Aika katsoa peiliin

Suomi-designilla on kalpeat kasvot ja paljon tyhjää tilaa. Kiia Beilinson kirjoittaa suunnittelijoiden vallasta ja vastuusta Weeklyn ensimmäisessä Printti-sarjan jutussa.

Työ on yksi konkreettisimmista yksilöllisistä päivittäisen vaikuttamisen välineistämme. Se, mihin aikamme käytämme, on paitsi henkilökohtaista myös poliittista. Design-toimeksiannoissa yksittäisellä suunnittelijalla ei ole aina päätösvaltaa siihen mitä, miksi ja kenelle työtä milloinkin tehdään. Suunnittelijan tehtäväksi jää monta päätöstä, joita ratkotaan usein automaatiolla, osana tapoja, työskentelykäytäntöjä tai tyyliä. Suunnittelijalla on kuitenkin valta ja vastuu valita, mitä näytetään ja mitä jätetään näyttämättä.

Viime aikoina taiteen, suunnittelun, viestinnän ja kulttuurin kentillä ovat puhuttaneet vähemmistöryhmiä syrjivät käytännöt, kuten kulttuurinen omiminen, representaation puutteet, seksismi ja rasismi. Monet syrjinnän muodot ovat ilmiöinä monimutkaisia ja vaikeasti käsiteltäviä lähinnä siksi, että syrjiviä rakenteita on hankala tunnistaa silloin, kun niiden vaikutukset eivät kohdistu itseen. Voidaksemme ymmärtää toisen kokemus, meidän tulisi asemoida myös itsemme sisään rakenteisiin. Meidän olisi tunnistettava mikä yhteiskunnassamme käsitetään normaaliksi ja mikä poikkeavaksi, ja kysyttävä mistä käsityksemme on peräisin. Meidän olisi alettava puhua valkoisuudesta ja tunnistaa valkoisuus myös itsessämme.

Valloittamisen raunioiden perustalle rakentunut länsimainen oppineisuus on velkaa monille kulttuureille, mutta pitää itseään edelleen ylivertaisena muihin nähden – standardina, johon muut suhteutuvat. Sama vallan mekanismi ja valkoisuuden hegemonia toistuu politiikassa ja yhteiskunnassa laajemmin.

Markkinointiviestintä ja visuaalisen viestinnän suunnittelu hyödyntävät usein kulttuurisidonnaista symboliikkaa, kuten värejä, kirjainmuotoja, kieltä ja ihmisten kuvausta keinona kommunikoida yleisölleen. Suomen kokoisessa valtiossa markkina on rajallinen ja suuri osa markkinointiviestinnästä pyrkiikin tavoittamaan valtaosan väestöstä. Kun kohderyhmänä ovat suomalaiset, monia ominaisuuksia kuten sukupuoli, ihonväri, sosiaalinen luokka tai toimintakyky päädytään helposti yksinkertaistamaan ja siten normalisoimaan. Kohtaamme mediassa usein käsityksiä elähtäneistä sukupuolirooleista, ulkonäköihanteista ja muista haitallisista oletuksista suomalaisuuden nimissä. Suuri osa meistä suomalaisista ei kuitenkaan tunnista itseään normatiivisista kohderyhmäkuvauksista. Samalla nämä harhaiset oletukset ”normaalista” muovaavat ja vahingoittavat käsitystämme siitä, miten näemme maailman, muut ihmiset ja itsemme.

Pierre Bourdieu on vuonna 1979 nimennyt ilmiön symboliseksi väkivallaksi, ja tutkinut kuinka design ylläpitää, validoi ja toteuttaa sortavia valtarakenteita. Hän kuvaa symbolista väkivaltaa emotionaalisen välinpitämättömyyden heijastumana, joka aiheutuu vajavaisesta ymmärryksestä toisten perspektiiviä kohtaan – vaikkapa sokeutena tietyn ihonvärin aiheuttamalle etuoikeudelle yhteiskunnassa. Bourdieun mukaan se, mikä näyttäytyy neutraalina designissa, saattaa myös paljastaa pinnan alla kyteviä ennakkoluuloja. ”Kaikki suunnittelutyö sisältää oletuksia, joista monet ovat poliittisia. Olisikin velvollisuutemme suunnittelijoina olla ylläpitämättä valheellista kerrontaa siitä, ettei design itsessään olisi poliittista. Vasta sitten voimme alkaa purkamaan niitä ennakkoluuloja”, Bourdieu toteaa.

