Videotaiteilija Irene Suosalon suunnittelemassa HDW:n vuosikuvassa on yhdeksän animaatiota
Helsinki Design Weekille tehdään joka vuosi uusi, erottuva ilme. Tänä vuonna haluttiin keskittyä yhteen kuvaan ja hyödyntää siinä päätapahtumapaikaksi suunniteltua Glasshouse Helsingin rakennusta. Kyseessä on näyttävä, vuonna 1900 valmistunut Jugend-linna ydinkeskustassa. Päätapahtumat peruttiin koronapandemian vuoksi, mutta kuva jäi elämään omaa elämäänsä kutsuvana animaationa, jossa rakennuksen ikkunoihin syttyy valo sekä lähes gobeliinimaisena katseenvangitsijana julisteissa.
Kuvan suunnitteli Irene Suosalo, 25-vuotias videotaiteilija, joka työskentelee pääsääntöisesti kokeellisten animaatioiden parissa. Suosalo on valmistunut valokuvaajaksi Lahden Ammattikorkeakoulun muotoiluinstituutista.
Weekly: Miten päädyit siirtymään valokuvauksesta animaatioiden suunnitteluun?
Irene Suosalo: Sattumien kautta, kolme vuotta sitten. Olin kiinnostunut VJ:n työstä klubeilla ja festivaaleilla. Alkuun tuotin animaatioita musiikkia visualisoimaan ja sittemmin olen huomannut, että animaatiota voi hyödyntää monessa muussakin. Olen tehnyt animaatioista mm. pidempiä video-installaatioita gallerioihin sekä musiikkivideoita ja kuvituksia. Tyylini on kehittynyt vähitellen kokeillen ja erilaisia metodeja yhdistellen.
W: Millaista oli suunnitella Helsinki Design Weekille vuosikuva?
IS: Tämä oli mieluinen tehtävänanto, sillä kuvituksen aihe pyöri Glasshouse Helsinki -rakennuksen ympärillä. Olen pitänyt Aleksanterinkatu 13 -rakennusta kiehtovana, sillä se poikkeaa niin paljon kadun muista taloista. Halusin kuvitukseen rakennuksen selkeästi näkyviin, sillä se oli jo itsessään näyttävä. Hauskin osa työtä olikin jäljitellä rakennus jokaista yksityiskohtaa myöten. Tämä vaihe oli kuin palapeli. Tein HDW:n vuosikuvan kuvituksen samalla tekniikalla kuin animaationi. Alussa minulla on pohja, jonka päälle rakennan kerroksia. Värit ovat myös yksi tärkeä vaihe, johon uppoudun helposti. Väritin talon noin 100 eri yhdistelmällä, näistä päädyimme lopulta värikkäisiin ikkunoihin. Väriä vaihtavat ikkunat sopivat minusta hyvin monipuoliseen festivaaliin.
Julisteen kuva on koostettu noin yhdeksästä eri animaatiosta, sillä halusin julisteeseen saman tunnelman kuin animaatioissani. Kokonaisuudessaan prosessi oli minulle melko tyypillinen leikkaa-liimaa, lisää kerroksia ja kokeile -tyyppinen. Prosessin yksityiskohdat toki aina vaihtelevat. Olen viime aikoina tehnyt paljon kuvitustöitä, joissa on tarkkaan määritelty aihe. Tehtävänanto oli siis minulle melko tyypillinen. Poikkeavaa oli kuitenkin julisteen suuri koko. Yleensä teen kaikki kuvitukseni aina animaatioista – tämä juliste muodostui palapelimaisesti yhdeksästä animaatiosta.
W: Mitä ajatuksia Helsinki Design Weekin vuositeema “Mikä on viisasta?” herättää?
Pysähtyminen ja harkitseminen on viisasta ja koko ajan tärkeämpää. Työssäni olen tunnistanut, että teknologia, internet ja sen nopeus ottavat helposti vallan. Sitä yrittää pysytellä nopeutuvassa tahdissa vaikka se on mahdotonta. Kun työskentely keskittyy suurimmilta osin tietokoneen äärelle, olisi viisasta oppia ottamaan välillä etäisyyttä ja omaa aikaa.
Irene Suosalo
W: Mitä sinulla on seuraavaksi työn alla?
IS: Yksi pitkäaikainen projektini on ollut ensimmäisen oman kirjan toteutus. Julkaisen syksyn aikana Look Back And Laugh Booksin kanssa “Tivoli”– kirjan. Se koostuu animaatioistani otetuista kuvista ja se painetaan risopainotekniikalla. Työstän myös pidempää videoteosta äänitaiteilijan kanssa. Tämän lisäksi työskentelen erinäisten kuvitusten parissa.