Tapasimme Formafantasman Simone Farresin
Weeklyn jututettavana on tällä kertaa Simone Farresin, Formafantasman toinen osapuoli Andrea Trimarchin lisäksi. Crystal Bennesin ja Farresinin keskustelussa käsiteltiin mm. pandemian vaikutusta studion toimintaan, tiedon lisäämisen strategioita ja haastavaa tasapainottelua tutkimushankkeiden ja kaupallisten projektien välillä.
Weekly: Haluan aloittaa kysymällä pandemian vaikutuksesta toimintaanne. Kannustiko pandemia esimerkiksi uusimaan verkkosivustonne ja vähentämään sen hiilidioksidipäästöjä?
Simone Farresin: Uskon, että menee monta vuotta, ennen kuin tiedämme ja ymmärrämme pandemian vaikutuksen itseemme ja työhömme. Eli tavallaan on liian aikaista arvioida. Kun pandemia alkoi, olimme avaamassa tärkeää Cambio-näyttelyä Serpentine-galleriassa. Näyttely formalisoi osin pohdintojamme siitä, miten muotoiluala käsittelee ympäristöasioita. Tämä työskentely pandemian aikana tuntui ainoalta oikealta tavalta tehdä muotoilua. Uskon, että jatkossa yritämme tutkimuksissamme pohtia muotoilua entistä laajemmalla tasolla. Tämä ei tarkoita, että luopuisimme täysin kaupallisista projekteista. Olemme edelleen kaupallinen yritys, mutta tuntuu, ettei entiseen ole enää paluuta.
Mainitsit verkkosivustomme. Pandemia on tietysti vaikuttanut kaikkeen, mitä olemme vuoden aikana tehneet, mutta uudet sivut ovat tulosta yrityksestämme ymmärtää ympäristökriisiä ja reagoida siihen. Työstimme kriisiä jo ennen pandemiaakin. Verkkosivusto muotoutui nykymuotoonsa ensinnäkin siksi, että se kaipasi uudistamista. Emme halunneet siitä projektia, mutta siitä tuli sellainen, kun ryhdyimme miettimään, miten työmme tulisi esitellä verkossa, sekä eroja Instagramin ja muiden medioiden välillä. Kuvavoittoiset sivustot eivät kiinnosta meitä. Koska tutkimme elektroniikkajätettä, aloimme miettiä internetin infrastruktuuria. Silloin studiollamme työskenteli eräs Gregorio yksinomaan näiden asioiden parissa. Pohdimme, miten verkkosivuistamme saisi nykyistä kestävämmät, ja päädyimme kestävään ratkaisuun. Kiinnostavaa on se, että vaikka verkkosivuston muodollista lopputulosta voi pitää hyvin minimaalisena ja karuna, meidän mielestämme se kuvaa käsitystämme muotoilusta. Sen rajallisuus ei siis haittaa meitä. Mielestämme se on tyylikäs, ja se on tosiaan kestävästi toimiva.
W: Aiemmissa haastatteluissa olette korostaneet sitä, että yrityksenne Formafantasma tekee sekä tutkimusta että kaupallista muotoilua. Toimintojen erosta puhutaan usein, mutta sitä harvoin perustellaan. Haluaisin siis kuulla, että miksi teistä on tärkeää korostaa sitä. Voitko kertoa enemmän tutkimuksen ja kaupallisen työn suhteesta?
SF: Mielestämme on tärkeää ilmaista se, koska työstämme ei aina kirjoiteta tai sitä ymmärretä oikeassa kontekstissa. Sitä varten pitää tietää, minkälaisesta toiminnasta on kysymys. Monet toimittajat ja teoreetikot näkevät työmme kuplana, jota voi verrata mihin tahansa muuhun toimintaan. Mutta sitä se ei ole. Aina kun tarkastelee jonkun työtä, pitää suhteuttaa se kyseisen toiminnan rajoituksiin ja mahdollisuuksiin.
Haluan korostaa tätä, koska emme ole akateeminen toimija. Tutkimuksemme ei ole akateemista eikä yritäkään olla. Tämä ei tarkoita, etteikö se olisi perusteellista. Se ei vain ole akateemista. Tässä asemassa meillä on sekä vapautta että haasteita. Lähestymistapamme ei ole puhtaasti tieteellinen vaan seurausta kaupallisen tason muotoilutoiminnasta. Taustaltamme löytyy tuotesuunnittelua ja teollista muotoilua, ja näkemyksemme on muokkautunut sen mukaan. Työssämme joudumme siis tekemään kompromisseja. Jotkut tutkimuskysymykset, joihin vastaamme, syntyvät aiheista, joita emme voi käsitellä tai jotka jäävät pois kaupallisten kumppaniemme projekteista.
