Kriisiaikana on turvauduttava suunnitteluun, sanoo Paola Antonelli

Vuoden 2024 Helsinki Design Week sukeltaa syvälle muotoilun prosesseihin, oppiakseen menneisyydestä ja voidakseen kohdata tulevaisuuden avoimin mielin. Festivaalin pääteema, Pinnan alla, tunnistaa radikaalin uudelleensuunnittelun ja -rakentamisen tarpeen. Se kutsuu yhteistyöhön, vahvistaakseen muotoilun muutosvoimaa kriisiaikoina. Mutta mitä asiasta on mieltä festivaalin keynote-puhuja, modernin taiteen museo MoMA:n arkkitehtuurin ja muotoilun seniorikuraattori Paola Antonelli?

Olemme Suomessa alkaneet tarkastella museoiden roolia kriittisesti, etenkin kolonialistisen menneisyyden näkökulmasta. Millaisena sinä näet museoiden toimijuuden nykypäivänä, ja miten se voisi mielestäsi muuttua tulevaisuudessa?

Olen iloinen, että museot ovat myös saapuneet keskustelun ja itsetutkiskelun äärelle. Se on erittäin terveellistä, ja osoittaa, että museot ovat osa kansalaiskeskustelua, osa elämää.

Kuraattorin rooli on mielestäni stimuloida ihmisten puolustusmekanismeja, kuin immunoterapia tehostamassa kehon omaa immuunijärjestelmää. En juurikaan pidä kuraattoreista, jotka tyytyvät kertomaan ihmisille, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Sen sijaan arvostan kuraattoreita, jotka kannustavat provokaatioon, paljastavat yksilöiden haavoittuvuuden ja antavat ihmisten tuntea, että heidän toiminnallaan on merkitys.

Uskon sen olevan minunkin roolini, mutta kuraattoreita on toki moneksi. Enkä minä voi sanoa, mikä on oikea tapa toimia, mutta näen oman toimenkuvani sellaisena, joka uskaltaa paljastaa heikkouksia ja epäilyksiä.

Olet aiemmin viitannut museoihin muutoksen tekijöinä – ovatko ne sitä kansainvälisesti?

Olen toivonut museoille tällaista roolia, sillä se olisi tässä ajassa toivottavaa. Meillä on kaikilla paljon tehtävää. Perustin vuonna 2021 MoMA:n Research & Development – tutkimusosaston, joka tarjoaa tietoa ja kriittisiä työkaluja uusien mahdollisuuksien tunnistamiseen. Osasto toimii sekä sulatusuunina että katalysaattorina uusille ajatuksille ja toimintatavoille museoissa.

Osaston työhön kuuluu tutkia museoiden potentiaalia ja vastuuta, auttaakseen meitä kohtaamaan niin yksilöllisiä kuin kollektiivisiakin kysymyksiä. Tavoitteemme on käsitellä aikamme kriittisiä konflikteja ja valmistaa yhteiskuntaa tulevaisuutta varten.

Osana R&D-aloitetta MoMA:ssa järjestetään sarja salonkeja, jotka käsittelevät teemoja niin museon sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Salonkien teemat vaihtelevat kuoleman käsittelystä tekoälyyn ja mielenosoituksesta koirien kanssa elämiseen.

Kansainvälisesti näen museoiden keskittyvän ajankohtaisiin ja merkityksellisiin aiheisiin sekä kutsuvan taiteilijoita työskentelemään niiden parissa. Arvostan erityisesti kuraattori Lucia Pietroiustia, joka johtaa Ecologies-osastoa Serpentine-galleriaa Lontoossa. Hänen keskustelusarjansa “The Shape of a Circle in the Mind of a Fish”, oli erittäin inspiroiva.

Näyttää todella kiinnostavalta, kiitos esimerkistä! Onko muotoilu kaikille –– vai onko se eksklusiivista?

Muotoilun eksklusiivisuus, tai poissulkevuus riippuu suunnittelun kohteesta. Jotkut esineet ovat vain harvoille – keräilijöille, muille suunnittelijoille, opiskelijoille, erityisiin sovelluksiin – toiset taas ovat tarkoitettu ratkaisuiksi miljoonille. Muotoilu on laaja käsite, joka kattaa kaiken arvokkaista koriste-esineistä muistilappuihin; julkisista sairaaloista kalliisiin kylpylöihin; lentokoneen laminoiduista turvaohjeista seteleihin ja käsin veistettyihin marmoripintoihin. Jokainen esimerkki tulisi oikeastaan arvioida oikeassa kontekstissa, ja sen onnistumista tulisi mitata sen mukaan, saavuttaako se tavoitteensa ja miten se sen tekee.

