Arkkitehti Taneli Mansikkamäelle jokaisen oikeus asumiseen ei ole utopiaa
Vuoden 2024 Fiskars Village Art & Design Biennale toivottaa Architectural Association Architecture Schoolin ja arkkitehti Taneli Mansikkamäen tervetulleiksi osana heinäkuun tapahtumakokonaisuutta. Village Works -hanke on työpaja, jossa tutkitaan epätavanomaisia arkkitehtonisia sovelluksia ja kokeellisten rakennusten luomista kansainvälisen vierailijaryhmän kanssa. Sen tavoitteena on tutkia uusia asumiskonsepteja kaupunkialueiden ulkopuolella tarkastelemalla, mikä on olennaista ja mikä mahdollisesti tarpeetonta kaupunkiympäristöissämme.
“Tämä on kiva hanke, tällainen kesäprojekti”, sanoo Taneli Mansikkamäki, “mutta myös mahdollisuus työskennellä Suomessa ja oppia upean, historiallisen Fiskarsin ruukin elvyttämisestä.”
Suomalainen Mansikkamäki on Berliinissä asuva arkkitehti, joka johtaa Diploma 9 -yksikköä Architectural Association -koulussa Lontoossa. Hänen toimistonsa, TM-A, perustettiin Berliiniin vuonna 2021. Mansikkamäen erikoisalaa ovat taiteilija-asumiseen ja kokeellisiin kiinteistömuotoihin liittyvät tutkimuskysymykset. Hän syventyy usein työssään strategioihin, jotka tarjoavat universaaleja asumisratkaisuja ja korostavat epätasa-arvon, turvattomuuden ja ilmastonmuutoksen käsittelyn tärkeyttä asumisen kautta.
”Uskon, että oikeus asianmukaiseen asumiseen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Se tunnustetaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.”
”Uskon, että oikeus asianmukaiseen asumiseen on perustavanlaatuinen ihmisoikeus. Se tunnustetaan myös Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa.”
Taneli Mansikkamäki
Ihmisoikeussopimusten mukaisesti jokaisella tulisi olla oikeus tyydyttävään elintasoon, joka käsittää sopivan asunnon. Mansikkamäelle asumiskysymyksestä on muodostunut kattoteema, johon suunnittelu ja arkkitehtuuri pyrkivät puuttumaan, samalla kun siihen kytkeytyvät myös ympäristöä ja ilmastoa koskevat haasteet. “Ongelmat, jotka suurelta osin johtuvat nykyisistä järjestelmistä ja niiden vaikutuksesta siihen, miten me elämme ja asumme.”
Village Works on Mansikkamäen johtama työpaja, joka järjestetään Fiskarsissa, entisessä ruukkikylässä. Vaikka työkalujen valmistus siirrettiin kylästä pois jo muutama vuosikymmen sitten, kylä ja sen tyhjät teollisuustilat on hitaasti muutettu asunnoiksi sadoille luovan alan tekijöille ja uusiksi kodeiksi taiteilijayhteisöille. Arkkitehdin mukaan tämä voi olla hedelmällistä kaikille osapuolille. Taiteilijat hyötyvät pääsystä olemassa oleviin kiinteistöihin ja rakennuksiin ja Fiskarsin alue säilyy elinvoimaisena, luoden tulevaisuuden mahdollisuuksia. “Tällainen omistajuutta ja omaisuutta koskeva asenne saattaa kaikki osapuolet kaikkia hyödyttävään tilanteeseen, mikä taas viittaa osaltaan siihen, että menestyksellisten strategisten päätösten takana voi olla muita arvoja kuin raha.”
“Uskon, että meidän on opeteltava tunnistamaan erilaisia arvoja, jotta olemassa olevat kaupungit voivat menestyä. Fiskarsissa on uskomaton historiallinen arkkitehtuuri ja ympäristö, jossa laadukas place making eli hengenluominen ja kohtuuhintaisuus voivat elää rinnakkain. Fiskars tarjoaa kohtuuhintaisia tiloja luoville tekijöille, auttaen juuri niitä, jotka kärsivät mahdollisesti eniten nousevista vuokrakustannuksista kaupunkien keskustoissa. Mielestäni tämä ei ole sattumaa, sillä Fiskarsin rakennukset on alunperinkin rakennettu taidolla kestämään aikaa. Päätöksentekoa ja suunnitteluprosesseja ohjasivat siis täysin erilaiset arvot.”
