transgenic hki -residenssin vuoden 2021 teema on “The Imaginal Disc”

Vuonna 2012 design-pääkaupunkiohjelman yhteydessä aloitettu HIAP:n muotoiluresidenssi jatkui yhdeksän kautta ja järjestettiin viimeisen kerran vuonna 2020. Ohjelman kehittäminen siirtyy uuteen vaiheeseen tämän vuoden Helsinki Design Weekillä.

Helsinki Design Weekly tapasi kuraattori Martin Bornin ja tämän vuoden osallistujat: Johnny Changin (Ruotsi), Neighbours of Architecturen (Carin Kallenberg inja Björn Ehrlemarkin, Ruotsi) ja Ilja Fedotov-Fedorovin (Venäjä).

”Residenssi on viime vuosina kasvanut niin kokonsa ja verkostonsa puolesta kuin temaattisestikin”, Born kertoo Weeklylle. ”Se päätettiin irrottaa HIAP:n taiteeseen keskittyvistä toiminnoista ja ryhmittää uudelleen nimellä ɬɾąŋʂɠɛŋıƈ ɧƙı, mikä antaa mahdollisuuden kohdistaa ohjelma tutkimaan kysymyksiä, jotka nousevat esiin kehittyvästä transmateriaalisesta rakennetusta ympäristöstä ja sen kytköksistä planeetan luonnolliseen biotooppiin.”

Residenssin neljä osallistujaa työskentelevät tällä hetkellä historiallisessa Eläintarhan huvilassa Helsingissä ja vastaavat sieltä työtään koskeviin kysymyksiimme. Kertoisitteko hieman taustastanne ja työtavoistanne?

Ilja: Toimin taiteilijana, mutta taustani on biologian alalla. Lapsuuteni on vaikuttanut paljon elämääni. Sairastuin vakavasti kahdeksanvuotiaana ja jouduin viettämään pitkiä aikoja sairaalassa; kahdesta kolmeen viikkoon aina parin tai kolmen kuukauden välein, ja sitä kesti kymmenen vuotta. Koska minulla oli harvinainen sairaus, toimin koe-eläimenä lääkäreille, ja minusta kirjoitettiin tutkimusartikkeleita. Kehon objektiivisuus kyseenalaistuu terveysongelman yhteydessä ja varsinkin osana tieteellistä tutkimusta. Suhtauduin prosessin aikana sekä uteliaasti että kriittisesti tieteelliseen tutkimukseen. Päätin lähteä opiskelemaan genetiikkaa, ja sieltä ajauduin monien outojenkin vaiheiden kautta taiteen pariin. Hyödynnän taiteessani taustaani ja tarkastelen luonnon ja tieteellisen tiedon suhdetta nykyajassa. Tällä hetkellä työstän ahkerasti ”toiseutta” kehon, sukupuolen ja yleisen luokittelun kontekstissa.

Johnny: Olen muotoilija ja taiteilija ja yhdistän työssäni visuaalista viestintää taiteelliseen tutkimukseen. Positioin itseni Taiwanin ja Yhdysvaltojen rajapintaan, vaikka toiminkin muualla, ja minua kiinnostaa se, miten etäisyys ja diaspora vaikuttavat merkityksen luontiin kielen ja kuvien kautta. Työskentelen yksin ja yhteistyössä muiden kanssa kustantamisen, kirjoittamisen, videon, äänen ja visuaalisen kulttuurin piirissä ja tutkin erilaisia tapoja lukea, kuunnella ja ilmaista asioita pyrkien kehittämään joustavaa kykyä havaita, tuntea ja olla läsnä.

