Weekly Studio: Studio Joanna Laajisto

Weekly Studio vie meidät suunnittelijoiden työhuoneille. Tällä viikolla vierailemme Studio Joanna Laajiston uudella toimistolla.

Olette juuri muuttaneet. Kerro vähän muutosta.

Etsimme uusia tiloja yli vuoden, ja oli aika vaikeaa löytää meitä miellyttävä paikka. Edellinen tila oli jäämässä pieneksi, mutta kyllä siellä pärjäsi ja se oli hyvällä paikalla, joten meillä ei ollut kiire. Haimme kaikessa rauhassa sopivaa tilaa. Tyypilliseen tapaan se löytyi kyseltyämme sosiaalisessa mediassa. Minna Parikka, joka on asiakkaamme, kertoi vanhan toimistonsa olevan vapautumassa. Muutimme sinne viime vuoden joulukuussa kuukauden remontoinnin jälkeen.

Mikä tässä tilassa viehätti?

Toimisto sijaitsee 1800-luvun lopulla rakennetussa uusrenessanssityyliä edustavassa rakennuksessa. Se on valoisa, ja kattokorkeutta on melkein neljä metriä. Tilassa on paljon alkuperäisiä yksityiskohtia. Remontissa maalasimme kaikki pinnat, vaihdoimme valaisimet ja sähköpistokkeet ja uudistimme keittiötä sekä WC:tä, mutta tila tuntui alun alkaenkin tosi hyvältä.

Montako henkilöä teillä työskentelee?

Meitä on yleensä neljä tai viisi sisustusarkkitehtiä. Teemme vaihtelevasti yhteistyötä arkkitehtien, graafisten suunnittelijoiden ja palvelumuotoilijoiden kanssa aina projektin mukaan.

Onko sinulla sisustusarkkitehtinä vahva näkemys työtilan merkityksestä työlle?

Minulle on tärkeintä, että tila toimii. Pitää olla tarpeeksi valoa ja tasoja ja tilaa kommunikoida ja levittää materiaaleja, eli toiminnallisuus on todella tärkeää. Olipa kyse kirjoittamisesta tai mainonnasta tai musiikista tai sisustusarkkitehtuurista, luovalla alalla on tärkeää toimia ympäristössä, jossa on mukava olla ja joka kannustaa luovuuteen. Tilan ei tarvitse olla kamalan virikkeellinen, mutta sen pitää olla viihtyisä.

Tietysti kaikilla muillakin kuin luovilla aloilla pitää olla viihtyisä työympäristö. Useimmat pitävät kodinomaista ympäristöä viihtyisänä, joten toimistoja suunnitellessamme sisällytämme sinne kotielementtejä, kuten ison keittiön tai ruokapöydän kokouksia varten.

Olit aikaisemmin ammattilaistason lumilautailija. Miten siirryit kilpaurheilusta sisustusarkkitehtuuriin?

Reissasin yläkoulun jälkeen viisi vuotta lumilautailemassa eri puolilla Yhdysvaltoja ja Eurooppaa. 22-vuotiaana tuumin, että olisi hyvä hankkia jokin koulutus, mutten ollut vielä valmis palaamaan Suomeen. Minulla oli USA:ssa ja varsinkin Kaliforniassa sponsoreita, joten hain sopivaa koulua sieltä. Löysin kiinnostavan sisustusarkkitehtuurikoulun, johon pystyi hakemaan valtion opintotukea Suomesta. USA:ssa työharjoittelu on olennainen osa koulutusta. Suoritin harjoittelun isossa arkkitehtifirmassa nimeltä Gensler ja jatkoin töitä siellä valmistumisen jälkeen.

Millä perusteella valitsit alaksesi sisustusarkkitehtuurin?

