Pure Waste – ilmastopioneeri

Vaateteollisuutta patistetaan kierrättämiseen monelta eri suunnalta. Suomalainen Pure Waste on yksi alan edelläkävijöistä.

Vaateteollisuutta patistetaan kierrättämiseen monelta eri suunnalta. Suomalainen Pure Waste on yksi alan edelläkävijöistä.

Niinhän siinä usein käy. Aluksi kukaan ei usko ideaan. Sitten kaikki haluavat osansa. Nyt vaateteollisuudessa on alkamassa väistämätön muutos, jota oli kenties vaikea kuvitella vielä kymmenen vuotta sitten.

Helsingin ydinkeskustassa Yrjönkadulla on, voisiko sanoa, saman puljun väkeä kahdessa kerroksessa. Katutasossa on Costo- ja Pure Waste -tuotemerkkien “concept store”. Liikkeessä on skandinaavisen hillitty esillepano ja puulattiat. Myös itse tuotteet ovat hillittyjä ja minimalistisia. Lähinnä yksivärisiä hattuja ja t-paitoja.

Kadun toisella puolella kolmannessa kerroksessa on hulppeat toimistotilat, jotka kuuluivat aiemmin Amos Andersonin taidemuseolle. Tätä nykyä tiloissa pyöritetään Coston ja Pure Wasten liiketoimintaa. Valoisan kivitalon sisus huokuu arvokkuutta korkeine huoneineen. Toimiston seinät ovat täynnä kehystettyjä promokuvia, ja tavanomaisten huonekasvien joukosta erottuu random-esineitä, kuten tuolille aseteltu panhuilu.

Seisomatyöpisteineen tilat voisivat kuulua mille tahansa oman arvonsa tuntevalle mainos- tai viestintätoimistolle. Mikään ei varsinaisesti kieli siitä, että näissä tiloissa tehdään kierrättämällä bisnestä.

“Ollaanhan me aika etuoikeutettuja ja onnekkaita, että saatiin napattua nämä tilat ensin”, Coston ja Pure Wasten perustajiin kuuluva Hannes Bengs sanoo. Seuraan liittyy Jukka Pesola, niin ikään Pure Wasten perustaja. Yhdessä he tekevät ekologisia vaatteita kierrätysmateriaalista.

Tapaamme sopivasti heinäkuun helteillä, maailman ylikulutuspäivänä. Myös tänä vuonna kulutuksemme ylitti maapallon sietorajan entistä aiemmin.

Miehet naureskelevat ja tiedostavat ristiriidan. Vaateteollisuus tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä. Alana se on kaikista teollisuuden aloista toiseksi saastuttavin. Vain öljyteollisuus on edellä. Että tehdä nyt sitten lisää vaatteita alalla, joka tuottaa niitä jo paljon enemmän kuin tarpeeksi.

Kun 15 prosenttia ei riitä

On heillä toki pointtinsa. Sekä suuria suunnitelmia ja idealismia.

Bengsin sähköpostin allekirjoituksessa lukee “Become a pioneer, subscribe to pure waste’s b2b newsletter from this link”. Mainitun pioneeristatuksen tässä yhteydessä oikeuttaa se, että Bengsin ja Pesolan firma valmistaa vaatteita 100-prosenttisesta kierrätysmateriaalista. Siihen harva vaateteollisuudessa kykenee tai on edes halukas. Alle kymmenen vuotta sitten harva edes uskoi, että se olisi mahdollista.

Kun Bengs ja Pesola saavat puhua bisneksestään, on hankala saada suunvuoroa. He jatkavat ja täydentävät toistensa lauseita sekä puhuvat myös paikoin toistensa päälle. Miehistä paistava intohimo on hauskaa, jos otetaan huomioon, että miehet päätyivät vaatealalle sanojensa mukaan “vahingossa”.

Kaikki alkoi Costosta vuonna 2006. Kaveriporukka perusti firman ennen kuin edes tiesi, mitä sillä tehdään. Bengs oli valmistunut huonekalumuotoilijaksi, ja hänen veljensä Anders oli suunnitellut hattuja. Ne alat yhdistettiin: hattuja huonekaluteollisuuden ylijäämämateriaalista. “Ajateltiin, että lähdetään tästä, tämä on ekologista”, Bengs kertoo.

Pesolalla oli Bulevardiilla oma vaatekauppa Le Putiikki, johon Coston tuotteita otettiin myytiin, ja pian myös Pesola oli mukana. Hattuja väsättiin kellarissa ja toiminta oli pientä, kunnes vuosien 2008 ja 2009 aikana toiminta lähti paremmin lentoon.

Tehdas Intiassa.

