Aalto2 tekee tilaa skeittauksen betonijuurille
Jyväskylässä, Aalto2-museon ainutlaatuisessa arkkitehtuuria, muotoilua ja kulttuuriperintöä yhdistelevässä kohtaamispaikassa on juuri nyt esillä mielenkiintoinen kattaus katuja, tyylejä ja perinteistä suunnittelua. The Pool – pool-skeittauksen lähtökohtia -näyttely kertoo nykyisen olympialajin synnystä varsin odottamattomasta ja yllättävän suomalaisesta näkökulmasta.
Kaikki sai alkunsa munuaisista.
Tai ei varsinaisesti juuri sisäelimestä, vaan sen tarjoamasta muodosta, kun Villa Mairea, arkkitehti Alvar Aallon upea luomus, rakennettiin. Maailman mahdollisesti ensimmäisen, munuaisen muotoisen uima-altaan pihalleen saanut Villa Mairea saavutti pian maineen arkkitehtonisena helmenä. Sitä saavuttiin katsomaan kaukaa, jopa Pohjois-Amerikasta asti. Kun visiitilleen saapui Kaliforniassa toimiva maisema-arkkitehti Thomas Church, sai alkunsa ihmeellisten sattumien summa, josta myöhemmin muodostui mahdollinen modernin skeittauksen alku Pohjois-Amerikassa.
Kertomus on hieman spekulatiivinen, mutta sen pohja on “vahvan faktuaalinen”, kertoo näyttelyn kuraattoreihin kuuluva Juho Haavisto. “Ei meillä ole konkreettisia todisteita, esimerkiksi sellaista kirjettä ei ole löydetty, mutta Aalto-vaikutteet Churchin työssä ovat vahvoja. Olisi lähes mahdotonta kuvitella, ettei hän olisi ollut perehtynyt Villa Maireaan ja sen kuuluisan uima-altaan muotoon,” Haavisto tarkentaa.
Villa Mairean allas on muodoltaan freeform-mallia, mikä viittaa vapaaseen suunnitteluun, pyöreisiin reunoihin ja laajoihin, kaareviin alueisiin.
Siis muotoon, joka myöhemmin esiintyi Churchin omassa työssä, erityisesti Donnel Gardenissa, Kalifornian Sonoman alueelle rakennetussa modernismin ikonissa. Vuonna 1948 valmistunut puutarha tuli tunnetuksi epätavallisista, abstrakteista muodoistaan. Amerikkalaisen Cultural Landscape Foundationin mukaan kuuluisa puutarha tuli symboloimaan modernia kalifornialaista elämää, joka tapahtui sekä sisä- että ulkotiloissa, liikkuen soljuvasti näiden välillä. Church suunnitteli puutarhan aikana, jolloin Kalifornian talous kukoisti, ja sen väestö kasvoi nopeasti. Donnel Gardenista tulikin juuri keskiluokan nousun symboli.
Kunnes kuivuus iski.
Vuonna 1975 Kaliforniaa riepotteli ennennäkemätön kuivuus, johon paikalliset reagoivat tunnollisesti. Ravintolat tarjoilivat vettä vain pyynnöstä, autot jätettiin pesemättä ja ihmiset asettelivat tiiliskiviä wc-säiliöihin veden käytön vähentämiseksi. Rutikuivissa olosuhteissa uima-altaat, myös ne munuaisen muotoiset, jätettiin täyttämättä. Se taas loi olosuhteet, joita pihoja römynneet surffarit alkoivat hyödyntämään luovasti. Kuivuneista uima-altaista syntyi lenkkikenttiä, joissa keksittyjä skeittitemppuja vedetään vielä 50 vuotta myöhemmin.
Oliko kaikki Alvar Aallon ansiota?
”Nykyaikaisen rullalautailun syntyyn on vaikuttanut keskeisesti kaksi tekijää. Kaikki lähti lainelautailusta, mutta se toinen, vähemmän tunnettu, on ollut Alvar Aallon suunnitteleman Villa Mairean uima-allas, jonka pohjakuva muistuttaa munuaista. Sen vaikutuksesta Kalifornian osavaltiosta lukuisine uima-altaineen muodostui myöhemmin rullalautailun Mekka. Villa Mairean allas rakennettiin vuonna 1938 ja kahdeksan vuotta myöhemmin ensimmäiset munuaisen muotoiset uima-altaat valmistuivat Kaliforniaan. Kun merellä ei aina ollut aallokkoa, lainelautailijat alkoivat etsiä tyhjiä altaita rullalautaillakseen niissä, sillä altaan kaarevat reunat muistuttivat aaltoa”, kertoo valokuvaaja ja entinen ammattilaisurheilija Arto Saari.
Saaren valokuvat muodostavat The Pool – pool-skeittauksen lähtökohtia -näyttelyn Concrete Currents -osaston, joka hurmaa yllättävistä paikoista löytyvällä kauneudella, kapinalla ja vapauden tunteella.
”Esittelin muutama vuosi sitten Aalto-säätiölle ajatuksen näyttelystä, joka avaisi altaan tarinan,” muistelee Jarkko Lehtopelto, Lizzie Armanto: Colors -näyttelyn kuraattori. Näyttely esittelee skeittikulttuuria tunnetun amerikkalaissuomalaisen amattiskeittaajan, Lizzie Armanton, silmin. Nimensä mukaisesti Colors tutkii skeittauksen monimuotoisuutta, inklusiivisuutta ja elinvoimaisuutta. Näkökulmina toimivat paikat, temput, laudat ja yhteisöt.
