Caroline Suinner: Mikä on viisasta?
Viisaus on kasvanut minuun häpeästä ja katumuksesta. Turvattomuudesta ja särkyneistä sydämistä. Viisaus on reflektion jälkeinen tietoon ja intuitioon perustuva reaktio, joka ei synny itse kokemuksista tai traumasta vaan niiden kanssa istumisesta.
Törmäsin Tiktokissa videoon. Siinä Eva Gutowski (@mylifeaseva) kertoi tarinan siitä, miten hän valehteli nuoruuden poikaystävälleen olevansa neitsyt ja esitti harrastavansa tämän kanssa seksiä ensimmäistä kertaa. Tässä on monta tasoa, mutta videon tarkoitus oli jakaa jotain sellaista, mikä hävettää, mutta jolle voi nyt jo nauraa. Jäin ajattelemaan kaikkia niitä ihme juttuja mitä olen nuorena ja aikuisenakin tehnyt. Patriarkaaliset ja rasistiset rakenteet, kuten misogynia, eksotisointi ja nepotismi ovat pitäneet huolen siitä, että joukkoon kuulumisen tarve ja ulkopuolisilta saatu validaatio sekä huomio on ollut minulle ajoittain äärimmäisen tärkeää. On ollut tärkeää tuntea, että olen haluttu ja tärkeä. Vasta viime vuosina olen käsittänyt, että voin vierittää vääryyden tunteiden taakkaa harteiltani pois ymmärtämällä lisää itsestäni, historiastani ja kontekstista jossa elän. Jos ympäristö ei mahdollista itsetutkiskelua, on vaikeaa olla viisas tai tietää miten toimia. Se vaikeuttaa identiteetin työstämistä. Olen kiinnittynyt epäturvallisiin ihmisiin, määritellyt itseäni rasistisien stereotypioiden kautta ja ohjautunut hyväksynnän toivossa lukemattomiin vaaratilanteisiin. Olen halunnut kokea selviäväni ihan mistä vain.
Työni kautta olen onneksi joutunut tutustumaan itseeni ja intuitiooni. Olen antanut itselleni tilaa, jota toivon että minulla olisi ollut aina. Olen sekä pyytänyt, että antanut itselleni ja monelle muulle anteeksi.
Haloo, onko tämä nyt ihan viisasta? Joskus kyseenalaistan intuitiotani eli sitä osaa viisaudestani, joka ohjaa tunnepohjaisia päätöksiäni ja suhdettani maailmaan. Ei intuitioni varmasti ole aina oikeassa. Silti sillä on suuri rooli, kun navigoin läpi elämän. Nojaudun intuitioon, kun haluan tehdä juuri minulle oikeita päätöksiä. Jos en tee niin, olen epätasapainoinen, räjähdysherkkä ja kyyninen. Jos en kuuntele itseäni, minun on vaikea maadoittua, rauhoittua ja tunnistaa omia rajojani. Tällainen ei sovi, jos haluaa luoda muutosta ja toimia radikaalina ja intersektionaalisena feministinä. Ennen kaikkea tällainen ei sovi, jos haluaa olla nöyrä taiteelle ja valjastaa opittua tietoa merkitykselliseen käyttöön. Olen omistautunut tutustumaan itseeni faktoja syvemmälle.
Minun elämässäni viisainta on ollut päättää elää ainoastaan itseäni varten, häpeilemättä. Viime vuosien aikana häpeä on liittynyt usein koulutustaustaani tai terveydentilaani. Joskus siihen, että asiat maailmassa tai henkilökohtaisessa elämässä tuntuvat etenevän liian hitaasti. Häpeän sitä, että pelkään jääväni jostain paitsi. Olen pelännyt, etten voisi vaikuttaa omaan elämääni. Olen myös pelännyt ettei ääneni kuuluisi ilman titteleitä. En ole uskonut omaan sanomaani. On raskasta olla päivittäin itsensä äärellä ja karistaa häpeää. Se ei ole helppoa, mutta se on viisasta. Viisasta on myös sisäistää ja hyväksyä oma tarinansa. Narratiivia voi muuttaa tarvittaessa. Samalla muuttaa omaa suhdettaan tulevaan ja menneeseen. Tämä on helvetin vaikea prosessi, en suosittele kenellekään ja samalla toivon, että kaikki kävisivät tämän läpi.
Viisaus vaatii reflektiota, pohdintaa ja itsensä suhteuttamista maailmaan. On viisasta olla tietoinen omista intuitiivisista tarpeistaan ja mahdollisuuksistaan. On viisasta olla myötätuntoinen. On viisasta kuulla, ymmärtää ja harjoittaa äärimmäistä empatiaa ja toimia sieltä käsin. Taitava, fiksu tai näppärä eivät ole synonyymejä viisaalle, eivätkä vastoinkäymiset tai kipu tuota viisautta. Viisaus voi tulla iän myötä, mutta vain jos olemme käyttäneet ajan hyödyksemme.
Viisaus on hyväksymistä, dialogia ja vastaanottamista. Kiireettömyyttäkin. Hiljaista viisautta arvostetaan liikaa, sehän palvelee vain yksilöä. Siksi minäkin tässä tunteeseen perustuvassa kirjoituksessani haluan kannustaa sinua jakamaan viisauttasi. Luovan viisauden on tuotava energiaa ja voimia sinne, missä niistä on eniten hyötyä. Viisaus on aktiivista. Ei jäädä jumiin, tehdään tilaa epäonnistumisille ja häpeällekin. Tutkimalla häpeää pääsemme usein intuitiivisesti kiinni siihen millaisia ihmisiä haluamme olla. Kun ymmärrämme sen, voimme toimia paitsi päämäärätietoisesti, myös kestävästi.
Caroline Suinner on Itä-Helsingistä kotoisin oleva aktivisti ja taiteilija. Tällä hetkellä häntä kiinnostaa akuutti empatia, yhteydet, klubit ja taidekentän marginaalit.
Helsinki Design Weekin teema on ”Mikä on viisasta?” . Teemaa on käsitelty vieraskynäkirjoituksisssa täällä ja täällä Helsinki Design Week 9.–19.9.2021.