Suomenkin design-historiasta löytyy hälyttäviä esimerkkejä symbolisesta väkivallasta lakritsipakkausten kuvituksista rasistisiin herjauksiin suklaan brändäyksessä. Tutkija-professori Leena-Maija Rossi keskustelee näistä ja muista esimerkeistä kirjoituksessaan Licorice boys and female coffee beans: representations of colonial complicity in Finnish visual culture, jossa hän selittää, kuinka historiallisista sortorakenteista kumpuavat sanat ja kuvat toimivat pohjoismaissakin kolonisaation jatkumona ylläpitäen ongelmallisia esittämisen tapoja. Rossin mukaan kuva ei ole koskaan vain heijastuma maailmasta, vaan olennainen osa merkitysten, tiedon ja vallan tuotantokoneistoa yhteiskunnassa, muokaten sitä kautta todellisuuksiamme.

Sen sijaan, että rasismia käsiteltäisiin neutraalina osana historiaa, tulisi kolonialismin strategioita ja eurokeskeisyyden ongelmallisuutta tarkastella suhteessa itseemme. Meidän täytyy oppia tunnistamaan ja tunnustamaan myös oma etnisyytemme, valkoisuus (whiteness), opetella puhumaan valkoisesta etuoikeudestamme (white priviledge), valkoisesta haavoittuvuudestamme (white fragility) ja valkoisesta erityisyydestämme (white excellence) ja alkaa aktiivisesti purkamaan näitä konventioita omassa arjessamme, yhdessä.

Vuonna 2018 suomalainen suunnittelukenttä tuntuu edelleen olevan sokea valkoisuudelleen. Monimuotoisuus loistaa poissaolollaan suunnittelijoiden keskuudessa. Tarvitsemme kipeästi erilaisia suunnittelijoita keskuuteemme, jotta voimme tehdä jatkossa parempia representaatioita ja vähemmän virheitä. Meidän tulisi voida kyseenalaistaa sitä, mitä ”tiedämme” maailmasta, taiteesta, kulttuurista ja designista, ja mitä jätämme huomioimatta. Meidän tulisi kantaa vastuu teoistamme ja rajallisesta käsityskyvystämme ja pysyä avoimena keskustelulle – kasvaaksemme, oppiaksemme, tehdäksemme tilaa moninaisuudelle suunnittelukentällä ja yhteiskunnassa ylipäätään.

Näin toimit, kun sinulle huomautetaan syrjivästä toiminnasta:

• Älä vähättele syrjintää kokeneen henkilön kokemusta tai vaadi selitystä reaktioon. Ole ennemmin kiitollinen huomauttajalle tilaisuudestasi oppia sinulle näkymättömistä syrjivistä rakenteista.
• Älä hyökkää tai puolustaudu, vaan kuuntele. Syrjintätapauksissa on useimmiten kyse haitallisista toimintamalleista ja eriarvoistavista yhteiskuntarakenteista, harvemmin henkilöön kohdistuvasta kritiikistä.
• Ymmärrä ero syrjinnän kokemuksen ja henkilökohtaisen loukkaantumisen välillä. Kyse ei ole yksinomaan tunteiden loukkaamisesta tai yksilöllisestä mielipahasta vaan laajemmista, pitkälle historiaan ulottuvista sorron ja vallankäytön systeemeistä.
• Hyvä tarkoitusperä ei välttämättä takaa syrjimätöntä toimintaa. Syrjinnän kokemus voi aiheutua myös tahattomasti. Älä vetoa omiin motiiveihisi, vaan pyri ymmärtämään syrjityn kokemus ja syrjinnän laajempi asiayhteys.
• Tunnista positiosi. Yritä aina suhteuttaa omat intersektionaaliset etuoikeutesi suhteessa huomauttajaan. Etuoikeus tuo aina mukanaan valta-aseman toiseen nähden, mutta omalla toiminnallaan voi aktiivisesti pyrkiä vähentämään alistavia käytäntöjä. Opettele pois haitallisista toimintamalleista ja tee tietoisesti tilaa ja mahdollisuuksia muille.

Kuvitus: Otto Donner

Juttu on osa Helsinki Design Weeklyn Printti-sarjaa. Se on julkaistu aikaisemmin Grafia-lehden numerossa 4/2018.
Grafia-lehteä, visuaalisen viestinnän alan äänenkannattajaa, myyvät Helsingissä Taidehalli, Kirjakauppa Nide ja Kaisa-talon Gaudeamus Kirja & Kahvi. Lisäksi lehden voi tilata kotiin täältä.