Weekly Studio: Hanna Anonen

Weekly Studio tapasi Hanna Anosen, nuoren pohjoismaisen suunnittelijan, jonka leikkisä ja värikäs tyyli haastaa hillityn minimalismin. Puhuimme muun muassa Tukholman huonekalumessujen näyttelystä, yksityiskohtien ihanuudesta ja siitä, pitäisikö pyykinkuivausteline suunnitella uusiksi.  

Esittelit helmikuussa Tukholman huonekalumessuilla Made by Choice -brändille tekemiäsi uusia tuotteita. Miten meni?

Made by Choice lanseerasi parikymmentä uutuutta, ja mukana oli myös minun suunnittelemiani tuotteita: Beebee- ja Plizé-säilytysrasiat, metallinen Bouquet-kattolamppu ja Merry-sivupöytä. Myös näyttelyarkkitehtuuri oli käsialaani. Lisäksi Made by Choice esitteli uusia tuotteita Matti Klenelliltä, Thomas Sandellilta, Katrín Ólínalta, Shane Schneckiltä ja Saku Sysiöltä. Yksi messujen antoisimmista jutuista olikin tavata muut suunnittelijat.

Oletko ennen tehnyt yhteistyötä Choicen kanssa?

Tämä on ensimmäinen yhteistyömme. Toivottavasti teemme niitä tulevaisuudessa lisää! Yhteistyöprosessi oli mukavan nopea. Keskustelu alkoi epävirallisesti, juttelimme tuotannosta ja eri värivaihtoehdoista ja sitten asiat alkoivat vain tapahtua. Yhtäkkiä Sebastian Jansson ilmoitti, että nämä tuotteet sitten lanseerataan keväällä Tukholmassa – mikä tuntuu nyt hullulta, koska keskustelut alkoivat vasta viime syksynä. Minulla oli tosin joitain prototyyppejä valmiina viime kevään SaloneSatellite-tapahtumasta Milanosta.

Onko tuotemuotoilijan työ Suomessa haastavaa? Valmistajia ei ole täällä kovin paljoa. 

Onhan se vähän. Suomessa ei ole kovin montaa yritystä, joissa tehdään tuotemuotoilua. Ja silloinkin kun töitä löytyy, tuotemuotoilua tekevien yritysten kanssa työskentely on hidasta. Siksi tykkään tehdä lisäksi näyttelysuunnittelua ja installaatioita, niiden parissa työskentely on nopeampaa ja töitä on tarjolla tasaisemmin. Näyttelyarkkitehtuurin teko kestää pari kuukautta, sitten kokonaisuus puretaan – ja pian onkin jo aika suunnitella seuraava näyttely.

Millaisille asiakkaille teet näyttelyarkkitehtuuria?

Minulla on paljon eri asiakkaita, kuten Iittala, Hakola ja Grafia. Iittalalle olen tehnyt aika paljon töitä, erityisesti Iittala & Arabia Muotoilukeskuksen näyttelyihin liittyen. Suunnittelin esimerkiksi näyttelyarkkitehtuurin Muotoilukeskuksessa pidettyyn Aalto-yliopiston opiskelijoiden näyttelyyn, jossa oli esillä lasista, keramiikasta ja betonista tehtyjä materiaalikokeiluja.

Oletko opiskellut näyttelyarkkitehtuuria vai opetellut ihan vain tekemällä?

Pääasiassa olen oppinut tehdessä. Alun perin olen opiskellut puusepäntyötä ja teollista muotoilua, minkä jälkeen tein Aalto-yliopistossa maisterintutkinnon taideteollisesta muotoilusta. Maisteriopinnoissa pääsin tekemään näyttelyprojekteja ensimmäistä kertaa, ja tykästyin silloin tilasuunnitteluun. Opintojen jälkeen olenkin päätynyt tekemään sitä enenevissä määrin. Tällä hetkellä työstän lavastusta Designmuseossa huhtikuussa aukeavaan Vuoden graafikko -palkintonäyttelyyn.

Millaista suunnitteluprosessia hyödynnät näyttelyarkkitehtuuria tehdessä? Onko sinulla jokin metodi vai menetkö intuitiolla?

Olen aika intuitiivinen. Enimmäkseen mietin mittasuhteita, kokoa, värejä ja sävyjä: haluanko tehdä näyttelystä suuren ja kirkkaan vai tavoittelenko hiljaista ja pientä tunnelmaa. Tykkään myös miettiä yksityiskohtia, kuten millaisia alustoja tai pöytiä voisin käyttää, mutta sekin tapahtuu intuitiolla.

Koetko budjetin näyttelyarkkitehtuurille asettamat reunaehdot rajoittavina vai onko niistä apua luovassa prosessissa?

Jos budjetti on tosi tiukka, pitää olla luova ja kekseliäs, että saa aikaiseksi jotain vaikuttavaa edullisesti. Yleensä yritän löytää kiinnostavia teollisuuden ja kodin materiaaleja: menen K-rautaan etsimään jotain halpaa, jota voisi käyttää paljon kerralla. Tilaa täyttämällä syntyy vaikuttava lopputulos. 