Mansikkamäki viittaa tunnettuun keskiluokkaistumisen ilmiöön, jossa taiteilijat tyypillisesti muodostavat ensimmäisen muuttoaallon, kun kaupungit laajenevat. He muuttavat halpoihin kaupunginosiin, luovat paikalle henkeä ja kulttuuria, mutta kun markkina tunnistaa tämän, muut muuttavat alueelle. Se taas nostaa vuokratasoa, mikä vuorostaan pakottaa taiteilijat muuttamaan edelleen, koska heidän palkkansa eivät vastaa uusia vuokrakustannuksia.
Berliinissä Mansikkamäki on tällä hetkellä mukana ryhmärakennusprojektissa, “baugruppe”, joka koostuu osuuskunnasta taiteilijoita ja luovia ammattilaisia. Yhteisöllinen asumishanke koostuu asuin- ja työtiloista, joista kolmannes on tuettua asumista. ”Tämä projekti ei ole suunniteltu vain yhtä sukupolvea ajatellen, vaan pyrkii pikemminkin yhdistämään eri-ikäisiä ihmisiä, joilla kaikilla on tarve kohtuuhintaiseen asumiseen.”
“Olemme tällä hetkellä viimeisessä vaiheessa, varmistamassa tonttia aivan Berliinin keskustasta, jotta voimme aloittaa rakennusvaiheen. Myös tämä projekti pyrkii koostumaan kollektiivisesti omistetusta asumisesta. Kollektiivin jäsenillä on pääsy tiloihin, mutta rakennusta ei rakenneta asuntojen flippaamista eli jälleenmyyntiä varten. Asuntoja ei voi myydä voittoa tavoitellen parin vuode päästä, vaan asukkaat voivat kyllä saada sijoituksensa takaisin myynnin yhteydessä, mutta eivät tehdä voittoa.”
“Uskon, että vaihtoehtoisten asumistapojen ja kokeellisten omistusmallien tutkiminen on kestävän kehityksen perusta, mutta se on pidemmän aikavälin malli. Siis: yhteisönä panostamme rakentamiseen rakkaudella ja huolella. Investoimme uusiutuviin rakenteisiin, viherkattoihin ja vesihuollon järjestelmiin. Aluksi rakentaminen ei välttämättä ole halvinta mahdollista, mutta käyttökustannukset halpenevat ajan myötä. Ajan kuluessa rakennuksen käyttäjät lopulta kerryttävät varallisuutta pienempien elinkustannusten kautta.”
Suomalaisia omistusmalleja ja asumiseen liittyviä rakennustapoja tarkastellessa, tämä kuulostaa varsin utopistiselta?
“Pyrin työssäni lähestymään projekteja siitä lähtökohdasta, että kaikki voittavat. Niin kauan kuin ihmisillä olisi vaihtoehtoja asumisen suhteen. Kansainvälisesti katsottuna asuminen on kuitenkin kriisissä.”
“Lontoossa, missä asuin viisitoista vuotta, ihmisten elämään vaikuttavat edelleen Margaret Thatcherin jälkeisen ajan seuraukset. Hitaasti etenevä sosiaaliturvamallien purkaminen, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja kukoisti aina 1900-luvun keskivaiheille. Vielä 1970-luvun lopulla noin kolmannes ihmisistä asui valtion tukemissa asunnoissa. Mutta vuonna 1979 konservatiivihallitus ajoi Thatcherin johdolla läpi suuren lakimuutoksen, joka salli ihmisten ostaa heidän asuttamiaan tuetun asumisen yksiköitä. Oli tietysti positiivista, että ihmiset pystyivät ostamaan omansa halvalla, mutta se ei ollut kestävää, sillä valtion tukemien asuntojen määrää ei ole enää sen jälkeen kasvatettu. Asuntojen määrä on vähentynyt, samalla kun ihmisten tulotasot ovat romahtaneet. Lontoossa pienituloiset käyttävät keskimäärin jopa 46 prosenttia tuloistaan vuokraan. Voimme nyt myös nähdä, että sama kaava on toistuu ympäri Eurooppaa.”
”Tämän lisäksi meillä on tilanne, jossa rakentamiseen liittyvää tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan aiemmin, mutta se harvoin näkyy laadussa tai siinä, miten rakennetaan.”
