Parfymööri Hawsoon Jobe tuntee ruotsalaisen lähiön tuoksun

Joulukuinen Tukholma on peittynyt pehmeään ensilumeen ja tunnelma on taianomainen. Perinteikkään Vete-Katten-kahvilan uumenissa tuoksuu joulu: kardemummaa, kanelia ja paahdettua sokeria. Mutta myös egyptiläistä myskiä, meripihkaa, bergamottia ja seetriä – eli siis Marseillea, parfymisti Hawsoon Joben oman merkin Port Au Mansan uusinta nimikkotuoksua. 

“Loihdin tuoksun viime vuonna. Se on jojobaöljypohjainen tuoksu, joka muistuttaa aurinkoisen Marseillen tunnelmasta. Paikasta, jossa elämää eletään täysillä. Paikalliset pukeutuvat aina parhaimpiinsa: Niken lenkkareihin ja fudispaitoihin. He polttavat vesipiippua terasseilla rennosti auringossa löhöillen, paikallista rap-artistia JULia kuunnellen.”

Port Au Mansa onkin herkullinen yhdistelmä ylellisiä parfyymiöljyjä, vahvoja visuaaleja ja vankkaa ruotsalaista esikaupunkiperintöä. Vuonna 2020 perustettu hajuvesimerkki operoi yhä Joben kodista Skarpnäckissa, Tukholman eteläosassa. 

Weekly: Ruotsilla on vankka historia boutique-hajuvesibisneksessä suurten toimijoiden kuten Byredo, Stora Skuggan ja 19-69 kautta, mutta Port Au Mansassa tuntuu olevan jotain uutta, jotain raakaa?

Hawsoon Jobe: “Tuoksut ovat aina olleet minulle tärkeitä. Isäni oli todella kiinnostunut hajuvesistä. Muistan hänen käyttäneen Halstonin Z14-parfyymia, miesten nahkaista tuoksua, jossa on yhdistyivät sitruunan, bergamotin ja basilikan nuotit. Muistan olleeni noin viidentoista, kun ystäväni antoi minulle pullon tuoksuöljyä. Sellaisen ihan pienen lasipullon, jota kannoin mukanani kaikkialle. Se oli makea vaniljatuoksu, jota saatoin lisäillä missä tahansa, jopa metrossa. Muistan tuoksuneeni makealta leivonnaiselta!“

“Mutta olen aina halunnut erottua joukosta. Olen lapsesta asti halunnut olla erilainen ja tehdä asiat omalla tavallani. Samaa olen jatkanut hajuvesien kanssa. Teen omaa juttuani, sillä uskon siihen. Siinä missä monet ottavat itselleen mentoreita, matkustavat Calabriaan tai Grasseen ja opiskelevat tuoksuja, minä olen tehnyt kaiken alusta asti ihan itse.“

W: Nykyään on varmasti todella hyväksyttävää tuoksua sokerisilta herkuilta, mutta voisin kuvitella että aikoinaan asiat olivat todennäköisesti aika eri lailla?

HJ: “Kun minä olin nuori, miesten odotettiin tuoksuvan urheilullisilta – vahvoilta ja raikkailta. Perinteinen maskuliininen tuoksu oli joko Calvin Kleinin CK One tai Ralph Laurenin Polo Blue. Ajan estetiikka rakentui vahvasti college-tyylin ja urheilullisuuden varaan. Kaikki näyttivät Abercrombie and Fitch -mainoskuvastoilta. Mutta tuoksuni keräsi paljon kehuja!“ 

“Olin kuitenkin myös urheilullinen. Aloin pelata koripalloa Söder Basketissa jo peruskoulussa ja jatkoin paikallisissa joukkueissa pitkälle lukioon. Lukion jälkeen päätin kuitenkin alkaa tavoittelemaan omia unelmiani. Värväsin ystävän kuvaamaan pelejä ja serkkuni isäpuoli editoi klipeistä eräänlaisen self tape -videon, jonka lähetin New Yorkiin – ja minut otettiin kouluun. Ja vaikka lopulta päädyin vaihtamaan koulua San Franciscoon, uskon, että haluni päästä pois kotoa oli se, joka lopulta on johtanut Port Au Mansan perustamiseen. Monet varmasti pelkäävät epäonnistumista, mutta minä nautin siitä, että pääsen poistumaan mukavuusalueeltani.“ 

W: Tukholmasta New Yorkiin ja San Franciscoon – miten se sujui?

