Weekly Abroad: Klaus Haapaniemi, Lontoo

Weekly Abroad on uusi juttusarja, jossa tapaamme ulkomailla uraa luovia suomalaismuotoilijoita. Sarjan avaa suunnittelija Klaus Haapaniemi, joka haaveilee nyt oman oopperan tekemisestä.

Weekly Abroad on uusi juttusarja, jossa tapaamme ulkomailla uraa luovia suomalaismuotoilijoita. Sarjan avaa suunnittelija Klaus Haapaniemi, joka haaveilee nyt oman oopperan tekemisestä.​

Weekly Abroad on rento ja älykäs juttusarja, joka esittelee ulkomailla työskenteleviä lahjakkaita suomalaisia suunnittelijoita. Kussakin artikkelissa esitellään yksi ajankohtainen projekti ja kerrotaan, millaista on asua ja tehdä työtä kyseisessä kaupungissa.

Ensimmäisenä vuorossa on Lontoossa asuva Klaus Haapaniemi, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä uudemman polven kuvittajista ja muotoilijoista. Hän kertoo Polar Byzantine -projektistaan ja elämästä Brexitin jälkeisessä Lontoossa.

Vuonna 2000 Haapaniemi kutsuttiin suunnittelemaan talvinen teemapuisto Hong Kongin World Trade Centeriin. Hän loi omintakeisella tyylillään joukon talvisia hahmoja, mutta oli hieman ymmällään lopputuloksesta.

”Muistaakseni ajattelin siihen aikaan, että arktiset eläimet olivat hauska kontrasti futuristiseen neokaupunkiin”, Haapaniemi kertoo Skypen kautta Lontoosta.

Ihmemaan näkymä saattoi olla hämmentävä, mutta se loi perustan myöhemmälle Polar Byzantine -projektille eli tarinalliselle yhteistyölle kirjailija Rosa Liksomin kanssa.

Polar Byzantine alkoi pienenä, kokeellisena projektina muotisuunnittelun toteuttamisesta tarinallisessa muodossa. Haapaniemi halusi puskea tarinankerrontaa kirjallisempaan suuntaan ja ideoi kirjaa, jonka sivut olisi paperin sijasta tehty silkistä.

Lopputulos on ontto kirja, jonka sisäkansiin on painettu Liksomin tarina ja jonka sivujat muodostuvat kirjan sisällä olevista silkkihuiveista. Kirjassa on viisi lukua, joita kutakin edustaa yksi huivi. Kyseessä on yllättävä ja kaunis yhdistelmä muotia ja kerrontaa paketoituna arvokkaan keräilyesineen sisään.

Haapaniemi on tunnetuimpia uuden sukupolven muotoilijoita ja kuvittajia.

Ontto kirja koostuu Rosa Liksomin tarinasta ja Haapaniemen silkkihuiveista. © KLAUS HAAPANIEMI

Kannanotto ympäristötuhoon

Liksomin tarinassa esiintyy joukko arktisia eläimiä – hyviä ja pahoja – jotka viettävät viimeisiä aikojaan maapallolla. Ihmiskunnan ahneus on alkanut tuhota niiden kotia eli villiä luontoa.

”Sivilisaation edustajat ovat itsekkäitä ja korskeita petoja. Hillittömällä käytöksellään he tuhoavat muut olennot maan päältä.”

Eläimet kutsutaan paratiisistaan matkalle kohti Jääpalatsia, missä niitä odottaa pitkäviiksinen kuningasmursu. Tarinan sankarit kohtaavat ympäristökatastrofin seuraukset ja jopa kuolemia, ennen kuin pääsevät määränpäähänsä.

Pikku hiljaa paljastuu, ettei lopullinen määränpää olekaan Jääpalatsi, vaan sen kautta matkataan ulkoavaruuteen, mistä jäätyneen komeetan suojista löytyvät uusi planeetta ja uusi koti.

Viettelevän runollisten kuvien kautta Polar Byzantine ottaa jyrkästi kantaa ihmisten toiminnan aiheuttamaan ympäristötuhoon ja sen seurauksena tapahtuvaan maastapakoon.

Haapaniemi halusi luoda tietyllä tavalla dystopisen maailman kuin osoittaakseen, miltä maailmanloppu näyttää. Hän antoi Liksomille melko vapaat kädet, luonnoksia hahmoista ja taustamateriaalia, ja hän kehitti hyvin dramaattisen skenaarion.

