Brynjar Sigurðarson tasapainoilee luovan minän ja sihteeri-minän välillä
Nuorelle islantilaismuotoilijalle Brynjar Sigurðarsonille myönnettiin maailman suurin design-palkinto Torsten ja Wanja Söderbergin palkinto vuonna 2018. Hänen palkintonäyttelynsä on esillä Designmuseon galleriatilassa. Näyttely perehdyttää Sigurðarsonin omaperäiseen muotokieleen ja työskentelytapaan, joka on hyvin lyhyessä ajassa saavuttanut kansainvälistä arvostusta. Brynjar kertoo myös, miksi hänen vaasinsa ei olekaan Fiskars Village Biennalessa.
Brynjar Sigurðarsonille myönnettiin vuonna 2018 maailman suurin design-palkinto, Torsten ja Wanja Söderbergin palkinto. Nyt palkintonäyttely on esillä Designmuseon galleriatilassa. Nuori islantilaismuotoilija kertoo myös, miksi hänen suunnittelema vaasinsa ei olekaan Fiskars Village Biennalessa.
Näyttely perehdyttää omaperäiseen muotokieleesi ja työskentelytapaasi, jotka ovat saavuttaneet kansainvälistä arvostusta hyvin lyhyessä ajassa. Muotoilussasi keskeistä on sekä siihen liittyvä tarina että lopullinen tuote. Kuvailisitko muotoiluprosessiasi?
Islantilaisilla on vahva side tarinankerrontaan, koska maassa on talvisin niin pitkä pimeä kausi. Kun et näe, ryhdyt kuvittelemaan.
Kaikki tekeminen on mielestäni yhtä tärkeää, on se sitten to do -listoja, esinemuotoilua tai näyttelyn rakentamista. Kuulostaa varmasti kliseiseltä, mutta kun huolehtii prosesseista ja niiden lopputuloksesta tasapuolisesti, tekeminen on nautinnollista ja jälki hyvää.
Työskentelyni on jonkin verran kaoottista, koska hyppään asiasta toiseen. Yhtenä päivänä piirrän samaa luonnosta yhä uudestaan ja uudestaan, sitten siirryn musiikin pariin tai työskentelen 3D-tietokoneohjelman kanssa. Viime aikoina olen antanut näiden kaikkien alueiden olla läsnä työssäni. Ne näkyvät valokuvina, tarinoina, ääninä, videoina tai ne voivat olla työni osia sellaisenaan.
Harjoitus on kaikessa tekemisessä keskeistä. Emme mielestäni harjoittele riittävästi. Viulisti harjoittelee jatkuvasti ja vain pieni osa hänen työstänsä on esiintymistä. Sama koskee jalkapalloilijaa, jonka aika kuluu lähestulkoon kokonaan harjoittelun parissa. Meidän tulisi löytää ilo harjoittelussa ja antaa aikaa vahvuuksiemme harjoittamiselle.
Yksin työskentely on aina ajanut minua tasapainoilemaan luovan minäni ja sihteeri-minäni välillä. Voisin helposti viettää kaiken ajan asioiden järjestelemisessä: sähköposteihin vastaamisessa, viestinnässä, suunnittelemisessa ja organisoimisessa.
Mistä löydät inspiraatiosi?
Kaikkialta. Yritän olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa kaikissa hetkissä, joissa työskentelen. Usein inspiraatio syntyy Islannista, sen satamaympäristöstä tai luonnosta mutta yhä useammin myös matkoiltani, pienistä yksityiskohdista, joita kuvaan ja muutan ideoiksi sekä esineiksi.
Sinun vaasisi piti olla esillä Fiskars Village Art & Design Biennalen Tehdas-näyttelyssä, mutta se ei nyt olekaan siellä. Mitä tapahtui?
Viime hetken logistiikkaongelmia. Me yritimme parhaamme, mutta homma meni puihin. Toivomme saavamme vielä tilanteen korjattua. Sama vaasi on esillä Designmuseossa.