HJ: “Se meni hyvin, mutta minulla oli aina tunne siitä, että minua odottavat suuremmat asiat kuin ne, joita silloin tavoittelin. Sitten yhtenä aamuna heräsin ja vain oikeastaan tiesin: jokin oli muuttunut. Kävelin suoraan valmentajani luokse ja kerroin hänelle lopettavani koripallon. Hän tietysti suuttui, mutta tiesin intuitiivisesti, että minun oli tarkoitus tavoitella jotain suurempaa, jotain jännittävämpää. Vaikka uskoin siihen vahvasti, olin vasta kaksikymmentä. Muutosta seurasi identiteettikriisi. Jouduin työskentelemään itseni kanssa ja tekemään valtavasti itsetutkiskelua.

Onneksi minulla oli silloin englannin kielen opettaja, Robert Reece, joka sanoi minulle, että mustan miehen odotettiin tekevän vain bare minimum, vähimmäismäärä elämässä. Robert uskoi, että minulla oli valtavasti potentiaalia, mutta että asiat, joita minun odotettiin tekevän elämässä, rajoittuivat koripalloon ja rap-musiikkiin. Mutta minä olin kiinnostunut muodista, tuoksuista ja valokuvauksesta! Robert alkoi antaa minulle kirjoja luettavaksi: Malcolm X, Frederick Douglasia. Osallistuin Angela Davisin seminaariin ja aloin pikku hiljaa ymmärtää, että on tärkeää tietää, kuka on ja mistä tulee. Halusin laajentaa omaa maailmankuvaani ja ymmärrystä itsestäni. Robert opetti minulle olemaan antamatta yhteiskunnan määritellä minua ja että kaikki on mahdollista. Kaikki voivat saavuttaa unelmansa.

Sitten muutin Lontooseen opiskelemaan markkinointia – Lontoo oli silloin nousussa. Kaupungissa oli valtavaa liikehdintää ja paikalliset lahjakkuudet kuten räppäri Skepta olivat kunnon nosteessa. Kansainvälinen huomio oli kääntymässä Pohjois-Amerikasta Eurooppaan ja yhtäkkiä eurooppalaisen identiteetin omaksumisesta tuli laaja-alaisesti kiinnostavaa. Suoritin kandiopintoni loppuun ja aloin tekemään harjoitteluita, koetin saada lisää lihaa luiden päälle. Vuonna 2019 palasin lopulta takaisin Ruotsiin.“ 

W: Lähtikö hajuvesibisnes heti käyntiin?

HJ: “No, kyllä ja ei. Sain töitä Estée Lauderin omistamasta Le Labo -yrityksestä, mutta kun pandemia alkoi, minut irtisanottiin. Yhtäkkiä olin aivan tyhjän päällä. Nyt on mahdollista nähdä, että olosuhteet loivat täydellisen ajoituksen – sellaisen nyt tai ei koskaan -hetken. Pyysin ystävääni, graafista suunnitelijaa, luomaan yritykselle logon. Pienen perhosen, joka symboloi henkilökohtaista kasvua ja kuvaa tavallaan tuoksujen takaa löytyviä yksilöllisiä tarinoita. Ne kirjoitin jokaiselle luomalleni kahdeksalle tuoksulle. Vaikka oikeastaan minun oli tarkoitus lanseerata vain pari-kolme tuoksua! Vuonna 2020 lanseerasin tuoksusarjan siskoni kotona. Sanoin hänelle, että paikalle saapuisi ehkä 20-30 ihmistä, mutta lopulta asunto oli aivan täynnä. Tapahtumaan tuli yli 60 ihmistä, ja myin suurimman osan varastostani heti. Sen jälkeen ajattelin, että vi kör, ja perustin merkille Instagram-sivun. Lanseerauksen jälkeen olen pitänyt useita pop up-tapahtumia, tehnyt yhteistyötä Britannian suurlähetystön ja Fotografiska-museon kanssa sekä esitellyt tuoksujani Art Basel Miamissa ja VOGUE Scandinaviassa heinäkuussa 2022.