”Se on melkein kuin oopperan libretto, mikä on aivan upeaa.”

© KLAUS HAAPANIEMI
  1. 1
  2. 2

Haaveissa oma ooppera

Jäävuoren huipun tavoin huivit ovat vain pieni osa paljon kunnianhimoisempaa Polar Byzantine -projektia. Haapaniemi on perehtynyt ja viehättynyt oopperaan tehtyään lavaste- ja pukusuunnittelua Kansallisoopperan vuoden 2015 tuotantoon Ovela kettu.

”Työskentelen parhaillaan pienehkön näyttämöprojektin parissa osana ensi vuoden Suomi 100 -juhlintaa, Haapaniemi kertoo.

”Mutta minusta olisi hienoa toteuttaa omin voimin kokonainen ooppera. Haluan olla mukana kaikessa, niin kirjoittamisessa kuin ohjaamisessa ja puku- ja lavastesuunnittelussa.”

Tätä silmällä pitäen Haapaniemi tekee yhteistyötä nykysäveltäjä Lauri Porran kanssa. Parivaljakko työstää Liksomin tarinaan perustuvaa ooperaa ja librettoa. Vaikka yhteistyöhön sopivaa oopperataloa ei vielä ole löytynyt, Haapaniemi uskoo, että modernin oopperan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen yhteensovittaminen on vain ajan kysymys.

”1800-luvun ooppera käsittelee enimmäkseen henkilökohtaisia tragedioita. Nykymaailmaa taas koskettavat ympäristöasiat. Olisi varmasti hyvä tuoda nämä tärkeät kysymykset oopperalavoille”, Haapaniemi sanoo.

Haapaniemi’s drafts for the Polar Byzantine project © KLAUS HAAPANIEMI

© KLAUS HAAPANIEMI
  1. 1
  2. 2

Surullinen Brexit

Haapaniemi on asunut Lontoossa niin kauan, että hänestä olisi hienoa saada Polar Byzantine nimenomaan Lontoon kuninkaallisen oopperan lavalle. Juuri kuninkaallisen oopperan kaltaisten instituutioiden ylläpitämä kulttuurinen energia houkutteli Haapaniemen Lontooseen 12 vuotta sitten.

”Lontoo on jännittävä paikka, ja täällä on uskomattoman paljon kulttuurielämää. Paikallinen design-yhteisö on hyvin myötämielistä. Kaikki tuntemani ihmiset ovat kiinnostuneita kollegoidensa puuhista, ja toisten töistä puhutaan paljon. Ilmapiiri on kilpailuhenkinen, mutta kannustaa tekemään entistä parempaa työtä.”

Vuoden 2016 suurin uutinen oli tietenkin Ison-Britannian kesäkuinen päätös jättää Euroopan unioni. Onko tämä himmentänyt Lontoossa asumisen hohtoa?

”Brexit oli surullinen uutinen, mutta outoa kyllä, Lontoossa se ei näy juuri mitenkään. Varmaan osittain siksi, että lontoolaiset vastustivat Brexit-liikettä. Maiden eristäytyminen ja muurien rakentamisnen on silti pettymys”, Haapaniemi kertoo.

Tietynlainen suomalaisuus, luontoteemojen käyttö ja niiden yhdistäminen venäläiseen ja itäeurooppalaiseen estetiikkaan selittävät Haapaniemen töitä. Korostaako ulkomailla oleskelu näitä piirteitä?

Haapaniemen kanssa jutellessa saa käsityksen, että Suomen ulkopuolella asuminen on antanut lisää vapautta leikitellä esteettisten traditioiden kanssa ja viedä niitä kauemmas kansallisidentiteetistä.

”Kiinnostukseni Itä-Euroopan estetiikkaan kasvoi huomattavasti sen jälkeen, kun muutin ulkomaille. Syy löytyy ehkä lapsuudestani ja siitä, miltä Suomi näytti 1970- ja 80-luvuilla. Aloin ajatella estetiikkaa oman lapsuuteni kuvien kautta. Pitää kai lähteä kauas pois, jotta saa tällaista perspektiiviä”, Haapaniemi sanoo.

”On vaikea sanoa, olisivatko työni erilaisia, jos olisin jäänyt Suomeen.”