Carin ja Björn, Neighbours of Architecture: Olemme työskennelleet yhdessä kymmenisen vuotta hyödyntäen aiempaa kokemustamme; Carinilla on taustaa kuratoinnista, Björnillä arkkitehtuurista. Työmme pyörii paljolti tutkimuksen ja näyttelyiden ympärillä, vai miten ne nykyisin mahdetaan luokitella? Näemme ne sekä mielenkiintoisina että kokeellisina formaatteina, ja arkkitehtuurin kentän näemme näyttämönä, missä niitä voi tutkia ja kokeilla. Viime aikoina projektimme ovat käsitelleet asuttuja näyttelyitä, arkistojen ja kokoelmien paikkakohtaisuutta, julkisen tilan taidetta, kokeellista kulttuuriperintöä ja hieman koneoppimista arkkitehtuurin historiassa. Samaan aikaan meillä on aina lisäksi jotakin kirjoittamista, suunnittelemista ja opettamista meneillään.

Mitä teette tai tutkitte residenssin aikana?

Ilja: Teen tällä hetkellä videota. Tallennan itseäni ja liikkeitäni eri ympäristössä. Yritän laatia tanssijoiden kanssa eläinten liikkeisiin perustuvan koreografian. Siitä tulee kolmas jakso kolmikanavaiseen videoinstallaatioprojektiini The Moth and the Bat Flying to the Light. Ensimmäinen jakso käsitteli ihmisen ja mustekalan välistä yhteyttä ja toinen koiperhosia, ja tuleva jakso käsittelee käärmeitä.

Johnny: Olen seurannut useita toisiinsa kytkeytyviä tutkimusaiheita. Tekstien, elokuvien ja muun materiaalin lukemisen lisäksi lukeminen itsessään on luovaa, intra-aktiivista havaitsemista ja merkitysten luontia: kävelyä ympäri kaupunkia, marketin käytävillä suunnistusta, kollegoiden ja läheisten kanssa keskustelua ja tahatonta salakuuntelua yleisillä paikoilla, kuten ravintolan noutotiskillä tai metrossa. Lukeminen on tavallaan kuuntelemista, tai kuunteleminen ehkä lukemista. Tämän jokapäiväisen ”kenttätyön” tarkoitus on ymmärtää, miten asiat on kytketty toisiinsa läpi historian, muistojen, politiikan ja representaatioiden kokoelmien. Tästä jälkien ja kuolemanjälkeisten elämien sotkusta olen kirjoittanut runollisen tulkintani. Minulla on työn alla kaksi teosta: kasvomaski, joka käsittelee tunnistamista ja identiteetin haihtumista, ja videoteos päällekkäisiä polyrytmeistä, kaipuista ja levottomista kuvioista.

Carin ja Björn, Neighbours of Architecture: Työstämme enimmäkseen aikaa, ajan dokumentointia ja rooliamme siinä. Sekä hyvin vanhoja puita. Projekti alkoi aika epämääräisellä kysymyspatteristolla siitä, miten kaukainen menneisyys ja kaukainen tulevaisuus tehdään konkreettisiksi nykyhetkessä. Hypoteesimme on, että arkkitehtuuri tilallisena välineenä tarjoaa mahdollisuuden tulkita hyvin kaukaista tai isoa ilmiötä nykyhetkessä ja -tilassa. Lempeänä liikkeenä siihen suuntaan olemme tutustuneet dendrokronologiaan eli vuosirengasajoitukseen ja siihen liittyvään tieteelliseen tutkimukseen. Kalentereihin kootut vuosirenkaat ovat itse asiassa tarkimmin ajoitettua arkistomateriaalia hyvin pitkältä ajalta. Niiden avulla pystytään esimerkiksi tarkasti rekonstruoimaan ilmastoja monen tuhannen vuoden takaa. Samaan aikaan ”dendro” on silti välittömässä jokapäiväisessä yhteydessä tavalliseen puuhun, jota on puuleluissa, huonekaluissa, taloissa, pihoilla, puistoissa, museoissa, tehtaissa ja metsissä. Kiehtovaa on se, että se on yhtä aikaa konkreettisen materian muoto, mittauksen muoto ja vertauskuvan muoto – kaikki kaadettuna yhteen hetkeen ja asiaan. Me yritämme löytää tapoja luoda vastaava tilanne omassa työssämme.

