Kineettistä sadetta ja tekopilviä – Jussi Ängeslevä kertoo ohjelmoinnin, empatian ja Berliinin merkityksestä työhönsä
Vuorovaikutussuunnittelija Jussi Ängeslevä on asunut Berliinissä jo yli 15 vuotta. Weekly Abroad -sarja jututti häntä tekniikan ja akateemisen tutkimuksen yhdistämisestä, hyvän viestinnän merkityksestä sekä Berliinin ilmapiirin muutoksesta.
Vuorovaikutussuunnittelija Jussi Ängeslevä on asunut Berliinissä jo yli 15 vuotta. Weekly Abroad -sarja jututti häntä tekniikan ja akateemisen tutkimuksen yhdistämisestä, hyvän viestinnän merkityksestä sekä Berliinin ilmapiirin muutoksesta.
Aina 1990-luvun alusta asti halvat vuokrat ja isot työhuonetilat ovat houkutelleet vaatimattomasti ansaitsevia kunnianhimoisia taiteilijoita ja muotoilijoita Berliiniin rakentamaan uraa. Kaupunki ei ole enää niin edullinen kuin aikaisemmin, mutta silti se houkuttelee luokseen luovia ihmisiä ympäri maailmaa.
”Muutettuani tajusin, että pystyn maksamaan vuokrani yhden päivän työpanoksella. Vaikka tilanne ei ole enää ihan sama, täällä valitsee yhä sen ajan luova ja hedonistinen henki”, kertoo muotoilija Jussi Ängeslevä, joka on on asunut Berliinissä yli 15 vuotta.
Vaikka Ängeslevä oli alun perin kiinnostunut taiteesta, hän opiskeli alempaa tutkintoa varten audiovisuaalista mediakulttuuria, koska uskoi sen tarjoavan enemmän töitä. Kun hän etsi Euroopasta opintovaihtoehtoja, joissa voisi yhdistää tietotekniikan ja luovuuden, hän havaitsi, että siihen aikaan lähes ainoa sopiva kurssi löytyi Lapin yliopistosta aika läheltä kotia.
Rovaniemellä opiskelun jälkeen Ängeslevä vaihtoi pohjoisen pikkukaupungin suurkaupungin sykkeeseen ja meni suorittamaan maisterintutkintoaan Lontoon kuninkaalliseen taideyliopistoon aiheenaan tietokonepohjainen vuorovaikutussuunnittelu. Opiskelukavereiden into innoitti siellä yhtä paljon kuin kurssitarjonta, ja Lontoossa opitut viestintätaidot ovat myöhemmin palvelleet erinomaisesti työelämässä. Lapin ja Lontoon jälkeen hän käväisi Dublinissa MIT:n Euroopan Media Labin tutkijana.
”Näin jälkeenpäin ajateltuna nuoruuden näytelmä- ja musiikkiharrastuksista on ollut paljon hyötyä”, Ängeslevä kertoo. ”Voisi luulla, että homma toimii, jos osaa ohjelmoida ja suunnitella, mutta suuri osa työstäni on luoda myönteistä ilmapiiriä viestimällä hankkeesta ymmärrettävästi asiakkaille ja kollegoille. Se on tällä hetkellä olennaisin osa työtäni.”
Petalclouds
Esimerkkinä viestinnän ja empatian välittämisen merkityksestä Ängeslevä mainitsee Petalclouds-teoksen. Sen on tuottanut ART+COM, jossa Ängeslevä toimii luovana johtajana. Teos on 200 metriä pitkä kineettinen installaatio, joka koostuu kuudesta pilvestä, jotka näyttävät liikkuvan hitaasti ilmassa. Kyseessä on tilaustyö Singaporen Changain lentokentän 4-terminaaliin.
