos on ollut kuitenkin monimutkainen. Aiemmin kiinnitin paljon huomiota materiaaliin ja pelasin pinnalla, mutta nyt minusta on tullut käytännönläheisempi myös omissa valinnoissani. Käsin tekemisessä kiinnostus materiaaliin kuitenkin näkyy yhä.

Olet luontorakas. Mitkä muut asiat juuri nyt innostavat?

Nyt kun gradu on valmis, on taas tarve piirtää, maalata ja näprätä käsillä. On ollut sellainenkin hassu ajatus, että tekisi hirveästi mieli tehdä pehmoleluja. Olen aina tykännyt tehdä erilaisia hahmoja. Minulle on tärkeää saada tehdä hitaasti jotain ja miettiä, se toimii ajattelun paikkana. Ehkä sen takia kengätkin ovat menneet enemmän taide-esineen puolelle. Toivoisin, että löydän omalle tekemiselle taas enemmän aikaa.

Mitä olet viimeksi oivaltanut?

Opiskelun aikana huomasin, kuinka iso vaikutus on ollut sillä, että olen ollut taidelukiossa ja oppinut käyttämään luonnoskirjaa. Nykyisinkin minulla on aina muistikirja tai useita. Ne ovat kuin päiväkirjoja mutta eivät kuitenkaan.

Ketä ihailet tai seuraat?

Kenkäpuolelta ihailen Aku Bäckströmiä, joka on nykyisin Samujilla. Hän on opiskellut Lontoossa Royal College of Artissa ja tekee tosi kiinnostavia töitä. Hän on käyttänyt kengissä materiaaleja mielenkiintoisella tavalla. Myös rakenteet ja pohjat ovat jännittäviä, kun katsoo, miten ne on tehty.

Mitä haluaisit kysyä Akulta?

Mikä on ollut urallasi sellainen sinulle merkityksellinen hetki, joka on muuttanut tai kehittänyt jotain tekemisessäsi?