Työskentelen parhaillaan MoMA:n tammikuussa 2025 avautuvan näyttelyn parissa. “Pirouette: Turning Points in Design” -kokonaisuuden tiedotteessa lukee, että “näyttely sisältää laajan valikoiman esineitä, jotka on suurelta osin valittu MoMA:n kokoelmasta. Kukin niistä on vaikuttanut laajalti niin muotoilun kenttään kuin ympäröivään maailmaan – mukaan lukien huonekalut, elektroniikka, symbolit, informaatio-muotoilu ja paljon muuta – aina 1930-luvulta nykypäivään. Jotkut näistä esineistä ovat yleisesti tunnistettavia, toiset taas ovat tunnettuja vain pienelle yleisölle tai asiantuntijoille. Ne ovat muuttaneet ihmisten käyttäytymistä, mahdollistaneet poikkeamia aiemmista ennakkoluuloista ja toimintatavoista sekä ilmentävät innovaatioita materiaaleissa, muodoissa tai toiminnassa. Esineet ovat tarjonneet epäkonventionaalisia ratkaisuja tavanomaisiin ongelmiin tai suunnitelleet täysin uusia, rakentavia ongelmia, jotka johtavat kehittyneempiin tutkimuksiin ja ratkaisuihin. Yhdessä esiteltynä, näyttelyn esineet korostavat, kuinka muotoilu auttaa ihmisiä luomaan muutosta tai sitten sopeutumaan siihen.”

”Muotoilu on edistyksen entsyymi.”

Tämä liittyy mielestäni aiempaan haastatteluun, jossa mainitsit, että tavoitteesi on edistää muotoilun ymmärtämistä, kunnes sen positiivinen vaikutus maailmaan on yleisesti tunnustettu. Mikä on tämä positiivinen vaikutus, joka kaikkien tulisi ymmärtää ja tunnustaa?

Työni perustuu olettamukseen, että muotoilu, niin hyvä kuin huono, on kaikkialla – ei vain tuoleissa, joilla istumme, vaan myös käyttöliittymissä, joita käytämme päivittäin, ja niissä aineettomissa järjestelmissä, jotka ympäröivät ja muovaavat elämäämme. Ihmiset, jotka ymmärtävät muotoilun voiman, ovat vastuullisempia kansalaisia ja mahdollistavat esineiden sekä infrastruktuurin rakentamisen, jotka ovat oikeudenmukaisempia kaikille ihmisille ja luonnolle.

Muotoilulla on mahdollisuus auttaa ihmisiä käsittelemään elämän arkisia asioita, sen virstanpylväitä ja haasteita. Se auttaa meitä muutosneuvotteluissa, jotka ovat joskus epämukavia ja dramaattisia. Muotoilu myös auttaa tieteellisten tai teknologisten vallankumousten jalkauttamisessa todellisuudeksi. Mielestäni muotoilu on mielenkiintoisin ja merkittävin luovuuden muoto.

Se ei kuitenkaan voi ratkaista kaikkia ongelmiamme. Mikään yksittäinen ala ei voi, ja siksi vuorovaikutus sekä yhteistyö eri alojen välillä ovat ratkaisevan tärkeää. Yleisesti ajatellaan ehkä, että suunnittelu on taitolaji, joka keskittyy asioiden valmistamiseen, mutta oikeasti kyseessä on yhtä lailla sosiaalisia, poliittisia ja tieteellisiä kuin teknisiä tai esteettisiä taitoja hyödyntävä ala. Kyky ymmärtää ja puhua monia erilaisia kieliä on se, mikä antaa suunnittelijoille mahdollisuuden muuttaa näyttävät trendit tai äkilliset muutokset merkityksellisemmiksi strategioiksi.

Kuten mainitsin aiemmin, muotoilu voi rohkaista uusia käyttäytymismalleja. Se voi auttaa ihmisiä navigoimaan muutosta. Suunnittelun kautta on mahdollista visualisoida monimutkaista tietoa suuressakin mittakaavassa – esimerkiksi universumin kontekstissa – ja tehdä ne ymmärrettäväksi kaikille. Muotoilu voi auttaa kehittämään tarkkaavaisempia ja vastuullisempia kansalaisia, työntekijöitä ja ihmisiä.

Esimerkkinä haluaisin mainita Design Emergency -podcastin, jonka aloitin kriitikko Alice Rawsthornin kanssa pandemian aikana. Puheohjelma käsittelee suunnittelun roolia suurten kriisien aikana, sillä muotoilu on edistyksen entsyymi.

Onko designtapahtumilla ja -festivaaleilla mielestäsi yhä tärkeä rooli mielipidevaikuttajina tai tiedon jakajina?

Ehdottomasti, niin kauan kuin ne pysyvät tiiviinä ja tarkkoina. Toivoisin designtapahtumien keskittyvän aiheisiin, jotka korostavat muotoilun roolia paikallisessa yhteisössä, tai aiheisiin, jotka ovat universaaleja, ylittäen kaikki kulttuurit.

“Mielikuvitus on ensimmäinen askel kohti suoraa toimintaa – ja paremman tulevaisuuden rakentamista.”

