Laura Merz ja intuitiivisen luomisen voima
Yhteistyössä: EMMA – Espoon modernin taiteen museo
Tapiolan asuinalue herää eloon, kun taiteilija ja kuvittaja Laura Merz, yhteistyössä paikallisten lasten kanssa, koristelee uuden Metsolan päiväkodin työmaa-aidan.
Etäyhteys Berliinissä rätisee. Pian ruudulle ilmestyy taiteilija ja kuvittaja Laura Merz. Berliinissä asuva Merz hymyilee, elämä on ollut viime aikoina kiireistä. Uusia, julkisia taideteoksia on tekeillä ympäri Suomea: Riihimäen kirjastossa, Hangossa ja nyt Espoon Tapiolassa. Taideprojektissa, jonka tilaajana toimivat yhteistyössä Espoon kaupunki, Metsolan päiväkodin suunnittelijana operoiva Innovarch oy ja EMMA – Espoon modernin taiteen museo.
Hanke, jossa Metsolan päiväkotia ympäröivä työmaa-aita on koristeltu klassiseen Merz-tyyliin uteliaasti, kekseliäästi ja yhteistyön kautta. Kahteen työvaiheeseen jaettu kokonaisuus pitää sisällään paikallisten lasten kanssa koristellun työmaa-aidan ja valikoiman Merzin taideteoksia valmiissa päiväkodissa. Lopulta teoskonsepti liitetään osaksi EMMA:n kokoelmaa.
“Oli kunnia tulla valituksi projektin taiteilijaksi”, Merz kiittää.
Hankkeen toivottiin sisältävän yhteistyön osa-alueen, jota Merz päätti lähestyä yhdessä paikallisten lasten, eli päiväkotien asiakkaiden ja Yhteiset lapsemme ry:n kanssa. Järjestön, joka toimii maahan muuttaneiden, etnisiin vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin kuuluvien lasten hyvinvoinnin ja oikeuksien puolesta.
Upean yhteistyön lopputulos on nähtävissä Espoossa osoitteessa Kelohongantie 6.
”Lasten kanssa työskenteleminen on todella hauskaa”, taiteilija nauraa. ”Minusta on inspiroivaa nähdä, kuinka lapset lähestyvät taiteellista tekemistä.”
Taiteilijan oma työtapa on usein yhdistelmä viattomuutta ja puhdasta intuitiota. Esimerkiksi työkalut ja -välineet, joita Merz käyttää työskennellessään ovat usein rohkea sekoitus vähän mitä sattuu. Siis: siivousvälineitä, tikkuja, puun palasia. Kaikkea käsiin sattuvaa, jolla ei ole merkittävää rahallista arvoa. Tavaroita, jotka taiteilijan mukaan mahdollistavat yksinkertaisten prosessien muodostumisen.
”Minulla ei ole tapana työskennellä hienostuneiden välineiden tai kalliin paperin kanssa”, hän sanoo.
“Tekemisen on oltava vahinkoihin kannustavaa. Se mahdollistaa uuden ja kiinnostavan syntymisen.”
Taiteilija kuvailee itseään perfektionistiksi. Sellaiseksi, joka on valmis työstämään teoksiaan pitkiä aikoja. “Pyrin jatkuvasti pääsemään eroon loputtomasta hinkkaamisesta ja kohti tekemistä, joka on tunnepohjaisempaa, intuitioon nojaavaa.”
Käytännössä se tarkoittaa, että taiteilija aloittaa usein valitsemalla yksinkertaisia työkaluja. Tapa, joka antaa Merzin huijata omaa mieltään toimimaan nopeammin ja huolettomammin. ”Minulla on tapana valita lempimateriaalini juokseva muste tai tussit. Piirtämisen aloitan mark making -tekniikoita hyödyntäen. Näistä muodostuu palkitsevaa, kaunista mustaa ja paksuja, vesivärimäisiä harmaan sävyjä.”