Mutta voisimmeko palata kysymykseesi Port Au Mansasta ja sen kesyttämättömästä luonteesta?“

W: Ehdottomasti, sehän näkyy vahvasti myös luomassasi visuaalisessa maailmassa.

HJ: “En koskaan halua edustaa mitään muuta kuin itseäni ja sitä, mistä tulen. Port Au Mansalla on vahva ja aito ääni, koska se on kaikki, mitä tunnen ja tiedän. En usko, että olisin omana itsenäni, sellaisena joka todella olen, voinut suuressa organisaatiossa lanseerata tällaista toimintaa tai merkkiä. En todella usko, että ihmiset olisivat uskoneet siihen rohkeasti. Mutta se, että tulen Skarpnäckistä mahdollistaa oman juttuni tekemisen. 

Monimuotoisuus ei ole asia, joka olisi rakennettu Port Au Mansa -brändiin, vaan arvo, joka kulkee kaiken tekemisen ytimessä. En lisää liiketoimintaani monimuotoisuutta, vaan puhtaasti itseni. Brändi antaa mahdollisuuden esitellä todellisuutta, joka on minulle tuttu. Se on todella upeaa, sillä olen ylpeä gambialaisista juuristani ja nuoruudestani lähiössä. Enkä pelkää näyttää sitä!

“Monimuotoisuus ei ole asia, joka olisi rakennettu Port Au Mansa -brändiin, vaan arvo, joka kulkee kaiken tekemisen ytimessä. En lisää liiketoimintaani monimuotoisuutta, vaan puhtaasti itseni. Brändi antaa mahdollisuuden esitellä todellisuutta, joka on minulle tuttu. Se on todella upeaa, sillä olen ylpeä gambialaisista juuristani ja nuoruudestani lähiössä. Enkä pelkää näyttää sitä!“

Hawsoon Jobe

Kutsuin Port Au Mansan ensimmäiseen kuvaussessioon mukaan paikallisia nuoria. He tulivat paikalle skoottereilla, kasvot kommandopipojen peitossa, lean-pulloja eli kodeiinin ja virvoitusjuoman sekoitusta, kantaen. Tilanne oli tavallaan ihan absurdi, mutta pyysin heitä olemaan vain ominta itseään. Eivät nämäkään nuoret ole mitään pahiksia, minäkin näytin aikanaan juuri tuolta. Vaatteet ovat alueen dress code eli tapa viestiä yhteenkuuluvuutta. Mutta silti me olemme kaikki kuitenkin enemmän kuin vaatteet tai ulkokuori. Jos katsot minua niin tuskin ajattelet ensimmäisenä keskustelevasi parfymöörin kanssa? Tracksuitti ja musta huppari – mutta myös nämä nuoret tarvitsevat representaatiota.“

“En ole koskaan ollut kiinnostunut näyttämään maailmaa, joka kuuluu vain näille nuorille, vaan tavallaan kutsun heidät osaksi omaani. Tämä on minulle tärkeää: en yritä sulautua joukkoon. Sen sijaan pyrin tuomaan jotain uutta elitistiseen hajuvesimaailmaan.

Vaikka hajuvesi onkin kaiken keskiössä – Port Au Mansan tuotteet ovat ensiluokkaisia. En ole kuitenkaan kiinnostunut luopumaan juurista tai alkuperästä. Bisneksen alkuaikoina eräs nuori kaveri kävi luonani usein. Hänellä oli aina mukanaan tukku seteleitä, ja hän osti minulta todella paljon hajuvesiä. Tämä nuori kundi myös kehotti minua aina uskomaan itseeni – ja muun muassa nostamaan hintoja. Hän oli niin rohkaiseva, etten ole varma olisinko tässä pisteessä ilman tätä kanssakäymistä ja vuorovaikutusta.

Se nuori mies kuoli viime vuonna. Joten nyt, enemmän kuin koskaan, haluan osoittaa kunnioitusta kotia, juuria ja alkuperää kohtaan. Ne muodostavat kokonaisuuden, jolla on valtava merkitys.“