Talk Parties Today: Valaistunut keskustelu
Brändien ja niiden liiketoiminnan kehittämiseen erikoistunut Jeremiah Tesolin syntyi Kanadassa, mutta vaikuttaa nykyisin Helsingissä. Helsinki Design Weeklylle toimittamassaan juttusarjassa hän pohtii luovan vuorovaikutuksen parhaita käytäntöjä ja selvittää ajankohtaisimpia keskustelunaiheita. Tarinaa voi seurata ensin Weeklyn kautta ja Helsinki Design Weekillä syyskuussa. Ensimmäinen osa sarjasta on luettavissa täällä ja toinen täällä.
Talk Parties -tapahtumissa on kyse uusien, aiemmin puuttuvien työ- ja yhteydenluontitapojen kehittämisestä. Kun mietitään Talk Parties Today -tapahtumia, esiin nousee ilmiö, joka on vaikuttanut lähes meihin kaikkiin: etätyö kotona. Miten me, asuinkumppanimme ja kotimme mukaudumme siihen, että kotona sekä asutaan että tehdään töitä?
Kaikki alkaa hyvästä haastattelusta. Miten parantaa verkon kautta käytävää keskustelua, kun emme voi tavata toisiamme fyysisesti? Perehdyin tähän aiheeseen yhteistyössä Michael-Davis Burchatin kanssa. Hän on perustanut ihmislähtöisen muotoilupalvelun nimeltä Big Human Change. Michael ehdotti, että tämä Talk Parties -sarja aloitettaisiin haastatteluilla.
Mikä on haastattelu? Sen voi määritellä puolistrukturoiduksi keskusteluksi, jossa yksi osallistuja esittää kysymyksiä ja toinen vastaa kuvailemalla. Haastattelu on yleensä kahdenvälinen henkilökohtainen keskustelu. Siinä voi olla muitakin huolehtimassa, että keskustelu keskittyy haastateltavaan henkilöön. Etnografiset haastattelut ovat olleet osa muotoilutyötä jo vuosikymmenten ajan, ja koska me tutkijoina teimme haastatteluja kotona työskentelystä kotoa käsin, ne kuvastavat myös omaa tilannettamme. Tutkimuksen aihe koski yhtä paljon meitä kuin haastateltaviakin.
Luonnollinen keskustelu. Kiinnitimme paljon huomiota siihen, miten luoda henkilökohtainen keskustelu verkon kautta ennestään tuntemattoman ihmisen kanssa. Tunnin videopuhelun aikana piti rakentaa avoin ja miellyttävä ilmapiiri, jotta saimme uutta näkemystä kotoa työskentelyyn.
Tässä muutamia havaintojamme edellä mainituista asioista tunnin haastattelun aikana: Avun pyytäminen tunnin keskustelua varten on paljon helpompaa kuin luulimme. Varsinkin kun kotoa työskentely on niin henkilökohtainen aihe. Jokainen haastateltavamme suostui myös jatkohaastatteluun. Oli tärkeää perustaa luottamus ja avoimuus suostumuslomakkeeseen. Se laadittiin haastateltavan eduksi, ja se auttoi selkeän aloituspisteen perustamisessa. Laatimamme keskusteluopas taas auttoi luomaan keskustelulle rakenteen. Tunnin keskusteluun riittää kahdeksan hyvää kysymystä. Emme yleensä ehtineet käydä läpi kaikkia kahdeksaa kysymystä. Tietoisuus omasta ympäristöstä auttoi pitämään keskustelun mahdollisimman luonnollisena. Kameran asento, katsekontakti, valaistus ja oma asento ovat tekijöitä, jotka auttoivat keskustelemaan avoimesti.
Keskustelu oli dynaamisempaa, kun haastattelijoita oli kaksi. Yksi puhui, ja toinen teki muistiinpanoja. Käytimme apuna Tactiq-sovellusta, jotta saimme haastattelusta kirjoitetun version myöhempää tarkastelua varten. Kaksi ihmistä myös muistaa asiat eri tavalla, joten pystyimme sparraamaan toisiamme siitä, mitä opittavaa keskustelusaa oli. Rajatussakin määrässä haastatteluja riitti paljon työstettävää, varsinkin kun kyseessä oli omaehtoinen tutkimus. Tutkimme asioita, joista meillä ei ollut tietoa ilman tilaajaa tai kaupallista tavoitetta. Emme yrittäneet hakea todisteita olettamuksillemme tai ohjata keskusteluja tiettyyn suuntaan. Pyrimme paljastamaan tottumuksia, joita itsellämme ei ole. Tämän vuoksi kunkin haastattelun tulos oli ihan erilainen ja todella yksityiskohtainen.
Datan keruu tuntui käsityöltä. Mekanismi, jonka avulla keräsimme näkemyksiä ja uusia toimintatapoja kautta haastattelujen, ei ollut automaattinen. Piti käyttää aikaa asioiden käsittelyyn ja keskustella esiin nousevista uusista asioista. Tunsimme, että velvollisuutemme oli kunnioittaa haastatteluaikaa ja käyttää yhtä paljon aikaa sen oppien läpikäyntiin. Teimme yhteenvedon näkemyksistä muutamalle Miro-taululle AEIOU-luokittelun avulla ja laadimme loppupäätelmän jäsennellyllä suunnittelumenetelmällä.
Valaistuneita oivalluksia puheen kautta.
Toteutimme haastattelut tammi- ja helmikuun aikana. Jossakin vaiheessa meidän piti kysyä itseltämme, kuinka kauan etätyöaikaa vielä kestäisi. Meidän piti hyväksyä, että etätyö on tullut jäädäkseen ja että se on osa uutta todellisuutta. Tulimme myös siihen tulokseen, että keskustelu ihmisten etätyötuntemuksista on jatkuva prosessi.
Yksi tutkimuksemme tuloksista on se, että haastattelemamme ihmiset voivat etätyössä kotona paremmin kuin luulimme. Kotoa työskentely ei ole merkittävästi huonompi vaihtoehto, vain erilainen, mutta samaan aikaan pitää tiedostaa, että pandemian aikaan se ei ole sama asia kuin yleensä. Toinen havainto oli se, että ihmiset janoavat kotonakin luonnonvaloa. Kodin ”valaistumisesta” tuli yhteistyöteemamme Fill Creativen luovan johtajan Toni Rosvallin kanssa. Toni teki tässä artikkelissakin osin käytetyn valokuvasarjan luonnonvalon vaikutuksesta kotona. Valokuvissa käsitellään ihmisten havaintoja ja tuntemuksia luonnonvalosta, ja se nostaa esiin kysymyksen siitä, onko luonnonvalo tärkeämpää sisätiloissa vai ulkona.
DayShift eli päivävuoro. Tutkimusprojektimme on kulminoitunut projektiin nimeltä DayShift. Kyseessä on artikkelisarja tekemästämme tutkimuksesta ja tunnistamistamme laajemmista ilmiöistä. Jos haluat osallistua tutkimukseen tai lisätietoja löydöksistämme, ota meihin yhteys täällä.