Mikä sai teidät hakemaan ɬɾąŋʂɠɛŋıƈ ɧƙı -ohjelmaan ja miten työnne liittyy tämän vuoden teemaan The Imaginal Disc?

Ilja: Kun olin kuvannut ja esittänyt videoprojektini edelliset jaksot Venäjällä, sain palautteena aika rajuja reaktioita ja homo- ja transfobiaa, koska aiheeni on keho, sukupuoli ja naiseuden ja mieheyden stereotyypit. Se oli odotettavissa, mutta silti tuskallista ja häiritsevää. Tällä hetkellä on siis tosi hienoa, että sain vaihtaa ympäristöä ja jatkaa projektiani eri kontekstissa. Ajattelen identiteettiä, luokitteluja ja ihmisen ja luonnon välistä yhteyttä tai etäisyyttä samankaltaisina prosesseina, jotka ovat yhtä läheisessä yhteydessä kysymyksiin ihmisten välisestä suhteesta. 

Johnny: Tulkintani mukaan residenssin teemassa luonto on sekä metafora että tieteellinen termi ja teoreettinen kuvaus, jonka avulla kyseenalaistaa muutosprosesseja – holometaboliaa ja autodigestiota epätäydellisen hajoamisen prosesseina, joissa on himmeitä jälkiä toisesta olotilasta, ja ”kuvitteelliset levyt” taas ovat välineitä, joista voi lukea tulevista kohtaloista tai tapahtumista, joita ei vielä tunneta. Tämä tuntui kiinnostavalta kontekstilta ja ajattelutavalta, jonka kautta voisi jonkin aikaa seurata toisiinsa kytkeytyneitä muuntautumisia, joita tapahtuu diasporassa olemisen rajamailla ja laajemmin olemisen tai olemattomuuden luonteessa, tuhon ja rakkauden ja taistelun ja ilon keskellä, ja pyrkiä asiakokoelmien elämään ja kuolemaan autoetnografisen, historiallisen, teoreettisen ja runollisen välillä ja yrittää erityisesti kiinnittää huomiota siihen, mitä neuvotellaan uusiksi politiikassa, joka perustuu tämän poetiikan kautta ilmenevään solidaarisuuteen.

Carin ja Björn, Neighbours of Architecture: Me näimme residenssin tilaisuutena reflektoida, tutkia ja kokeilla asioita, joita olemme työssämme hautoneet jo jonkin aikaa. Päätimme tarttua teeman kysymyksiin siitä, miten pitäisi käsitellä materiaalista muutosta ja miten muiden tiedon- ja tieteenalojen kautta voisi ymmärtää sitä, mitä voisi kutsua arkkitehtuurin kulttuuriksi tai muotoilun kulttuuriksi. Halusimme myös tutkia ja pohtia ajan kanssa, mitä fyysisiä jälkiä elävät organismit tuottavat. Päätimme pysytellä puiden parissa heittäytymättä liian romanttiseksi. Halusimme myös ymmärtää, miten transformaatiot, spatiaalisuus ja mittasuhteet siinä kontekstissa voidaan ymmärtää suhteessa asioihin, joihin olemme tutustuneet aiemmissa töissämme. Kuten esimerkiksi näyttelyissä.

ɬɾąŋʂɠɛŋıƈ ɧƙı on Strelka-instituutin, Iaspisin, Designmuseon ja Helsinki Design Weekin yhteishanke. Ohjelma tarjoaa täyden rahoituksen ja kuuden viikon residenssin venäläisille, ruotsalaisille ja suomalaisille taiteilijoille ja tutkijoille taiteen- tai tieteenalasta riippumatta. Helsinki Design Weekillä järjestetään tämän vuoden teemasta paneelikeskustelu, lisätiedot löydät täältä.