Asiasta on mielestämme tärkeää mainita, koska ihmisten pitää ymmärtää positiomme myös siksi, että kaupallinen työmme on joskus selvästi ristiriidassa omissa tutkimusprojekteissamme käsittelemiemme aiheiden kanssa. Tämä voi olla toimintamme heikko kohta mutta myös vahvuus.
Cambion jälkeen olemme esimerkiksi työskennelleet puukalusteita valmistavan yrityksen kanssa. Yritämme soveltaa heidän kanssaan Cambion asennetta, ei niinkään ideoita. Näin meistä voi tulla yritykselle tavallaan itsenäinen tutkimus- ja kehityselin. Tarkastelemme heidän tuotantomenetelmiään ja yritämme keksiä keinon puuttua niihin ja luoda erilaisia tapoja työskennellä suunnittelijoidan kanssa, yrityskäytäntöjä, tapoja hankkia puuta metsistä ja niin edelleen.
Usein puhutaan toimintamme spekulatiivisemmista elementeistä, mutta meitä kiinnostavat kovasti myös käytännön seikat. Osittain tästä syystä verkkosivustoamme ei ole jaettu täysin kaupallisen ja tutkimustyön kesken; toivomme, että pitkällä aikavälillä nämä kaksi yhdistyvät nykyistä paremmin, aina kun vain mahdollista. Monella tapaa toimintamme kuvastaa yksityiselämän haasteita. Me kaikki haluamme elää kestävämmin ympäristöä ajatellen ja silti nauttia tietyistä eduista, jotka ovat ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Emme halua teeskennellä idealismia ja täydellisyyttä vaan olla avoimia siitä, mistä toimeentulomme koostuu.
W: Haluan seuraavaksi kysyä omien tutkimusprojektienne jatkosta; erityisesti kiinnostavat Ore Streams ja Cambio. Mainitsit, että työskentelet kalusteyrityksen kanssa Cambion pohjalta, mutta seurasiko Ore Streamsistä mitään vastaavaa? Tähtäävätkö tämän tyyppiset projektit myös kaupallisiin kumppanuuksiin?
SF: Yksi syy siihen, miksi siirryimme elektroniikkajätteestä puun käsittelyyn – no, Serpentineen ja sen sijaintiin liittyi monia kontekstuaalisia syitä – niin Ore Streamsin jälkeen pyrimme edistämään projektia valmistajien kanssa, mutta se oli vaikeaa
Teimme yhteistyötä Samsungia konsultoivan elektroniikkayrityksen kanssa, mutta kyse oli enemmän materiaaleista ja viimeistelystä. Emme päässeet pureutumaan syvällisesti haluamiimme kysymyksiin. Osa ongelmaa oli se, että yritysten muotoilukehitys on niin hajallaan. On mahdotonta käydä kokonaisvaltaista keskustelua niiden toiminnasta.
Vaihdoimme siis puuhun. Sen yhteydessä pääsemme puhumaan monista eettisistä ja ekologisista ongelmista ja lisäksi tekemään käytännön työtä ja hyödyntämämään tuotesuunnittelun koulutustamme. Kalusteet ovat olennaisesti tuotesuunnittelua, ja puu on itsestäänselvä kalustemateriaali. Puun ansiosta pääsimme palaamaan meille tutummalle ja meidät tuntevalle alalle. Tuntui, että tällä alalla pääsee helpommin vaikuttamaan.
W: En halua tehdä kaikesta kaksijakoista – kuten tutkimus vastaan kaupallinen ja tieto vastaan esineet – mutta mainitsit aiemmassa Ore Streamsiin liittyvässä haastattelussa, että ”kaikki halusivat suunnittelemiamme esineitä”. Miksi haluat suunnitella esineitä tutkimustulosten esittelyn rinnalla?
SF: Ensinnäkin Ore Stream -tuotteet ovat mielestämme aivan mahtavia. Sen projektin tilasi Melbournen Victorian kansallismuseo. Sinä vuonna he lähestyivät suunnittelijoita ensimmäistä kertaa ja halusivat esineen kokoelmaan, joka koostuu enimmäkseen huonekaluista. Saimme täyden vapauden, mutta tilaus edellytti esinesarjaa.
W: Mielenkiintoista.
Moni tulkitsee esineet tutkimuksen lopputulokseksi. Näin ei kuitenkaan ole. Melkeinpä päinvastoin. Tavallaan esineet ovat työkaluja, jotka mahdollistavat tutkimustyömme ja esimerkiksi piirilevyjä kierrättävien, malmia louhivien tai ylijäämävarastoja käsittelevien yritysten etsimisen. Esineet ovat itsessään kiinnostavia, mutta meitä kiinnostaa materiatason sijaan paljon enemmän se, miten ne liittyvät tutkimukseen työkaluna.
W: Missä vaiheessa tutkimukseenne liittyvät laajemmat kysymykset, kuten lainsäädäntö?