Kauniita eli yllättäviä, uusia ja vähemmän jäykkiä muotoja. Sellaisia, joita voi käyttää taistossa sisäistä kriitikkoa vastaan. ”Puolihuolimattomammalla, hieman holtittomalla tavalla työskenteleminen antaa minulle mahdollisuuden väistää sisäistä ääntäni, joka niin helposti saapuu sabotoimaan luovia prosesseja. Sisäistä kriitikkoa, joka on aina kommentoimassa, etteivät asiat ole mahdollisia, etten ole tarpeeksi hyvä tai että koskaan ei ole tarpeeksi aikaa ottaa riskejä.”
Vaikka aikaa on ammattikuvittajille harvoin tarjolla liikaa, on taiteilijan mukaan rauhoittavaa lähestyä teoksia abstraktin jäljen kautta. Niin, että ei edes yritä piirtää mitään merkittävää, vaan “jollain oudolla välineellä lähtee jäljittelemään ei-esittävää jälkeä”.
“Minulle on todella tärkeää, että etenkin eläinhahmoja piirtäessä olen rento, ja että mielikuvitukseni pääsee liikkumaan.”
Oikeastaan kyse on rauhallisesta työskentelystä, jonka aikana taiteilija piirtää täysin välittämättä lopputuloksesta. Prosessin seurauksena syntyy mustetahroja ja -täpliä, jotka mielen rentoutuessa vuorostaan lähtevät muotoutumaan. Paksujen, tummien muodoista nouseviksi norsuiksi. Hitaista, juoksevista harmaan sävyistä pilkistäviksi hylkeiksi!
”Mieli herkistyy ja alkaa nähdä muotoja, jotka stressaantunut pää jättää huomiotta.”
Merz ei eläimiä kuvatessaan pyri edes kohti todenmukaista visuaalista kuvakieltä, vaan suosii piirustustyyliä, joka on minimaalinen mutta ilmeikäs. ”Yritän vangita sen tärkeimmän – eläinten energian, omat havaintoni luonnosta, henkilökohtaisen luontokokemuksen ja eläintarinoiden sekä -myyttien tradition.”
Niille, jotka ajattelevat, että työskentely intuitiivisesti tai viattomuutta tavoitellen, olisi automaattisesti nopeaa tai helppoa, ovat väärässä. Työ itsessään ei ole koskaan nopeaa. Minimaalisiin, mutta hyvin harkittuihin linjoihin ja muotoihin johtavat prosessit vievät aina paljon aikaa. Aikaa ja loputtomat määrät paperia, hirveästi mustetta.
“Yksi luovan työn haasteita on flow-tilan saavuttaminen, jossa rajoitteet menettävät merkityksensä”, Merz avaa, ”tilan, joka on mahdollinen vain, jos on riittävästi aikaa epäonnistua ja erehtyä – vain löytääkseen perille intuitiivisesti.”
Rento piirtävä käsi, flow-tila ja rauhallinen mieli, joka mielellään hakeutuu muistoihin. Mieleen painuneeseen eläinkuvastoon ja luonnossa vietettyyn lapsuuteen. Ohueen, eleganttiin jälkeen, joista syntyy karvaisten kavereiden ääriviivoja, villejä olioita.
Sellaisia kuin yhteistyössä lasten kanssa toteutettuja otuksia, jotka nyt hiipivät pitkin Metsolan työmaan ympäröiviä aitoja, valmiin päiväkodin pintoja – ja mahdollisesti myöhemmin muissa julkisissa tiloissa osana EMMAn kokoelmaa.
Metsolan päiväkodin työmaa-aita
Osoite: Kelohongantie 6, 02120 Espoo
EMMA – Espoon modernin taiteen museo
Osoite: Ahertajantie 5, 02100 Espoo
Espoon modernin taiteen museo EMMA on 5 000 neliömetrin näyttelytiloineen Suomen suurin museo.