Kuka on Margriet Vollenberg, Olympiastadionin näyttelyn kuraattori?

Helsinki Design Week on kutsunut Margriet Vollenbergin kuratoimaan syksyn päänäyttelyn vastaremontoidulla Olympiastadionilla.

Vollenberg on Milanon designviikolta tuttujen Ventura-projektien taiteellinen johtaja ja perustaja. Ventura-näyttelyitä on Milanon lisäksi järjestetty muun muassa New Yorkissa, Berliinissa ja Dubaissa. Näyttelyiden lisäksi hänen yrityksensä Organisation in Designin kanssa tekee designviestintää ja yhdistää luovia tekijöitä, yleisöjä ja yrityksiä.

Weekly yhytti Vollenbergin heti hänen tutustuttuaan tämän vuoden näyttelytilaan Stadionilla.

Olet valmistunut muotoilijaksi Eindhovenin Designakatemiasta, missä opiskelit Lidewij Edelkoortin johdolla. Silloin opit, että et haluakaan olla suunnittelija, eikö totta?

Sehän kuulostaa hullulta, mutta juuri niin. Siellä opin ennen kaikkea sinnikkyyttä, ja sen, että minun vahvuuteni on vuorovaikutuksessa. Olen parhaimmillani, kun luon yhteyksiä muotoiltujen asioiden, suunnittelijoiden ja mahdollisen markkinoiden välillä.

Ensimmäisissä Ventura-projekteissasi metodisi oli etsiä tyhjiä raakatiloja ja sitten luoda niistä jotain ihmeellistä. Olympiastadion ei totisesti ole tila, jossa ei ole juoksevaa vettä tai sähköä, päinvastoin, se on nyt aivan viimeistä huutoa. Mitä etuja tai haittoja siinä on?

Yksi syy raakatiloihin oli alussa se, että ne olivat edullisia ja pystyimme panostamaan kaiken liikenevän näyttelyiden sisältöihin. Olen haltioitunut kaikenlaisista tiloista ja niiden tarjoamista ainutlaatuisista konteksteista. Juuri konteksti on mielestäni erittäin tärkeää, jos haluaa esitellä työnsä vaikuttavasti. Aina Milanon Venturoiden alusta asti olemme työskennelleet kaikenlaisten tilojen kanssa eri puolilla maailmaa, mukaan lukien messuhallit ja galleriat.

Kutsummekin Ventura-projekteja nomadibrändiksi. Helsinki Design Weekhän on myös nomadi!

Kaikilla tiloilla on puolensa, mutta Olympiastadion on tarjoaa “kerran elämässä”-tilaisuuden! Se tarjoaa taiteilijoille ja muotoilijoille tyhjän taulun täytettäväksi, kaupunki juhlii stadionin avautumista uudelleen, ja näyttely antaa kävijöille uuden näkökulman rakennukseen. Näyttelyyn tulee liittymään urheilulle tyypillisiä  arvoja, kuten hauskapitoa, viihdettä ja ihmisten yhdistämistä.

Tiedän, että olet vasta nähnyt paikan ihan ensimmäistä kertaa, mutta voisitko jo kertoa jotain, mitä ehkä näemme siellä syyskuussa?

Mielestäni on tärkeää antaa ääni nuorille sukupolville. Haluaisin, että nuoret luovat saavat tilaisuuden kertoa tuoreista ideoistaan. Sanokaa minun sanoneen: yllätymme, kun kuulemme niistä!

Olen myös kiinnostunut siitä, millaista ajattelua eri koulut tuovat esiin. Esimerkiksi Eindhovenin Designakatemia on kehittänyt tyystin erilaisen tavan suunnitella, kuin esimerkiksi Royal College of Arts Lontoossa, Politecnico Milanossa tai Aalto-yliopisto täällä. Kaikkissa instituutioissa katsotaan maailmaa hieman eri näkökulmasta ja ne opettavat suunnittelua eri tavoilla.

Ja haluan myös, että kävijät saavat sanoa “VAU” erilaisten installaatioiden äärellä, ja että he tapaavat suunnittelijoita. Parempaa maailmaa saadaan aikaan vain yhdessä keskustellen.

Tänä vuonna festivaalin teema on Sitoutumisen merkit. Mitä ajattelet siitä?

Minusta sitoutuminen on kädenpuristus. Se tarkoittaa, että molemmat osapuolet tuovat mukaan panoksensa ja tekevät yhteisen lupauksen. Sitoutuminen on myös vihkiytymistä: valitaan maali ja mennään sitä kohti yhdessä.

Maailma on pisteessä, jossa meidän on todella tehtävä asioita ja kuviteltava tulevaisuutta yhdessä. Meidän on muutettava ja kehitettävä tapaamme elää, suhteessa toisiimme sekä suhteessa planeettaamme. Ja se vaatii yhteistyötä. Tässä design on loistava työkalu, sillä sitä voi hyödyntää jokaisella alalla ja se voi ottaa mukaan ihan kaikki.

On tärkeää, että muotoilijat työskentelevät oikeiden yritysten kanssa. Kun niin tapahtuu, heillä on valtaa laajentaa perspektiiviä ja tehdä yhdessä vaikuttavia, isoja muutoksia. Niin firmani Organisation in Design että Ventura-projektit rakentavat tilaisuuksia, joissa suunnittelijat ja yritykset voivat kohdata ja jakaa näitä heureka-hetkiä.

Tämän vuoden teema on jatkumoa viime vuoden Oppimisilmastosta. Pop-upit, messut ja designviikot ovat kaikki väliaikaisia luonnostaan. Miten perustelet tämän tavan työskennellä ajassa, jossa meidän on tehtävä kaikki mahdollisimman kestävästi?

Kun 12 vuotta sitten aloitimme Milanossa, ajattelimme jo tätä. Silloin päätimme panostaa sisältöön sen sijaan, että rakennamme kertakäyttöisiä ständejä tai päällystämme kaikki tilat messumatolla. Siitä lähtien tämä aihe on ollut koko ajan entistä suuremmassa fokuksessa ja olen hyvin tietoinen siitä.

Vielä on kuitenkin mahdotonta luoda 100 prosenttisesti hiilineutraalia designviikkoa, mutta ajattelen, että on tärkeää ja perusteltua saada kestävää tulevaisuutta rakentavat luovat ideat ja projektit suuren yleisön tietoisuuteen. Ja käytännössä tietenkin pitää tehdä asiat niin kestävästi kuin se on mahdollista, esimerkiksi kierrättäen materiaalit.