Pure Wasten konseptin suunnittelu alkoi vuonna 2010. Alun perin siksi, että he halusivat Costolle 100-prosenttisesti kierrätettyä kangasta. Sellaista ei löytynyt markkinoilta. Vaatteita ja tekstiilejä on toki kierrätetty jo vuosikymmeniä, mutta ei siten, että kangas olisi 100-prosenttisesti kierrätettyä. Sellaista toki löytyi, että 10-15 prosenttia on kierrätettyä, mutta se ei riittänyt. “Huomattiin, että tässä on markkinarako, että tuskin ollaan ainoita maailmassa, jotka haluaa tätä. Meille ensin sanottiin, ettei sellaista kangasta voi tehdä, mutta testattiin ja todettiin, että kyllä voi”, Bengs sanoo.

Kun kaikkien testausten jälkeen prosessi oli todettu toimivaksi, Pure Waste perusti oman tehtaan Intiaan. Kierrätysidealismi ja investointi omaan tehtaaseen kannatti, sillä liikevaihto on kasvanut koko ajan ja mennyt jo ohi Costosta. Parinkymmenen hengen yritystä voi pyörittää ydinkeskustan arvokiinteistössä. Yhtiön tämän vuoden budjetti on noin neljä miljoonaa euroa.

Maailmanloppu

Bengsin ja Pesolan firma on vastalause pikamuodille ja sen toimintalogiikalle. Millenium ei tuonut Y2K:ta tai maailmanloppua, mutta se toi pikamuodin, joka voi joskus tulevaisuudessa olla yksi osasyyllinen maailmanloppuun.

Ensimmäinen H&M, vaateteollisuuden IKEA ja jälleen yksi ruotsalaisten lahja maailmalle, avattiin huhtikuussa 2000. Niin halpaa vaatetta, että kelpaahan näitä ostaa vaikka enemmänkin. Aika moni on ostanut. Keskivertosuomalainen ostaa vaatteita 14 kiloa vuodessa.

Pikamuodin myötä uusien vaatteiden myynti kaksinkertaistui ja käyttökerrat puolittuivat. Ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että siinä missä aiemmin eri merkit tekivät vaatemallistoja yhdestä muutamaan per vuosi, nykyään espanjalaisketju Zaralla on jo 24 mallistoa vuodessa. H&M:llä mallistoja on vuosittain 12-16.

Se tarkoittaa valtavaa ylituotantoa. Pikamuotiteollisuuden ansaintalogiikka perustuu siihen, että myydään pienellä katteella valtavia määriä. “Meille tulee yhteydenottoja yrityksiltä, että voitaisko me kierrättää heidän myymätöntä tavaraa ja tehdä siitä jotain. Mutta ongelma pitäisi ratkaista niin, että älkää tuottako liikaa”, Bengs sanoo turhautuneen kuuloisena.

Ellen MacArthurin säätiö on laskenut, että 73 prosenttia kaikista maailmalla valmistetuista vaatteista päätyy kaatopaikalle tai poltettavaksi. Vuonna 2017 luksusmerkki Burberry poltti yhteensä 32 miljoonan euron arvosta myymätöntä tavaraa. Yhtiö ei halunnut myydä näitä tuotteita eteenpäin halvalla, jotta brändi ei kärsi.

Viime joulu-huhtikuun aikana H&M:n varastoihin jäi yhteensä 3,7 miljardin euron edestä myymätöntä tavaraa. Ja toisaalta mikäpäs siinä, kun Tukholman Västeråsissa on voimalaitos, jonka on tarkoitus luopua hiilen ja öljyn käytöstä energiantuotannossaan, koska se saa halpavaateketjulta niin paljon poltettavaa tekstiiliä, että voimalaitos voi tuottaa siitä energiaa.

Puuvillaa tehtaan lattialta

Pure Waste on tällä hetkellä Intiassa keskittynyt teollisuuden tuottamaan tekstiilijätteeseen, englanniksi “pre-consumer waste”. Suomessa ei ole enää tekstiiliteollisuutta olemassa riittävästi, että tekstiilijätettä saisi riittävästi hyödynnettäväksi kotimaasta.

Post-consumer waste eli kuluttajien poistotekstiilit on Pure Wasten seuraava laajennuskohde. Sitä kyllä löytyy riittävästi Suomesta ja muista pohjoismaista. Mutta se on huomattavasti hankalampaa kierrätettävää kuin teollisuuden tekstiilijäte, koska kuluttajajätteen seassa voi olla puuvillan ohella vaikka elastaania, väriaineita ja kemikaaleja. Mutta myös kuluttajien poistotekstiilejä on opittava kierrättämään, koska niistä tällä hetkellä suurin osa päätyy poltettavaksi ja kaatopaikoille.

“Tehdasjätteestä me tiedetään, että se on varmasti pelkkää puuvillaa. Kuluttajajätettä pitäisi pystyä erottelemaan paremmin”, Bengs sanoo.

Puuvillajätteen lajittelua.