Kävin musiikkipainotteisen alakoulun ja ilmaisutaidon yläkoulun Helsingissä, eli kouluaikani oli taiteellista ja tosi luovaa. Jossakin vaiheessa löysin vaihtoehdoksi skeittaus- ja lumilautailuskenen, ja sen kautta aloin matkustella. Urheilun varjolla kävin Japanissa ja reissasin yksin pitkin Eurooppaa. Se oli kiinnostava elämänvaihe, mutta tiesin aina, että haluan tehdä myös jotakin luovaa. Harkitsin muotisuunnittelua, mutta jo siihen aikaan ympäristöasiat ja eettisyys arveluttivat paljon. Muotialan tahti on niin kova, etten halunnut lähteä mukaan sen tyyppiseen suunnitteluun.

Millaisia projekteja teit Genslerillä?

Siellä oli kiinnostavaa, koska firma tekee mittavia korkean profiilin projekteja. Olin enimmäkseen mukana toimitilatiimissä, jossa suunnittelimme yritysten pääkonttoreita. Kussakin projektissa oli aina mukana sekä arkkitehti- että sisustustiimi. Sisustusarkkitehtien kesken pohdimme, miten tilat ja portaikot sijoitetaan rakennuksen sisällä. Moni rakennus suunniteltiin sisätilat edellä, ja se on minusta edelleenkin hyvä tapa suunnitella rakennus. Toteutimme pääkonttorit isolle artistitoimistolle Los Angelesissa ja Las Vegasin Station Casinolle. Kävin yhdessä vaiheessa joka viikko Vegasissa. Ne olivat kaikki ison budjetin projekteja, joissa kiinnitettiin paljon huomiota detaljeihin.

Palasit Suomeen vuonna 2008, eikö niin?

Kyllä, odotin silloin esikoistani. En tuntenut olevani valmis perustamaan omaa toimistoa, joten menin vähäksi aikaa töihin suomalaiseen yritykseen. Olin tottunut mittaamaan tuumissa eikä senttimetreissä, joten tietyt jutut piti opetella uudelleen. Pidin koko ajan mukana mittanauhaa, jotta sain mitat tarkistettua. Itse asiassa kanniskelen sitä mukanani edelleenkin.

Kulttuuri- ja koulutuskokemuksestasi on varmaan paljon hyötyä suunnittelijan työssä?

On hassua, että moni yrittää tunkea tyylimme tiukkoihin raameihin ja laputtaa sen skandinaaviseksi muotoiluksi. Tosiasiassa otamme vaikutteita todella monesta eri asiasta ja paikasta. Minusta design on kunkin oma tapa hahmottaa maailmaa.

Perustit oman studion vuonna 2010, eikö niin?

Tunsin olevani siihen valmis. Tämä on todella vaikea ala. Sanon aina näin opiskelijoille. Pitää tietää paljon ja olla valmis ottamaan paljon vastuuta. Tulee helposti virheitä. Siinä vaiheessa minusta tuntui, että minulla oli viimeinkin kokonaiskäsitys ja että olin valmis ottamaan vastuun omista projekteistani. Tämä tapahtui noin kuusi vuotta valmistumisen jälkeen eli ei kovin nopeasti.

Toinen tärkeä juttu oli se, että minulla on aina ollut erittäin vahvat mielipiteet eettisyydestä. Olen aina tiennyt, että haluan tehdä asiat omalla tavallani. Omassa studiossa voin puhua asiakkaille rehellisesti ja toimia läpinäkyvästi ja ottaa vastaan vain sellaisia projekteja, joihin itse uskon. Perustin yrityksen, koska halusin suunnitella, en niinkään bisneksen vuoksi.

Tuntuuko bisnespuoli nyt mukavalta, kun studio on vakiintunut alalle?

Bisnespuoli on kiehtovaa, mutta studio kasvaa sen verran, että tarvinnen kohta apua bisnekseen.

Tarkoitatko, että voisit palkata bisnesmanagerin?

En välttämättä, koska haluan tehdä homman itse. Mutta jos haluaa kasvaa ja ottaa vastaan entistä isompia projekteja, täytyy omistaa yhtä paljon aikaa liiketoiminnan kuin suunnittelunkin arvon kehittämiseen.

