Lasten ja nuorten ajatukset näkyivät keskellä Helsinkiä

Lasten designviikon päätapahtumassa muotoiltiin tulevaisuuden kaupunkia, kun lapset ja nuoret pääsivät kertomaan, millainen olisi heidän mielestään parempi ja avoimempi tulevaisuuden kaupunki. Tapahtuma otti haltuun Helsingin keskustan Aleksanterinkadun ja Mikonkadun kulmarakennuksen pohjakerroksen ikkunat. Ikkunainstallaatio syntyi viikonloppuna järjestetyissä työpajoissa 3.–4.9.2022 ja sen rakentamiseen osallistuivat lapset ja nuoret.  Installaatio oli ikkunoissa kaikkien kaupunkilaisten nähtävissä muotoilufestivaali Helsinki Design Weekin ajan 11.9. asti.

Tapahtuman suunnittelu käynnistyi kesäkuussa ja huipentui Lasten designviikolla. Helsinki Design Weekin tapahtumakumppaneina olivat Helsingin kaupunki, Urban Tech Helsinki, mukaan kutsutut muotoilijat sekä Designmuseon ja Ornamon muotoilukasvatusohjelma Designakatemia. Työpajainstallaation konseptisuunnittelusta vastasivat muotoilija Hanna-Kaarina Heikkilä, kuvittaja ja graafinen suunnittelija Sanni Wessman ja Designmuseon museolehtori Hanna Kapanen. 

Työpajoissa lasten ja nuorten kanssa työskentelivät muotoilijat Hanna-Kaarina Heikkilä ja Anni Pitkäjärvi sekä Designmuseon oppaat Pinja Nousiainen, Anu Salonen, Iina Schwank ja yleisötyön tuottaja Elina Battarbee. Ajatushautomoiden kestävän kaupungin innovaatioita osana työpajaa esittelivät Helsingin kaupungin erityissuunnittelija Taina Seitsera ja Urban Tech Helsinki start up:it  Ekotekt, 100TM ja Bioft Design Labs. Koko tapahtuman tuotannosta vastasi Helsinki Design Week ja tuottaja Rania Taina. Tapahtuman avasi Helsinki Design Weekin ohjelmajohtaja Anni Korkman. 

Nuorten työpajassa 3.9. ajatukset tulevaisuuden kaupungista syntyivät neljän teeman inspiroimina: vallattomat tilat, hengaamisen mestat, yhteyksiä ja koti. Omat ajatukset vietiin maalaten ja piirtäen pahvilaatikoihin, joista rakennettiin tulevaisuuden kaupunkia kuvaava installaatio. Sunnuntaina 4.9. installaation äärelle kerääntyivät lapset perheineen, huoltajineen ja läheisineen. Lapset jatkoivat rakentaen tulevaisuuden kaupunkia pahvilaatikoista ja kertoen kuvin omasta unelmiensa kaupungista Sanni Wessmanin luomalle työpohjalle, piirtäen näkymää tulevaisuuden kaupunkiin. Piirroksen valmistuttua arkki taitettiin tähystimeksi tulevaisuuteen. 

Nuorten kanssa työskennellessä syntyi upeita ajatuksia mahdollisista tulevaisuuksista. Kestävän kaupungin ja hyvinvoinnin teemat nähtiin tärkeinä. Energiatuotanto nousi esiin eri muodoissa, pohdittiin esimerkiksi aurinkoenergiaa ja sen integroimista osaksi arkkitehtuuria. Kaupunkiympäristöön haluttiin runsaasti luontoa ja viheralueita sekä pohdittiin, voisiko katoille rakentaa enemmän puutarhoja. Nuorten tulevaisuuden kaupungin rakennusten ikkunat olisivat peiliä, jolloin tilat pysyisivät myös kesällä viileänä eivätkä veisi turhaan energiaa. Myös yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden teemat korostuivat. Tasa-arvoisempi ja eriarvoisuutta purkava kaupunki tarjoaisi hyvää asumista huokeaan hintaan sitä tarvitseville. Kaupungin omistamissa taloissa saisi asua vain sadalla eurolla. Visuaalisesti kaupunki olisi monipuolinen ja rikas ympäristö, josta löytyisi uutta ja vanhaa rinnakkain. Koti olisi luova tila, jossa olisi inspiroivia värejä ja muotoja. Tulevaisuuden epävarmuus ja huolikin nousivat esille. Hopeful future -teksti maalattiin sumennettuna, koska tekijä ei ollut aivan varma tulevaisuuden toiveikkuudesta.

Lasten työpaja mahdollisti tulevaisuuteen liittyvää vuoropuhelua lapsen ja hänen oman aikuisensa välillä. Keskeisenä teemana työskentelyssä oli tulevaisuuden koti. Lasten visioimassa tulevaisuuden kodissa liikuttaisiin muun muassa liukumäen avulla. Katolta löytyisi laaja kattopuutarha, jonka vesiaihe lämpenisi auringon avulla. Työskentelyssä syntyi myös eläinsairaala, johon kuljettaisiin lentävällä autolla. Lasten tulevaisuuden kaupungin päiväkodissa olisi sateenkaariparveke, jossa saisi soittaa pianoa. Tärkeä toive oli, että eri-ikäisiä olisi samassa ryhmässä ja isot ja pienet toimisivat enemmän yhdessä. 

Tapahtumassa lapsilla ja nuorilla oli mahdollisuus kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia ja nähdä itsensä niiden rakentajana. Tapahtuma osoitti, kuinka tulevaisuusajattelun ja muotoilun teemojen äärelle pysähtymisellä on tärkeä paikkansa tässä hetkessä. Muotoilu ja muotoilukasvatus antavat mahdollisuuden tarkastella muutosta, jota on vaikea kuvitella, ja mikä parasta ne antavat luvan yhteiseen kuvitteluun. Tapahtuma oli innostava esimerkki uusia oivalluksia tuottaneesta monialaisesta, eri alojen toimijoita ja lapsia ja nuoria yhteen tuovasta toiminnasta, joka synnyttää uusia ideoita tulevaisuuden kaupunkiympäristön kehittämiseen. Samalla toiminnalla tuetaan lasten ja nuorten toimijuutta ja tulevaisuususkoa, kun ymmärretään että tulevaisuus ei ole valmis, vaan siihen voi itsekin vaikuttaa.

Kirjoittaja Hanna Kapanen on Designmuseon museolehtori.