Weekly Abroad: Kustaa Saksi
Brittiläinen neurologi Oliver Sacks kuvasi vuonna 2008 New York Timesin kolumnissaan joidenkin migreenipotilaiden toistuvia geometrisiä näköhäiriöitä linnanmuuri-, siksak- ja kierrekuvioiksi. Amsterdamissa asuva Kustaa Saksi tunnistaa nämä kuviot liiankin hyvin, sillä hän on kärsinyt migreenistä melkein koko ikänsä. Hän on päättänyt olla lannistumatta sairaudestaan ja hakee aktiivisesti ja säännöllisesti innoitusta migreeninaikaisista harhanäyistä.
Saksi valmistui Lahden muotoiluinstituutista graafiseksi suunnittelijaksi vuonna 2000. Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin ja työskenteli suunnittelutoimistossa ja lehden AD:nä. Lehtityössä hän oli tilaajana jatkuvasti tekemisissä kuvittajien ja valokuvaajien kanssa ja alkoi pohtia omaa uravalintaansa.
”Tajusin, että minulta puuttui jotakin. Ymmärsin olevani myös tekijä, ja halusin päästä omin käsin kehittämään omaa tyyliäni”, hän kertoo.
Saksi menestyi kuvittajan ja printtisuunnittelijan uralla. Hänen asiakkaitaan olivat muun muassa Marimekko, Issey Miyake ja Bergdorf Goodman. Vuonna 2013 ura kääntyi jyrkkään nousuun, kun hän laajensi tuotantoaan kudontaan ja tekstiileihin. Vuonna 2011 Saksi löysi Tilburg TextielMuseumin, mikä herätti hänen kiinnostuksensa kudontaprosessiin ja innoittaa häntä tänäkin päivänä.
”Palaan yhä uudelleen kudonnan pariin ja jatkan kokeiluja eri materiaaleilla ja neuloksilla”, Saksi kertoo. ”Se on ikuisuusprosessi, koska mahdollisuuksia on loputtomasti, ja siksi se on aina myös haastavaa.”
Systema Naturae
Muiden suomalaistaiteilijoiden ja -suunnittelijoiden tavoin Saksi ottaa vaikutteita myös luonnosta ja sen muodoista. Yhdessä hänen ensimmäisistä tekstiilisarjoistaan, Hypnopompiassa, unien ja migreenien harhanäyt yhdistyvät luonnosta kumpuavaan luovaan ilmaisuun. Saman sarja kaksi tapettia, Arachen’s Web ja Herbarium of Dreams, olivat vastikään näytteillä Stavangerin Kunsthallin kuuden ihmiskunnan luontosuhdetta kuvaavan taiteilijan Systema Naturae -ryhmänäyttelyssä.
”Luonnon muodot vetoavat minuun aina vain”, Saksi kertoo. ”Myös unimaailma kiehtoo. Välitilojen visuaalisissa harhoissa on suurta rikkautta. Pystyn käsittelemään harhoja, kun tuon ne osaksi töitäni.”
Vaikka Saksin käyttämä jakardineulos on peräisin jo vuodelta 1801, hän vertaa sen reikäkorttimaista koostumusta proto-digitaaliseen tekniikkaan. Modernin tietotekniikan avulla ja yhdistämällä perinteistä kudontaa digitaaliseen suunnitteluun hän on onnistunut tuottamaan monitahoisia kuvioita, joita ei perinteisillä menetelmillä saisi aikaan.
Stavangerin näyttelyn töiden lisäksi Saksi on lähiaikoina suunnitellut uuden printtisarjan Marimekon syksyn 2017 mallistoon ja työstää parhaillaan lukuisia yksityistilauksia. Työn ohessa Saksi käy säännöllisesti Tilburgin TextielLabissa ja jatkaa kudontakokeilujaan, joiden pohjalta hän syventää valitsemansa taidemuodon tuntemusta.
”Käytin printeissä tuhansia värejä”, Saksi kertoo. ”Kudoksissa voin käyttää vain kahdeksaa eriväristä lankaa, ja minun pitää keksiä, miten työn saa toimimaan niitä yhdistelemällä. Tällä hetkellä tällainen rajoitus inspiroi minua kovasti.”
Kulttuurien sotkeminen
Jos Saksin rakkaus luontoon ei olekaan uran aikana horjunut, niin muuten hän on liikkunut ahkerasti paikasta toiseen. Päätettyään keskittyä omiin kuvituksiin ja kuvioiden suunnitteluun Saksi halusi laajentaa näkemystään Suomesta kansainvälisemmille areenoille.
Saksin mukaan Suomi tuntui eristyneeltä alueelta, kun ei vielä ollut Instagramia ja verkkomedioita, joiden kautta suunnittelijoiden on nykyisin helpompaa esitellä töitään ulkomaisille asiakkaille. Hän oli koko elämänsä haaveillut asumisesta ulkomailla. Niinpä hän lähti vuonna 2003 Pariisiin luullen seikkailun kestävän puolisen vuotta. Pariisissa vierähtikin neljä vuotta, minkä jälkeen teki jo mieli asua jossakin muualla.
Saksi pakkasi pienen omaisuutensa pakettiautoon ja ajoi Amsterdamiin. Siellä hän asuu edelleenkin, kun muutosta on kulunut kymmenen vuotta. ”Olen aina tykännyt Amsterdamista”, Saksi kertoo. ”Se on helppo paikka elää. Elämänlaatu on hyvä, ja luovuuden kannalta siellä saa paljon aikaan.”
Nyt kun Saksilla on perhe ja lapsi, hän arvostaa myös Amsterdamin perhekeskeistä elämäntapaa. Hänen määrätietoinen katseensa kohdistuu kuitenkin kansainvälisille markkinoille. Kun kysyn, ovatko Pariisin ja Amsterdamin vuodet muuttaneet näkemystä suunnittelusta, Saksi sanoo, ettei sitä pysty tarkasti määrittelemään.
”Minusta on mahtavaa matkustella ja tutustua eri kulttuureihin”, hän kertoo. ”Matkailu on todella innostavaa, ja mielestäni sen huomaa töistäni. Tyylini on aina ollut eri kulttuurien vaikutusten, japanilaisen ja pohjoismaalaisen sekoitus. Asuinpa missä tahansa, minusta on kiva sotkea kulttuureja.”