SF: Ore Streamsin ja Cambion yhteydessä tarkastelimme kattavasti hallintoa ja lainsäädäntöä. Tämä ei välttämättä tarkoita, että voimme edistää muutosta. Omaehtoinen työmme pohjaa minusta henkilökohtaiseen tarpeeseen, ja osittain se siinä mielessä täyttää oman tarkoituksensa. Meitä kiinnostaa käsitellä näitä aiheita myös koulutuksen kautta, varsinkin GEO-Design -kurssillamme [joka on uusi kaksivuotinen maisteritason kurssi Eindhovenin muotoiluakatemiassa]. Koulutus kiinnostaa, koska emme välttämättä pääse soveltamaan kaikkea haluamaamme tutkimuksemme kautta. Mielestämme joitakin meidän kysymyksiämme voivat muutkin käsitellä.
W: Tuo on tärkeä puoli tutkimusta, joka joskus unohtuu; tutkimusprojekti ei koskaan varsinaisesti pääty ja että muut voivat jatkaa siitä, mihin on päästy.
SF: Toden totta. Tutkimuksessa esiin nousee usein elementtejä, jotka muut validoivat myöhemmin. Ja tietämyksen kehitys jatkuu.
W: Olette tietysti itsekin lainanneet muilta.
SF: Lainaamme muilta ja muille. Siksi laadimme sivuston, joka toimii GEO-design- opiskelijoidemme materiaalipankkina Cambioon liittyen. Tämä on yksi niistä kysymyksistä, joihin emme ole vielä löytäneet ratkaisua GEO-Designissa. Yritämme rakentaa keskustelua tiedosta, joka ei perustu vain vuosittain vaihtuviin opiskelijaryhmiin vaan konsolidoituu ja sijoittuu laitoksen sisälle.
W: Teillä on nyt käsittelyssä ensimmäinen joukko GEO-Design-opiskelijoita. Miten sujuu?
SF: Tämä on meille äärimmäisen kiinnostava kokemus. Sitä alkaa ymmärtää, ettei voi muokata loputtomiin isoa joukkoa, joka koostuu opiskelijoista, mentoreista ja meistä itsestämme. Opinto-ohjelman muokkaaminen täysin ajatuksiamme vastaavaksi veisi varmastikin vuosia. Sitten sitä miettii monia kysymyksiä: kuinka kasvuhakuista tästä voi tulla, ennen kuin fokus häviää, ja kuinka olla avoin olematta generalisti? Kuinka kunnioittaa muiden tietoa? Kuinka tehdä tutkimusta ja varmistaa, että se on jaettavissa muille? Oman vision selittäminen opiskelijoille on myös vaikeaa. He eivät välttämättä tajua, ja ihan syystäkin. Emme mekään aina tajua heidän visiotaan.
W: Mikään ei pakota reflektoimaan ja tarkentamaan omaa näkemystä niin kuin parikymmentä opiskelijaa, joilla ei ole mitään käsitystä siitä mistä puhut.
SF: Juuri niin. He ovat tosi fiksuja ja erittäin innokkaita vaikuttamaan maailmaan, epäoikeudenmukaisuuteen ja ympäristöasioihin. On ollut mahtavaa nähdä, etteivät GEO-design-opiskelijamme arkaile työntää käsiään saveen. Sukupolviero näkyy jo selvästi. Se on hyvin virkistävää.
W: Millaisia aiheita opiskelijoilla on työn alla?
SF: No, voin kertoa tarkemmin tämän vuoden tehtävistä. Ensimmäisellä lukukaudella käsiteltiin Cambiota ja puuteollisuutta. Jokainen opiskelija vastasi kysymykseen eri tavalla: jotkut materiaalin, toiset poliittisella tasolla, ja joitakin kiinnostivat esimerkiksi metsään liittyvän yhteiskuntapolitiikan kaltaiset asiat. Seuraavaksi työstettiin filmiprojektia Metahavenin kanssa, joka käsitteli ympäristön aistimista eri tavoin: teknologian, kameran ja monien muiden ideoiden kautta. Nyt kolmannella lukukaudella opiskelijoille annettiin kullekin maakohteet Alankomaissa. Tutkimme toteutettua hanketta – joko arvostellen tai mukana toimien – yhteistyössä sekä luonnonsuojeluammattilaisen että arkkitehdin kanssa.
W: Haluan viimeiseksi kysyä opettamisesta. Kun pyöritätte maisteriohjelmaa nyt ensi kertaa, niin onko opettaminen muuttanut teitä tai yrityksenne käytäntöjä?
SF: En ehkä pysty nimeämään mitään erityistä. Kun näkee opiskelijoiden ponnistelevan ja hakevan vastauksia kysymyksiin, sitä ymmärtää oman asemansa ja ratkaisunsa entistä selvemmin. Kun kohtaa muiden ongelmia, alkaa ymmärtää omiakin ongelmanratkaisuprosessejaan.