“Ja Lizzie on kunnon Aalto-fani!”
”Kattaus sisältää tavallaan kolme näyttelyä: Arton valokuvanäyttelyn, Lizzie’n kollaasit ammattiskeittaajan elämästä, ja sitten historiallinen osion, joka on esillä Aalloilta asfaltille – skeittikulttuurin ja arkkitehtuurin leikkauspisteitä -näyttelyssä,” Haavisto avaa.
Lehtopelton jatkaa, “Kun esittelin ideaa säätiölle, en ajatellut näyttelyä lainkaan näistä kulmista. Sen sijaan ajattelin, että altaan tarina ja sen vaikutus nykyiseen olympialajiin oli kiehtova ja jotain, jonka tulisi kuulua yleissivistykseen, etenkin täällä Suomessa. Ajattelin myös, että museon, joka edustaa arkkitehtuuria ja muotoilua, tulisi esitellä luovaa uudelleenkäyttöä, joka tapahtuu, kun pieni yhteisö alkaa tulkita tiloja tai asioita uudella tavalla, muuttaen niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta. Se on todella mielenkiintoinen spin off. Aaltohan on käytännöllisiä ratkaisuja – tämä näyttely menee siitä tavallaan täysin ohi.”
”Museon, joka edustaa arkkitehtuuria ja muotoilua, tulisi esitellä luovaa uudelleenkäyttöä, joka tapahtuu, kun pieni yhteisö alkaa tulkita tiloja tai asioita uudella tavalla, muuttaen niiden alkuperäistä käyttötarkoitusta. Se on todella mielenkiintoinen spin off. Aaltohan on käytännöllisiä ratkaisuja – tämä näyttely menee siitä tavallaan täysin ohi.”
”Skeittauksella taas alkaa lajina jo olla historiaa. Sillä on valtava rooli niin nuorten kuin vanhempienkin sukupolvien keskuudessa. On hienoa nähdä, että skedeys nauttii enemmän hyväksyntää. Kasvaessani ympärillä ei ollut kovin montaa skeittiparkkia, olimme aina marginaalissa. Sellaisia outcasteja, ulkopuolisia”, Saari sanoo. “Mutta skeittaus on paljon enemmän kuin urheilua. Se on aina ollut ja tulee olemaan alakulttuuri – enemmänkin taidemuoto kuin urheilusuoritus.”
Lehtopelto on samaa mieltä: “Yksi mielenkiintoisimmista asioista skeittaukseen näyttelyn myötä enemmän tutustuessa on ollut tutkailla kaupunkia skeittarin silmien kautta. Miten kaupunkia voi jatkuvasti tutkia ja tarkastella sen käyttötarkoituksen mukaan. Harrastajat ovat jatkuvasti kaduilla yhteydessä ympäristöön, arkkitehtuuriin ja kulttuuriin.”
Arto Saaren mielestä skeittaus on itseilmaisua, ja se sisältää usein anarkistisen tai kapinallisen otteen.
“Skeittauksessa ei ole kyse tuloksista tai saavutuksista. Kun oikein asiaa miettii niin koko hommassahan on oikeastaan kyse ihan suoraan sanottuna ajan haaskaamisesta. Missä piileekiin lajin kauneus.”
Ilmeisen helpolta näyttävä skeittaus vaatii kuitenkin läsnäoloa ja keskittymistä.
“Skeitatessa olet jatkuvasti yhteydessä ympäristöösi, tutkien jokaista betonipintaa. Katsellen ihan jokaista tietä, nurkkaa ja kiveä. Toimiiko tuo puu liukumiseen? Voiko tuosta luisia? Skeittarille kaupunki on jättimäinen arkkitehtoninen huvipuisto. On järkevää tuoda kaikki tämä yhteen näyttelyssä, it makes sense.”
“Skeittarille kaupunki on jättimäinen arkkitehtoninen huvipuisto. On järkevää tuoda kaikki tämä yhteen näyttelyssä, it makes sense.”
Museon näkökulmasta viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan työtä on tehty yhä enemmän vähemmistöjen ja valtaväestöltä näkymättömäksi jäävien ryhmien kanssa. Ilja Koiviston, Concrete Currents -näyttelyn kuraattorin mukaan, näin ollen on luonnollista tarjota skeittaajien näkökulmia kaupunkiin, sen arkkitehtuuriin ja historiaan.
“Tutkimusta tehdään kulttuuriantropologian näkökulmasta, yhteistyössä harrastajien ja skeittiyhteisön kanssa. Työtä on pakko tehdä yhdessä yhteisön omien jäsenten kanssa, sillä lajia tai sen ilmiöitä ei pysty avaamaan ilman sisäpiirin tietoa.”
The Pool on kattava ja kaunis kokonaisuus, joka on asetettu esille niin Aalto2-museon kuin Keski-Suomen museonkin tiloihin, joihin se levittäytyy saumattomasti.
Mutta oliko kuraattoreilla vaikeuksia yhdistää kulttuurisesti korkealentoiset tahot riehakkaampiin, joskus jopa kapinallisiin skeittareihin?
“Ei ollut ongelmia”, väittää Koivisto, mutta jatkaa, “avajaisissa joku kyllä taisi käydä vetämässä pikku trikin museokahvilan terassin patsaasta.”
“Ja onhan museon pihalla sellainen vanha puroallas, joka on ollut kesän ajan tyhjillään. En sitten tiedä kävikö joku sitä vetämässä”, kuraattori nauraa.
The Pool – pool-skeittauksen lähtökohtia -näyttely on auki Aalto2-museossa Jyväskylässä 15.9. asti.