Weekly Bubbling: Suvi Järvelin

Weekly Bubbling -sarjassa tutustutaan muotoilumaailman lupauksiin. He kertovat, keitä itse ihailevat ja näin juttusarja jatkuu ketjuna. Tekstiilisuunnittelija Suvi Järvelin haluaisi maalata graffiteja ja uskoo, että kaikki kukat sopivat yhteen.

Kuinka sinusta tuli kuviosuunnittelija?

Olen aina piirtänyt ja maalannut. Kolme vuotta sitten vaihdoin alaa ja aloin opiskella muotoilua. Muutos tuli suoraan sydämestä: Olin valinnut aikoinaan informaatikon ammatin, koska halusin sivistää ihmisiä enkä tuottaa mitään. Sitten huomasin, että kaipaan valtavasti visuaaliselle alalle, ja menin sitä kohti. Kun aiemmin olin Taidehallin markkinoinnissa ja viestinnässä töissä, havahduin siihen, että halusin itse tehdä kuvia, en vain kirjoittaa niistä. Tekstiilisuunnittelu vastasi kaikkea, mitä halusin tehdä ja missä voisin olla hyvä. Se on tavallaan graafista suunnittelua, mutta mukana on vahvemmin myös materiaali.

Onko sinulla esikuvia?

Ne vaihtelevat, mutta yksi, joka on pysynyt, on Josef Frank. Hän oli Alvar Aallon aikalainen ja myös arkkitehti, mutta heillä on erilainen lähestymistapa asumiseen. Frank korostaa kodin henkeä ja sattuman osuutta suunnittelussa – sitä, että kodin on oltava inhimillisempi kuin asumiskone Corbusierin henkeen. Pidän hänen töidensä kirjavuudesta, ja hän hallitsi rytmin. Olen opiskellut sitä, kuinka hän rakensi kuviot raportteihin. Nämä opit ovat selvästi ajattelussani.

Aloitit juuri H&M:llä Tukholmassa. Mitä työsi pitää sisällään?

Teemme paljon tekstiprinttejä, joita käytetään vain kerran. Kyse ei siis ole aina kuoseista, vaan vaatteissa voi olla myös pelkkää typografiaa, johon on lisätty pieniä kuvia. Sovittelemme vaatemalleja, teemme korjauksia ja seuraamme trendejä. Olen päässyt tekemään paljon heti ensimmäisestä päivästä alkaen, ja sain heti printin tuotantoon. Yrityksellä on isot resurssit ja materiaalikirjastot, ja kulttuuri on rikas – olisiko meitä 40 kansalaisuutta. Yrityksen sisällä on myös helppo liikkua eri osastoille. Ajattelin, että se on hyvä paikka aloittaa.

Vuodenvaihteessa järjestämäsi näyttelyn nimi oli Flower Wars. Mikä kukissa kiehtoo?

Olen ollut pienestä asti kukkahullu, ja käynyt puutarhakouluakin yhden vuoden. Ostin jo viikkorahoilla viherkasvien hoitokirjan ja rakensin pihalle minipuutarhoja, joihin tuli letkusta vettä. Kotonani on aina kukkia, ja sommittelen niiden kautta myös kuoseja. Minulla on teesi, että kaikki kukat sopivat yhteen. Tukholmassa on paljon paremmat leikkokukkavalikoimat kuin Suomessa, ja olenkin jotenkin seonnut täällä. Kun menen ruokakauppaan, en pysty ajattelemaan muuta kuin mitä kukkia ostan, ja unohdan sen maidon ja mehun.

Lempikukkasi?

Unikko. Se on ihana, kun se on niin herkkä ja näyttää siltä kuin menisi rikki. Herkkyys on tärkeää myös töissäni, ilman että ne ovat tyttömäisiä ja romanttisia. Unikko kukkii vain muutaman päivän. Ja se ei muuten kestä maljakossa, joten sitä ei kannata leikata pihalta!

Kudottu vai printtikuvio?

Printtikuviot, etenkin vaatetuksessa. Koen, että muoti on ilmaisuvoimaisempaa ja ehkä rohkeampaa kuin sisustus. Printti on rajattomampi ja halvempi, joskin painokangas menettää paljon materiaalin tunnussa.

Jos vain taivas on rajana, mitä haluaisit vielä joskus tehdä?

Olla taiteellinen johtaja jossakin keskikokoisessa muotitalossa. Olisiko se sitten Marni? Suurimpia haaveitani olisi myös maalata graffiteja. Spraymaaleja ja graffititusseja käytän jo työssäni. Seuraan yhteiskunnallisia suuntauksia ja alakulttuureita, ja hip hop inspiroi minua. Minulle on tärkeää tuntea historiaa, mutta myös tutkia, mihin suuntaan tulevaisuus on menossa.

Ketä ihailet ja miksi?

Anna Isoniemi on yksi, jota jään seuraamaan. Hänellä on todella vahva näkemys. Aalto-yliopiston muodin koulutusohjelman kevätnäytöksen kokoelma oli vaikuttava. Kun mallit kävelivät lavalle, tuli kylmät väreet ja alkoi itkettää – siitä tietää, että käsillä on jotain todella erikoista. Kokoelma oli tyylikäs ja karsittu, mutta samaan aikaan harkitusti hullu. En tunne Annaa hyvin, ja minulle on vähän kuin musta laatikko, miten hän ajattelee töitään. Todella paljon odotan ja haluan nähdä, mitä hänestä tulee.

Mitä haluaisit kysyä Annalta?

Jos jäät Suomeen, miten muuttaisit suomalaista muotikenttää?

Jaakko Suomalainen halusi kysyä sinulta, että järvi vai meri?

Aivan ihana kysymys. Olen täysin meri-ihminen, minua eivät kiinnosta järvet ollenkaan. En ole koskaan ymmärtänyt järvi-ihmisiä. Meressä on enemmän henkeä, elämää ja voimaa, se on niin raju. Asuin ennen Lauttasaaressa, ja kävin aina rannassa katsomassa, mitä merelle kuuluu.