Instagramin merkityksestä sisustuksen ja arkkitehtuurin alalla keskustellaan koko ajan enemmän. Joihinkin töihin sisältyy jo ”Instagram-ehto”. Onko tämä vaikuttanut työhösi?

Ei sitä oikein voi ohittaa. Olen kuullut milleniaalien kulttuuria käsittelevillä luennoilla, että uuden sukupolven edustajat valitsevat kahvilatkin sen mukaan, millaisia kuvia sieltä saa Instagramiin. Ei siis hinnan tai sijainnin perusteella. Tämä pitää ottaa huomioon, mutten halua, että tiloja suunnitellaan Instagramia varten.

Haluamme luoda tiloja, joissa on hyvä fiilis ja joissa ihmiset viihtyvät. Jos paikka on myös kaunis ja siitä halutaan ottaa kuvia, se on bonusta. On olemassa mielettömän upeita paikkoja, jotka eivät ole ”instattavia”. Joistakin todella kauniista paikoista on melkein mahdotonta saada hyvää kuvaa. Minusta sellainenkin työ voi olla onnistunut, mutta joidenkin muiden mielestä se voi olla moka.

Varsinkin pienen budjetin asiakkaiden kahvilaprojekteissa mietimme tarkasti pintoja ja millaisia kuvia sisältä saa. Onnistunut tilasuunnittelu voi auttaa asiakasta kasvattamaan mainettaan ja saamaan sitä kautta lisää bisnestä.

Sanoit aiemmassa haastattelussa, ettet ole kovin kiinnostunut asuintilojen suunnittelusta, koska niissä kodinomistajan persoona on tärkein elementti. Voitko kertoa, miten sinun ”tyylisi” suhteutuu asiakkaan visioon?

Valitettavasti siinä haastattelussa käsitettiin tarkoitukseni vähän väärin. Tykkään kyllä suunnitella asuintiloja, ja olemme toteuttaneet muutamia tosi upeita projekteja. Minusta projekti on onnistunut, kun käyttäjän persoona näkyy. Yksilö tuo projektiin oman mausteensa. Tämä pätee kyllä ihan kaikkeen, niin ravintoloihin kuin toimistoihin ja liiketiloihinkin. Asiakkaan persoona antaa todellisen substanssin, jonka päälle voi rakentaa suunnittelukonseptin.

Entä suhde suunnittelijan ja asiakkaan välillä?

Se on aina keskustelua. Kuuntelemme aina asiakasta ja heidän tarpeitaan, ja jos kohteessa on loppukäyttäjiä, kuten ravintolan tai hotellin työntekijät tai asukkaat, toteutamme käyttäjäkyselyn. Näiden informaatiokokonaisuuksien perusteella ehdotamme suunnitelmaa, ja useimmissa tapauksissa asiakas on samaa mieltä.

Kuinka kauan tutkimustyöhön yleensä menee?

Muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen. Jos kyseessä on vaikka uusi pieni kahvila, tehdään ehkä vain yksi haastattelu, jonka perusteella on helppo oivaltaa, mitä tilaan halutaan. Isossa myymälähankkeessa taas voi mennä monta kuukautta, ja työ vaatii monta monivaiheista käyttäjätutkimusta.

Toistuvatko töissäsi tietyt materiaalit tai esteettiset ominaisuudet? Katselin töitäsi ja huomasin, että käytät paljon puuta ja vähän värejä.

