Lisää visioita, sitoutumista ja kokeilukulttuuria!

Maailma on ajautumassa ilmastokatastrofiin. Jos haluamme välttää pahimman kriisin, meidän tulee tehdä radikaaleja muutoksia, ja meidän täytyy saada ne käyntiin välittömästi — sillä muutoksen aikaansaamiseen menee väistämättä aikaa. Mikä neuvoksi? Miten pääsemme alkuun? Ja miksi emme ole vielä reagoineet ilmastonmuutokseen, onhan asiasta tiedetty jo 30 vuotta?

Teoriassa ratkaisu on yksinkertainen. Siirtymä nykyisestä, kestämättömästä elämäntavastamme kestävään, hiilineutraaliin yhteiskuntaan tapahtuu kolmella askeleella: tarvitsemme ensin inspiroivia visioita vaihtoehtoisista tulevaisuuksista, sen jälkeen paljon erilaisia kokeiluja ja lopuksi vahvaa sitoutumista muutokseen. Kuulostaa toteuttamiskelpoiselta, eikö?

Aivan aluksi meidän on siis asetettava itsellemme tavoite: innostava visio, jonka kaikki voivat jakaa. Tämä visio voimaannuttaa ihmisiä ja saa heidät toimimaan päättäväisesti. Mutta ihmisillä on hyvin erilaisia arvoja, joiden pohjalta syntyy erilaisia ja jopa ristiriitaisia ​​visioita. Yksille kestävyys tarkoittaa tehokkuutta ja kiertotaloutta. Toiset vaativat radikaalia markkinatalouden muutosta ja vaihtoehtoisia talousjärjestelmiä. On erilaisia käsityksiä siitä, mikä on mahdollista, toivottavaa ja arvojemme mukaista. Mikä näistä lukuisista visioista meidän tulisi valita?

Vastaus on: ei mitään niistä sellaisenaan. Koska tulevaisuus on aina täynnä erilaisia epävarmuustekijöitä, meidän tulee pitää useita tulevaisuuden visioita mahdollisina niin kauan kuin pystymme. Pystymme luomaan tulevaisuusskenaarioita ainoastaan sillä tiedolla, joka meillä on nyt käytettävissä. Jos ja kun tietomme muuttuvat, niin tekevät myös skenaariomme. Meillä ei kuitenkaan ole aikaa tuhlattavaksi, vaan meidän on aloitettava toiminta ja jatkettava sitä määrätietoisesti. Visio toimii kiintopisteenä, jota kohti voimme pyrkiä toteuttamalla erilaisia konkreettisia toimia.

Tästä pääsemmekin sujuvasti seuraavaan askeleeseen eli kokeiluihin. Koska on mahdotonta tietää tarkalleen, mikä visioistamme on paras ja kestävin, järkevintä on tehdä paljon kokeiluja. Tällöin ideana on päästä tekemisen alkuun tänään sen sijaan, että jäisimme odottamaan ”oikeaa” ratkaisua. Kokeilukulttuurissa on ennen kaikkea kyse oppimisesta. Pilottihankkeissa esitämme erilaisia kysymyksiä kuten voisiko tämä toimia? Täyttääkö tämä teoreettiset odotuksemme? Viekö tämä meitä lähemmäksi visiotamme vai onko meidän muutettava visiotamme tämän kokeen tulosten perusteella?

Otetaan esimerkki, vaikkapa kaupunkiviljely. Pilottihankkeen avulla voimme tutkia, voisiko kaupunkiviljely ruokkia meitä tulevaisuudessa. Jos tulokset ovat lupaavia, voimme alkaa miettiä tarvittavan viljelyn laajuutta. Mitä innovaatioita, millaista infrastruktuuria ja millaisia kannustimia tarvitsemme, jotta pystymme ruokkimaan kaikki kaupunkiväestöt viljelyllä?

Ainoastaan kokeilemalla voimme lähestyä isoja, systeemisiä muutoksia — sillä ne ovat liian laajoja ja monimutkaisia kokonaisuuksia. Näiden askelten lisäksi tarvitsemme todellista sitoutumista ja intohimoa ruohonjuuritasolta aivan päätöksentekijöiden huipulle saakka.

Kuka on vastuussa suurista, systeemisistä siirtymistä kestävään maailmaan? Tietenkin paljon tehdään hallituksissa, kaupungeissa ja yrityksissä. Mutta kokeellisella ajattelutavalla voimme kaikki osallistua, iästä ja asemasta riippumatta.

Meillä Aalto-yliopistossa on suunnitteilla hanke, jossa naapurustoja pyritään aktivoimaan muutoksen vetureina. (Tällä hetkellä haemme aloitteelle vielä rahoitusta.) Haluamme, että sinä ja naapurisi luotte yhteisen, kestävän vision omalle kaupunginosallenne ja aloitatte toiminnan sitä kohti. Kaupunkien, kansalaisjärjestöjen ja paikallisten yritysten tuella voimme yhdessä kehittää muutoksen mallin ja innostaa muita mukaan. Parhaassa tapauksessa liike moninkertaistuu, ja lopulta meillä on itseohjautuva ”kaupunginosalaboratorioiden” verkosto, jota johtavat paikalliset johtajat. Se on askel kohti kestävää tulevaisuutta, ja mikä tärkeintä, se on yksi tapa, jolla voimme levittää intohimoa ja sitoutumista muutokseen.

İdil Gaziulusoy

İdil Gaziulusoy on kestävän muotoilun professori Aalto-yliopistossa ja kestävän kehityksen tutkija. Hän tutkii ja opettaa tapoja kuvitella kestäviä sekä oikeudenmukaisia tulevaisuuden järjestelmiä. Lisäksi hän kehittää erilaisia käytännön toimia kestävien tulevaisuuksien saavuttamiseksi.

Kilpailemme aikaa vastaan: kymmenessä vuodessa on saavutettava YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Helsinki Design Weekillä Otaniemessä avautuva Aalto-yliopiston Designs for a Cooler Planet -tapahtuma esittelee innostavia tulevaisuuskuvia. Muotoilijoiden, tutkijoiden ja sidosryhmien yhteistyöstä rakentuu ihmiselle ja ympäristölle parempia ratkaisuja.