Olet jo pitkään työskennellyt ennallistavan muotoilun parissa, suunnittelun ja ekologian rajapinnalla toimien. Sinulta olisi varmasti hyvä kysyä, mihin design on nyt matkalla?

En kyllä ole ihan varma, olenko oikea henkilö ennustamaan tulevaisuutta! Mutta voin yrittää auttaa suunnittelijoita ja kansalaisia valmistautumaan tulevaisuuteen, ja voin pyrkiä selkeyttämään sitä, miten suunnittelijat voivat auttaa meitä kaikkia valmistautumaan tulevaan.

Kuratoin vuonna 2019 XXII Triennale di Milano -näyttelykokonaisuuden nimeltä: “Broken Nature: Design Takes on Human Survival”. Se juhlisti muotoilun kykyä tarjota voimakkaita näkemyksiä aikamme keskeisiin kysymyksiin. Yksi sen tavoitteista oli tarjota kävijöille laajempi perspektiivi ajasta suureena, jota on usein vaikea käsittää.

Meidän tulisi ymmärtää seuraamusten pitkäkestoisuus, jotta voisimme toimia jo tänään. Toimia nyt, vaikka se tuottaisi positiivisia tuloksia vasta useiden sukupolvien päähän. Ihmisten on vaikea ymmärtää oman lähipiirinsä eliniän yli, mikä vaikeuttaakin kauas tulevaisuuteen ulottuvan vastuun kantamista. 

Näyttelyn taiteilijoilla oli keskeinen rooli tämän haasteen käsittelemisessä, ja siksi Broken Nature sisälsi useita taiteellisia interventioita, jotka tutkivat käsitettä. Esittelimme esimerkiksi upeaa kuvastoa NASA:n Images of Change -projektista, joka näyttää, miten eri maapallon kolkat ovat muuttuneet ajan myötä. Nämä vertailut, jotka vaihtelevat muutamista kuukausista useisiin vuosiin, auttavat välittämään sen, että niin ihmiset kuin vuoret ja kivet, kokevat elämänsä omalla aikajanallaan. On siis elintärkeää, että kunnioitamme ja otamme huomioon tämän laajemman olemassaolon mittakaavan.

Mittakaavasta puheenollen, mihin muotoilun tulisi mielestäsi keskittyä seuraavien viiden vuoden aikana?

Mielestäni muotoilun tulisi tarkastella asemaansa maailmassa ihan alusta lähtien, from scratch. Sen tulisi myös säilyttää oma perspektiivinsä. Kollegani Carson Chan, joka johtaa MoMA:n

Emilio Ambasz Institute for the Joint Study of the Built and Natural Environment -instituuttia, ja joka kuratoi upean Emerging Ecologies -näyttelyn, sanoo aina, että rakentamatta jättäminen on yhtä lailla arkkitehtuurinen teko – ja siten myös muotoilullinen. 

Kun taas näen ihmisten, kuten Yasmeen Larin, Lacaton & Vassalin tai Vinu Danielin töitä, tunnen oloni inspiroituneeksi, sillä on mahdollista olla arkkitehti monilla eri tavoilla.

Ja mitä enemmän vuorovaikutusta ja yhteistyötä, sen parempi! En osaa kuvitella alaa, joka ei hyötyisi yhteistyöstä muotoilun kanssa, enkä usko olevan alaa, jolta muotoilu ei voisi oppia. Mielikuvitus on ensimmäinen askel kohti toimintaa – ja paremman tulevaisuuden rakentamista.

Muistan meidän Alicen kanssa keskustelleen Design Emergency -podcastissa, että muotoilu vastaa aina kiireellisimpiin ja polttavimpiin kysymyksiin, koska se on yhteydessä elämään. Ja koska useimpien nykyajan haasteiden ytimestä löytyy ilmastokriisi, olisi ensisijaisen tärkeää ymmärtää, että ihminen ei ole luonnosta erillinen yksikkö, vaan osa sitä. Ihminen on vuosisatoja ollut lajina itsekeskeinen, muihin ylimielisesti suhtautuva. Se on asenne, joka on ajanut hyväksikäyttöä, ei vain muiden eläinten, kasvien ja kokonaisten ekosysteemien, vaan myös myös muiden ihmisten riistoa. 

Nyt olisi viimein aika ymmärtää, että kun vahingoitamme muita ihmisiä, vaurioitamme myös luontoa – ja näin ollen itseämme.

Tarjoaako muotoilu siis ratkaisuja näihin kriiseihin?

Aivan varmasti. Kannattaakin kuunnella puheohjelmaamme – tarjoamme siellä muutaman hyvän esimerkin asiasta.

Design Emergency Instagramissa: @design.emergency. Paola Antonellin puheenvuoro Helsinki Design Weekin päätapahtumapaikka Paasivuorenkatu 3:ssa 12.9. klo 18.30. Vapaa pääsy. Puheenvuoro on osa AD Museon ja HDW:n yhteistyötä. Lisätiedot löydät täältä.