Joskus käytän materiaalia sellaisenaan mutta toisinaan yritän muokata sitä muuhun näyttelyarkkitehtuuriin sopivaksi esimerkiksi käyttämällä värejä, leikkaamalla tai muotoa varioimalla. Yksinkertaisilla, arkisilla materiaaleilla saa yllättävän paljon aikaiseksi. Sitä paitsi rakastan rautakaupoissa haahuilua.  

Olet Instagram-tilisi perusteella kiinnostunut nykyarkkitehtuurista: kuvissasi vilahtavat niin Manuel Nuñes-Yanowskyn suunnittelema Arenes de Picasso -rakennus Pariisissa kuin Alvar Aallon Viipurin kirjastokin.

Kiinnostavaa kuulla! En ole kovin kiinnostunut arkkitehtuurista isossa kuvassa, vaan tykkään pikemminkin mennä lähelle, niin rakennusten kuin muidenkin asioiden kohdalla, ja katsella yksityiskohtia mikroskooppietäisyydeltä. Yksityiskohtia voi myös lähestyä abstraktimmin: esimerkiksi nauloja voi miettiä pieninä pisteinä. Rakennusten yksityiskohdat väreistä ja materiaaleista aina oviin, ikkunoihin ja parvekkeisiin inspiroivat minua.

Käytätkö löytämiäsi yksityiskohtia sellaisenaan tuotteissasi vai ovatko ne pikemminkin pohjana inspiraatiolle?

Ne toimivat inspiraationa, en kopioi suoraan. Saatan esimerkiksi etsiä väriyhdistelmiä, joista tulee tietynlainen fiilis. Voi myös käydä niin, että vaikka päättäisin tuotteelle jonkin värin tai väriyhdistelmän, muutankin heti seuraavana päivänä mieleni ja hyllytän sen, jos intuitioni kertoo, ettei se toimi.

Kestääkö sinulla kauan päättää, mitä värejä käytät?

Ei, teen sen nopeasti ja vaistolla. Jos jokin tuntuu väärältä, maalaan päälle. En ota stressiä. Jos asiakas on huolissaan kirkkaan pinkistä seinästä tai muusta vastaavasta, muistutan aina, että ei ole kyse sen vakavammasta asiasta kuin maalista. Värin voi aina muuttaa.

Vaikuttaa siltä, että tuotemuotoilutöissäsi olet keskittynyt lähinnä kodin esineistöön. Onko näin?

Kotoani löytyy paljon pieniä esineitä, joita olen ostellut kirpputoreilta ja putiikeista. Tuotemuotoiluni on oikeastaan saanut alkunsa tästä tavasta. Haluan suunnitella ja luoda ennen kaikkea sellaisia tuotteita, joita itse haluaisin omistaa ja käyttää. Teen asioita itselleni – jos joku yritys sattuu kiinnostumaan niiden valmistamisesta, niin mahtavaa!

Puuttuuko nykyisestä tuotetarjonnasta mielestäsi jotain?

Ehkä. Muotoilijat miettivät usein kummallisia juttuja, kuten että miksi pyykinkuivaus- tai kenkätelineet ovat niin rumia. Miksi ne kaikki näyttävät ihan samoilta? Yksi yleinen tapa lähestyä tuotesuunnittelua onkin miettiä, mistä asioista voisimme tehdä kauniimpia tai parempia.

Kumpi on tärkeämpää, kauneus vai toimivuus?

Niiden yhdistelmä. Funktionaalisen tuotteen pitää toimia hyvin, mutta pienissä nykykodeissa tavarat ovat usein esillä ja näkösällä. Pienessä tilassa asioita ei voi piilottaa, joten tavaroiden pitää olla hyvännäköisiä. Siksi päädyn kerta toisensa jälkeen miettimään kuivaustelineiden ulkonäköä.

Haluaisitko siis suunnitella kuivaustelineen uusiksi?

Vaikea olla suunnittelematta! Mutta sitten mietin, että pyykinkuivaustelineen suunnittelu on varmaan aika vaikeaa. Ehkä siihen on syynsä, ettei sitä ole vielä uudistettu, ehkä samana pysyvällä muodolla ja toiminnallisuudella on perusteensa. 

Valmistuit Aalto-yliopistosta vuonna 2013 ja perustit oman studion vuonna 2015. Miten tasapainoilet asiakastöiden ja omien projektiesi välillä?

Olen löytänyt balanssin omien tuotteiden työstämisen ja kaupallisen näyttelysuunnittelun välillä oikeastaan vähän vahingossa. Pidän eri taitojen hyödyntämisestä ja siksi olen päätynyt työskentelemään eri projektien parissa – saan erilaisista töistä irti erilaisia asioita. Tuotteita suunnitellessa on ensisijaisesti kyse siitä, mitä haluan ja mistä materiaaleista, yksityiskohdista ja väreistä itse pidän. Näyttelyarkkitehtuuria asiakkaalle tehdessä pitää lisäksi huomioida asiakkaan, kävijöiden, muotoilijoiden ja mahdollisten yhteistyökumppaneiden toiveet ja tarpeet. Kun käytän eri töissä eri taitoja, hommat pysyvät kiinnostavina. 