Voisitko kuvailla sen tuotantoprosessia?
Se on tehty pate de verre -metodilla. Siinä sekoitetaan eri lasimassoja ja muita mineraaleja kipsimuottiin, joka sitten poltetaan uunissa. Lasi sulaa muotin sisällä. Kun muotti avataan, muoto on valmis. Metodi mahdollistaa sellaiset muodot, joita puhaltamalla ei voi saada aikaan. Minua kiinnostaa vielä muotoa enemmän materiaalikompositiot. On mahdollista tehdä ainutlaatuisia sekoituksia, joiden lopputuloksena on epätavallinen lasiesine ja jotain, mitä emme ole tottuneet näkemään.
Vierailit Fiskarsissa toissa viikolla. Mitä pidit Biennalesta?
Rakastin sitä. Kylä on hieno ja näyttelyt erityisen hienoja. Anniina Koivun kuratoima Tehdas-näyttely oli hyvin mielenkiintoinen ja penkit joen varressa loistava tapa tutustua samanaikaisesi muotoiluun sekä kylään.
Tyylisi on konseptuaalinen, tarinallisuus ja luonto ovat siinä vahvasti läsnä. Kun ihmiset kohtaavat muotoiluasi, mitä toivot heidän löytävän siitä?
Tykkään kunnianhimoisista, anonyymeista asioista, jotka eivät ole valmiiksi kerrottuja, vaan katsoja muodostaa itse niistä näkemyksensä.
Muotoilussani työskentelen usein eritaustaisten ihmisten kuten kalastajien, elokuvantekijöiden, kirjailijoiden, muusikoiden, arkeologien ja käsityöläisten kanssa.
Mitä tämä yhteistyö tuo työhösi?
Eri alojen ammattilaisten kanssa työskentely laajentaa omaa ymmärrystäni. Se on myös tärkeä lisä työssäni, esimerkiksi työni Kiertävä huilu ei olisi koskaan tullut valmiiksi ilman läheistä työskentelyä huilistien, säveltäjän sekä huiluntekijän kanssa.
Kuinka paljon Islanti näyttäytyy muotoilussasi?
Jätän sen muiden arvioitavaksi. Mutta luonnollisesti Islanti vaikuttaa muotoilussani monella tasolla. Minuun vaikuttavat esimerkiksi kalastajakylät, luonto ja pinnanmuodot. Olen asunut kohta 10 vuotta muualla, joten Islannin lisäksi monet muut vaikutteet näkyvät myös työssäni.
Miten päädyit muotoilijaksi?
Olen aina ollut kiinnostunut luovuudesta ja taiteista. Äitini on muotoilija ja isäni taiteenharrastaja. Koulukirjani ovat täynnä piirtämiäni luonnoksia. Vanhemmiten kiinnostuin maalaamisesta ja käsin tekemisestä. Vietin paljon aikaa vanhempieni autotallissa maalaamassa ja rakentelemassa esineitä ilman tarkoitusta. Kiinnostus tekemiseen jatkui aina siihen asti, kunnes lopetin lukion ja päätin pyrkiä taidekouluun. Tuohon aikaan minulla ei ollut mitään käsitystä tuotemuotoilusta. Pääsin Islannin taideyliopistoon sisään, enkä seuraavaan kolmeen vuoteen muuta tehnyt kuin opiskelin. Yliopiston jälkeen muutin Sveitsin Lausanneen, jossa suoritin muotoilun maisterin opinnot ECAL:ssa.
Asut ja työskentelet parhaillaan Ranskassa. Millaista siellä on työskennellä muotoilijana?
Se on mukavaa. Sää Etelä-Ranskassa on mieluisa ja sieltä löytyy myös kiinnostavia tuotantolaitoksia, joiden kanssa tehdä työtä.
Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Viettämässä onnellista elämää kauniiden ihmisten ympäröimänä.
Brynjar Sigurðarsonin näyttely on esillä Designmuseossa 7.6.-25.8.2019. Fiskars Village Art & Design Biennale 15.9.2019 asti.