Petalclouds on Ängeslevän toinen ART+COM-työ Singaporen lentokentälle. Siellä oli nähty video studion aiemmasta työstä ja sen perusteella he ottivat yhteyttä. Ensimmäinen teos, Kinetic Rain, on asennettu ykkösterminaalin. Kymmenen vuotta täyttävästä teoksesta on tullut lentokentän maskotti. Studio saa Ängeslevän mukaan jatkuvasti sähköpostitse ostopyyntöjä uusista erivärisistä tai -muotoisista Kinetic Rain -versioista. Suosio osoittaa, että teos nähdään tuotteena, jota voi varioida, eikä vain tiettyyn tilaan suunniteltuna teoksena.
Petalcloudsia lähdettiin kehittämään ensimmäisen projektin perusteella syntyneen luottamuksen pohjalta tiiviissä yhteistyössä lentokentän eri osastojen kanssa, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä kentän taideteosten kanssa. Tästäkin syystä tilaustyöt ovat Ängeslevän mielestä enemmän muotoilua kuin taidetta. Hän kertoo, että työssä pitää ottaa huomioon terveys- ja turvallisuusnäkökohdat, teoksen ylläpito ja monet muut haasteet, joita syntyy, kun teos liikuu turvatarkastuksen molemmin puolin.
”Työtäni on kannatella projektia haasteiden yläpuolella, jotta teoksen tarkoitus ja sielu pysyvät elossa eikä siitä tule konemaista”, Ängeslevä kertoo. ”Siksi viestintä on niin tärkeää; pitää koko ajan muistuttaa mukana oleville ihmisillä, miksi hankala työ on lopulta kaiken vaivan arvoista.”
Ich bin ein Berliner
ART+COMin kaupallisen vuorovaikutussuunnittelun lisäksi Ängeslevä puhuu paljon toimialojen ja akateemisen tutkimuksen rajapinnassa työskentelyn tärkeydestä. Hän toimii parhaillaan Berliinin taideyliopiston kunniaprofessorina ja Lontoon kuninkaallisen taideyliopiston, Royal College of Artsin, vierailevana professorina.
”Studion kautta tehdyissä töissä on isot budjetit ja kokeneet ihmiset tuottamassa nopeasti konkreettisia ja todellisia tuotteita”, Ängeslevä selittää. ”Yliopistolla taas voidaan pohtia eri vaihtoehtoja ja toimia paljon monitahoisemmin, ja teokset tehdään hyvin pienellä budjetilla ja tarkasti tutkien, jotta rahat riittävät. Työni on jatkuvaa dialogia opiskelijoiden kanssa, jotka edustavat erilaisia todellisuuksia ja haastavat minua koko ajan.”
Akateeminen maailma tulee aina vain lähemmäksi Ängeslevän työtä, kun ART+COM osallistuu yhä useammin valtion tukemiin tutkimusprojekteihin yhteistyössä eurooppalaisten organisaatiokumppanien kanssa. Tällä hetkellä rahoitusta on kymmenelle kokopäiväiselle työntekijälle seuraaviksi kolmeksi vuodeksi useaan erityistutkimushankkeeseen.
”Yleensä tutkimus tähtää tuotekehitykseen, mutta todellinen hyöty on se, että pääsemme tutkimaan uusia tekniikoita ja lähestymistapoja, jotka olisivat muuten liian riskialttiita ehdottaa asiakkaalle. Tätä kautta kehitämme intuitiivista näkemystämme”, Ängeslevä selittää.
Berliiniä pidetään edelleen hyvänä luovan työn tyyssijana. Suosittelelisiko Ängeslevä sitä opiskelijoilleen Lontoossa? Hän miettii asiaa pitkään ja vastaa, että vaikka Berliini on edelleen edullinen verrattuna muihin Euroopan pääkaupunkeihin, varsinkin taiteilijoiden työ on yleensä muualla. Startup-aloille haetaan kyllä muotoilijoita ja suunnittelijoille.
”Berliinissä on perinteisesti ollut halvat vuokrat ja paljon tilaa, mutta tilanne on muuttumassa”, Ängeslevä sanoo. ”Yö- ja kulttuurielämä ovat kuitenkin entisellään. Kaupunki on ruma, mutta ihmiset tekevät siitä kauniin.”
Kuvat: ART+COM, Norbert Steinhauser