Oletko aina tiennyt, että haluat työllistää itse itsesi sen sijaan että työskentelisit muotoilijana jossain isossa yrityksessä?

Nuorempana en halunnut yrittäjäksi. Perheessäni on paljon yrittäjiä ja olen nähnyt, kuinka vaikea tie se voi olla. Maisteriopintojeni aikana työskentelin muotoilijoiden assistenttina erilaisissa projekteissa ja monet heistä sanoivat kuitenkin, että itsensä työllistäminen on muotoilijalle yksinkertaisin reitti. Kun sain rohkaisua ja vinkkejä kokeneemmilta suunnittelijoilta, aloin miettiä yrittäjyyttä vaihtoehtona. Pidän siitä, että jokainen päivä on erilainen. Koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu tai kuka on puhelimen päässä, kun se soi. Epävarmuuden ja tuntemattoman kanssa pitää tulla sinuiksi.

Onko se stressaavaa?

Otan asiat päivä kerrallaan. Urani alussa stressasin enemmän, mutta tajusin että stressi rajoittaa työntekoani. En halua käyttää energiaani tulevaisuuden murehtimiseen vaan projektieni työstämiseen. Uskon, että työhön keskittyminen synnyttää uusia projekteja, asiakkuuksia ja kontakteja. Koitan toimia niin.

Kerro vähän studiostasi. Missä työskentelet?

Minulla on yhteinen työtila viiden suunnittelijan kanssa. Porukassa on tuotemuotoilijoita ja sisustusarkkitehteja, tyyppejä kuten Elina ja Klaus Aalto. Olen työskennellyt samassa tilassa vuodesta 2015, jaetussa huoneessa Tero Kuitusen kanssa. 

Työhuoneella on vain pöytätilaa. Siksi minulla on lisäksi Kalliossa pieni kammio, sekin yhteistila, jossa voin rakentaa prototyyppejä, maalata ja tehdä kaikkea muuta sotkuista. Kahden tilan taktiikka on toiminut hyvin: yhtäällä on siisti pöytäpaikka, toisaalla kokeilulle ja luomiselle omistettu työpaja. 

Millainen suunnitteluprosessisi on? Onko se aina samanlainen vai vaihteleeko se? 

Aloitan yleensä piirtämällä nopean, muistiinpanomaisen luonnoksen. Sitten teen tietokoneella 3D-mallinnuksen ja siirryn nopeasti prototyyppivaiheeseen. Materiaalista ja tuotteesta riippuen teen proton joko itse tai tilaan sen muualta. Joskus tilaaminen on helpoin vaihtoehto, mutta silloinkin teen viimeistelyt, kuten maalaamisen, itse.

Vietit viime vuonna kaksi kuukautta residenssissä Pariisissa. Muuttiko siellä viettämäsi aika ajatuksiasi muotoilusta?

Siellä oli ainakin aikaa miettiä työtä. Uudessa ympäristössä katsoo itseäänkin uusin silmin. Jotkut etsivät inspiraatiota luonnosta, mutta mielestäni myös menemällä uuteen kaupunkiympäristön voi saada paljon inspiraatiota.

Suunnittelin paljon uusia tuotteita Pariisissa ollessani, ja kun palasin, aloin heti tehdä prototyyppejä. Kaikki Tukholmassa lanseeratut Choicen tuotteet saivat alkunsa Pariisissa, eli residenssissä vietetty aika oli hyödyksi.

Viimeinen kysymys: mitä työstät tällä hetkellä?

Mainitsinkin, että teen parhaillaan Vuoden graafikko -palkintonäyttelyä. Toinen viime aikojen projekti on Iittalan ja Ronan & Erwan Bouroullecin Imperfections-yhteisnäyttely, joka oli esillä Tukholman designviikoilla. Se tulee Helsinkiin, Iittala & Arabia Muotoilukeskukseen, huhtikuussa.

Lisäksi olen tehnyt yhteistyötä Mifukon kanssa. Olemme suunnitelleet uusia kodintuotteita, joiden lähtökohtana ovat kenialaiset käsityötekniikat. Kenialaisten naisten käsin punomat, paikallisista materiaaleista valmistetut uniikit säilytyskorit ja muut uudet tuotteet lanseerataan myöhemmin tänä vuonna. 

Työstän myös muutamaa projektia yksityiskoteihin. Ja kun on aikaa, alan taas keskittyä uusiin tuote- ja projekti-ideoihin. Silloin kun kaupallisia töitä on vähemmän, haluan käyttää ajan hyödyksi tekemällä mahdollisimman paljon omaa suunnittelutyötä.