Hauska kysymys, koska olin juuri viime viikolla Pariisissa puhumassa, ja tilaisuuden järjestänyt nainen kommentoi, että käytän paljon värejä verrattuna muihin skandinaavisiin suunnittelijoihin. Käytämme kyllä värejä, mutta paletissamme on melko vaimeita ja hillittyjä sävyjä. Minusta tällaiset sävyt jättävät enemmän tulkinnanvaraa. Jollekin sävy voi näyttää vihreältä ja toiselle ruskealta. Tämä ehkäisee tylsistymistä, mutta toisaalta sävyt eivät yleensä herätä kovin voimakkaita tunteita. Minusta sävyjen kirjo on tärkeä asia, ja käytämmekin projekteissa paljon aikaa värien määrittelyyn. En voisi rajoittaa suunnitteluani vain mustaan, valkoiseen ja harmaaseen.

Väristä puheen ollen, onko tärkeää jättää käyttäjillekin tilaa siinä mielessä?

Minusta tilan pitää tukea käyttäjää ja antaa puitteet hyvään oloon. Sisätilat ovat tavallaan sivuroolissa elämässämme, mutta minusta ne voivat silti herättää tunteita. Minulla on yleensä tietty tunne tai persoona mielessäni, kun suunnittelen tilaa. Tilan rakentaminen alkaa siitä.

Mainitsit aikaisemmin, että eettisyys liittyy käsitykseesi suunnittelusta.

Teemme mielellämme laadukkaita, estetiikaltaan ajattomia, kestäviä ja toimivia tiloja. Yksi tapa saavuttaa nämä tavoitteet on valita kauniisti ikääntyviä materiaaleja, ja siksi käytämme niin paljon luonnonmateriaaleja. Meistä ajan patina vain kaunistaa pintaa. Kun muovi halkeilee, se ei näytä hyvältä ja sen haluaa vaihtaa uuteen. Tahra marmorissa tai naarmu puussa taas kaunistaa materiaalin.

Sisustussuunnittelun tahti on kiihtynyt ehkä juuri sosiaalisen median ansiosta, mutta me kannustamme asiakkaitamme välttämään trendikkäitä ja halpoja kalusteita, jotka eivät kestä. Rohkaisemme asiakkaitamme sijoittamaan kalusteisiin, jotka kestävät ja jotka voi ottaa muutettaessa mukaan.

Ovatko asiakkaanne tehneet työtä käskettyä?

Kyllä . Meillä on asiakkaita, jotka toimivat jo toisessa tai kolmannessa toimistossa ja joilla on vanhat kalusteet käytössä. Esimerkiksi Fjord. Suunnittelimme heidän edellisen toimistonsa ja käytimme aikaa yrityksen kulttuuriin tutustumiseen. Kun yritys muutti, suunnittelimme uudenkin toimiston. Suunnitteluprosessiin oli helppo lähteä, kun tunsi käytettävissä olevat kalusteet. Pystyimme hyödyntämään vanhaa ja lisäämään kokoelmaan uusia elementtejä. Rohkaisemme asiakkaitamme kierrätykseen ja valitsemme käytettyjä kalusteita aina kun mahdollista.

Teillä on tällä hetkellä tosi kiire. Mitä teillä on työn alla?

Studiomme vahvuus on minusta siinä, että työskentelemme monilla eri suunnittelualoilla. Toteutamme niin myymälöitä kuin toimistoja kuin ravintoloitakin, ja viime vuosina olemme laajentaneet majoituspuolellekin. Minusta työt ruokkivat toisiaan. On tosi hyvä, ettemme ole jumissa vain yhdellä sektorilla, ja toivon todella, että tilanne jatkuu tällaisena. Meillä on ollut mahtavia asiakkaita kaikilta aloilta, joten olen hyvin kiitollinen.

Tällä hetkellä olen innoissani hotelleista. Teemme Paviljonki-hotellin laajennusta Jyväskylässä, ja sinne tulee esimerkiksi kaksikerroksisia kattohuoneistoja. Työn alla on myös historiallinen rakennus täällä Helsingissä, mutta valitettavasti en voi kertoa siitä sen enempää. Yleisesti ottaen meitä kiinnostaa laajentaa toimintaa hotellien suunnitteluun. Olemme siitä intohimoisen kiinnostuneita.