Eli kun nyt Intiassa ompelutehtailla lakaistaan lattioilta kaikki käyttämätön tekstiili, siitä massasta tarvitsee erotella vain eri värit omiin laareihinsa. Se ei ole niin hankalaa kuin kuluttajajäte, mutta silti se on Pure Wastelle tällä hetkellä aikaa vievää ja kallista, manuaalista puuhaa.

Vaateteollisuus tarvitsisi kierrättämiseen samanlaista intohimoa sopivien algoritmien ja koneoppimisen kehittämiseen kuin vaikkapa autoteollisuudessa. “Uskomme, että myös teollisuusjätteen lajittelu paranee jatkossa. Olemme keskustelleet siitä jo eri tahojen kanssa. Paremmin lajitellusta jätteestä tehtaat saavat paremman hinnan”, Bengs sanoo.

Yhtälössä on monta voittajaa. Tehtaat saavat myydä eteenpäin tarpeetonta tekstiiliä, ja Pure Waste saa halpaa materiaalia, josta yritys voi tehdä vaatteita ja myydä eteenpäin. “Viime vuosina materiaalin hinta tosin on noussut koko ajan”, Bengs ja Pesola sanovat.

Se on tietysti hyvä merkki, että myös muut tahot ovat kierrättämisestä kiinnostuneita ja tekstiilijätteen hinnat nousevat. Kuluttajien poistotekstiilien tehokas kierrättäminen olisi alalta seuraava iso edistysaskel. Pure Wastella on suunnitelmissa perustaa ensi vuonna Suomeen testikehruulaitos, jossa kuluttajien poistotekstiilejä hyödynnetään. Suunnitelma on osa tekstiilijätteen hyödyntämiseen keskittyvää Telaketju-hanketta, jossa on mukana Lounais-Suomen Jätehuolto, Turun Ammattikorkeakoulu ja VTT.

Kehräystä.

Pesola sanoo, että pelkästä kuluttajajätteestä ei saa kehrättyä riittävän hyvää lankaa. “Mutta voidaan sekoittaa sitä muiden kierrätyskuitujen ja biohajovien kuitujen kanssa, että saadaan tarpeeksi hyvää laatua. Ensi vuonna ajetaan testit ja jos se on sitä, mitä uskotaan, niin sitten voidaan investoida ja alkaa tehdä Suomessa.”

Kansainvälisellä tasolla kuluttajien poistotekstiilien kierrättämiseen kannustaa myös se, että jatkossa kehittyvät maat lyövät rajoja entistä enemmän kiinni tekstiilijätteen suhteen. Tai ainakin yrittävät. Esimerkiksi Afrikan tekstiilliteollisuus on lähes kuollut Euroopasta ja Yhdysvalloista tulevan tekstiilijätteen vuoksi. Viime vuonna Kenia yritti kieltää tekstiillijätteen tuonnin, mutta perui kiellon Yhdysvaltain painostuksesta. “Eihän siinä ole mitään järkeä rahdata tekstiiliä sen syntysijoilta jonnekin kauas. Totta kai se kannattaa kierrättää kotimaassa”, Bengs ihmettelee.

Vanha on uusi musta

Siihen nähden miten paljon tuhoisampaa vaateteollisuus on ilmastolle verrattuna lentoliikenteeseen, on kumma, kuinka se on löytänyt tiensä julkiseen keskusteluun vasta viime aikoina. Pure Wasten kaltaiset toimijat ovat tällä hetkellä niitä harvoja, pieniä edelläkävijöitä, ja eniten valtaa pitävät suuryritykset vasta heräilemässä.

Aalto-yliopiston vastuulliseen liiketoimintaan erikoistunut johtamisen professori Minna Halme uskoo, että kierrättämisestä tulee laajamittainen ilmiö vaateteollisuudessa lähitulevaisuudessa. Eikä kyse ole edes viherpesusta, vaan jo pelkästään käytännön haasteet pakottavat isot vaateketjut kierrättämään. Puuvillan viljelyalaa ei voida kasvattaa yhtään enempää ja viranomaissääntely tiukkenee.

“Tämä ei ole ensisijaisesti vastuullisuuteen liittyvä ilmiö, vaan puhtaasti liiketoiminta-asia”, Halme sanoo.

Myös kuluttajat tulevat Halmeen mukaan vaatimaan jatkossa entistä enemmän ympäristöystävällisiä vaatteita. “Käytetyn ostaminen lisääntyy koko ajan, mutta se ei ole sillä tasolla, että iso osa kuluttajista olisi valinnut sen. Jos mennään punavihreästä kuplasta muihin todellisuuksiin, vaikkapa Espooseen varakkaaseen perheeseen, niin siellä ostetaan enemmän uutta.”