Koska ongelmat ovat niin laajoja ja luonteeltaan kansainvälisiä, tulisiko myös ratkaisujen olla suuria ja skaalautuvia?
”En usko, että on olemassa perustavanlaatuista, kaikkialla toimivaa ratkaisua. En usko, että asumiskriisiin löytyy yhtä vastausta – ja viittaan tällä lopulta siihen, että kyse ei ole pelkästään rakentamisesta, vaan siitä, että kyseessä on ihmisoikeus, joka ei täyty.”
”Vaikka tutkimusaiheeni onkin provokatiivinen, kuten Fiskarsin kesäkurssin tavoite, se perustuu silti uskoon siitä, että kokeilujen ja niistä johtuvien pienempien ratkaisujen kautta voimme löytää parempia tulevaisuuden malleja.”
”Koska tuskin löydämme yhtä mallia ratkaisemaan asumis- tai ilmastokriisiä, uskon, että pienempien kontekstien tarkastelu, niiden tutkiminen ja niihin kohdistetut projektit tarjoavat mahdollisuuden löytää ratkaisuja näihin ongelmiin.”
”Koska tuskin löydämme yhtä mallia ratkaisemaan asumis- tai ilmastokriisiä, uskon, että pienempien kontekstien tarkastelu, niiden tutkiminen ja niihin kohdistetut projektit tarjoavat mahdollisuuden löytää ratkaisuja näihin ongelmiin.”
Taneli Mansikkamäki
Käytännössä työ perustuu systeemianalyysin hyödyntämiseen, joka tutkii ja ottaa huomioon kaikki sidosryhmät kyseisessä kontekstissa, samalla kun tutkitaan haasteita, joita lopullisen päämäärän saavuttamisen eteen on luotu. Päämäärän, joka on YK:n määrittämä adequate housing for all eli jokaisen oikeus asumiseen. “Asumiskokonaisuuden luominen kuhunkin kontekstiin on meidän konseptimme.”
“Samaan aikaan rakennukset pitäisi pystyä tuottamaan yhteiskunnan hyvinvointia edistäen niin, että myös positiivista hengen luomista kehitetään. Fiskarsissa työpaja perustuukin enemmänkin kokeiluun tai kokeelliseen käsityöhön – ja laatuun. Nekin ovat katoamassa vallitsevassa rakennuskulttuurissa, koska kaikki prosessit ovat niin tehostettuja. Kädentaitoperinteiden säilyttämisen tulisi olla tärkeää.”
“Käsityön ja yhteisrakentamisen välinen suhde onkin mielestäni mielenkiintoinen. Me kokeilemme tätä projektissamme Berliinissä. Koska rakennus on tarkoitettu vain taiteilijoille, sen suunnittelu ja rakentaminen sisältää erityisiä yksityiskohtia kuten ateljeealtaat tiloissa, jotka normi asunnoissa olisivat olohuoneita. Lisäksi lisäämme yhteisiä työpajatiloja – ja kanttiinin.”
“Tällainen ryhmärakentamisen muoto ei kuitenkaan ole sen halvempi, vaikka voittoa tavoitteleva toimija, välikäsi, jääkin pois. Mutta käyttäjilleen se tarkoittaa paljon enemmän käsityötä ja korkeampaa laatua investoinnin vastineeksi, sillä ihmiset uskovat projektiin pitkällä tähtäimellä.”
“Saksan tapaan myös Suomessa on muutamia suuria rakennusyrityksiä, joilla on vakiintuneet yhteydet ja suhteet; ne pystyvät tuottamaan edullisimman rakennuskannan, mutta loppujen lopuksi niiden päämääränä on tietysti palvella yrityksen osakkeenomistajien etuja, ja nämä muut arvot helposti katoavat. Epätavanomainen rakentaminen sen sijaan vaatii vaivaa.”
”Tässä kaikessa ei kuitenkaan ole mitään utopistista.”
”Kaikki on täysin mahdollista, mutta se vie aikaa. Aivan kuten yhteistyö Fiskarsissa, mikään ei ratkea kahdessa viikossa. Tämä on suunta, joka toivottavasti vähitellen muotoutuu ihmisten mielissä.”
Fiskars Village Art & Design Biennale on avoinna 16.6.–1.9.2024 klo 11–18. Liput (18/9€) ja lisätiedot löydät täältä.