Tekstiiliteollisuudessa raaka-aineiden tuottaminen kuormittaa ympäristöä eniten. Polyesterin valmistamiseen käytetään öljyä ja puuvillan viljelyyn tarvitaan paljon vettä. Lisäksi sen viljely saastuttaa ympäristöä sekä vie tilaa ruuantuotannolta.

Kun tähän kaikkeen yhdistetään pikamuotikulttuuri, joka synnyttää paljon kaatopaikalle ja poltettavaksi päätyvää tekstiilijätettä, on tilanne kaikessa käsittämättömässä tuhlailevuudessaan kestämätön. Mutta kestämättömyydestä on tullut uusi normaali: trendit vaihtuvat jatkuvasti ja monien arkisten käyttötavaroiden kuten älypuhelinten elinikä on naurettavan lyhyt.

Tekstiiliteollisuuden kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät Ellen MacArthur -säätiön laskelmien mukaan 44 prosenttia, jos kuluttajat käyttäisivät vaatteitaan edes kaksi kertaa enemmän kuin nyt. Halme on optimistinen sen suhteen, että kuluttajat voivat oppia pikamuodin määräämästä tahdista pois. Kyse ei ole mistään valtavan liikenneinfran muuttamisesta, vaan kulutustottumuksista. “Se on vähän kuin vaihtaisit shampoota tai lihamakkaran kasvismakkaraan. Se vaatii trendien muutosta. Sitä, että se mikä tuottaa positiivista identiteettiä, muuttuu.”

Eli toisin sanoen influenssereiden uusia vaatehankintoja esittelevistä postauksista täytyisi tulla haluttujen ja ihailtujen sijaan naurettavia. Että ketään ei kiinnostaisi, millaiset uudet verkkarit Kim Kardashianilla on.

Tilalle tulisi kulttuuri, jossa olisi myönteistä kertoa, miten on ollut sama vaate käytössä jo kymmenen vuotta. Tosin tällä pikamuodin aikakaudella uusia vaatteita ei vain ole edes suunniteltu kestämään. “90-luvulla vaatteet olivat kalliimpia, mutta ne myös kestivät kauemmin”, Halme sanoo.

Parempi kuin Gore Tex – mutta kestävää

Pure Wasten ohella Suomessa kierrätysmateriaalin kestävyyden puolesta puhuu myös vasta perustettu Infinited Fibre, joka valmistaa 100-prosenttista kierrätystekstiiliä teollisuuden käyttöön. Infinited Fiber keräsi juuri rahoitusta yhteensä 3,7 miljoonan euron edestä, mukaan lukien H&M:ltä.

H&M korostaa ympäristöarvoja nykyään viestinnässään. Ruotsalaisketjulla on tavoitteena olla vuoteen 2040 mennessä ilmastopositiivinen. Se tarkoittaa sitä, että yritys poistaisi ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin sinne päästää. “Tässä on hyvät ja huonot puolet. Isot firmat, joilla on rahaa, haluavat auttaa, mutta samaan aikaan he tekevät pahaa”, Bengs sanoo.

Vaikka myös positiivisia merkkejä näkyy kiertotalouden ja kestävän kehityksen puolesta, niin sekä Pesola että Bengs vastaavat yhteen ääneen “ei” kysymykseen siitä, että voiko nykyistä kiihtynyttä pikamuotimaailmaa pysäyttää.

Kierrätettyä lankaa.

He myös korostavat, etteivät he itse valmista muotia. Heillä ei ole mallistoja. Coston samat perusmallit pysyvät vuodesta toiseen. Yrityksen liikevaihdosta noin 85-90 prosenttia tulee yrityskaupasta. Pure Wasten tarkoituksena on alusta alkaen ollut tarjota muotiteollisuudelle ekologinen vaihtoehto, 100-prosenttisesti kierrätettyä kangasta. “Ideana oli brändätä kierrätetty kangas, koska brändättyä kangasta ei ole kauheasti. On Fair Trade ja GoreTex. Ja GoreTex ei ole kovin ekologinen, mutta se on hyvä brändi”, Bengs sanoo.

Mutta yhtä kaikki, he myyvät vaatteita. “Se on ristiriidassa sen suhteen, mitä me halutaan”, Pesola sanoo, ja jatkaa:

“Me ei voida yksin muuttaa mitään, mutta voidaan näyttää suuntaa. Silloin kun aloitettiin, meihin ei uskottu, mutta nyt kukaan ei kyseenalaista. Jonkun pitää näyttää, että tietyt asiat on mahdollisia.”

Pure Waste järjestää Waste Side Story -muotinäytöksen Tavastialla 10.9. klo 20.

Tätä artikkelia on tukenut Pure Waste, mutta kaikki ajatukset ja sisältö ovat Weeklyn omia. Kuten kaikki sisältö Helsinki Design Weeklyssä, myös kumppaniartikkelit on tehty palvelemaan ensisijaisesti lukijoitamme.