Muotoiluyritykset ottavat usein kantaa ilmastonmuutokseen vain pinnallisella tasolla, sanoo Akira Minagawa
Weekly tapasi Akira Minagawan, kansainvälisesti tunnetun japanilaisen muoti- ja tekstiilisuunnittelijan sekä minä perhonen -muotoiluyrityksen perustajan. Tarkoituksena oli keskustella Helsinki Design Weekin päätapahtumapaikalle suunnitellusta installaatiosta, mutta tapahtuman perumisen jälkeen toimittaja Crystal Bennes ja Minagawa päätyivät käsittelemään laajemminkin muotoiluyrittäjyyttä ja käsityötaitojen arvostusta.
Weekly: Tämän vuoden näyttelysi Helsinki Design Weekille piti valitettavasti peruuttaa pandemiarajoitusten vuoksi, mutta kerro kuitenkin, mistä installaatiossa oli kyse.
Akira Minagawa: Olimme valmistelleet installaation, joka käsitteli teemoja ymmärtämisen käsitteen ympärillä. Nykyajan kulutuskäyttäytymistä ohjaavat esimerkiksi hinta, käyttötarkoitus ja estetiikka. Näyttelyteoksellamme halusimme kuitenkin viestittää, että on tärkeää ymmärtää esineitä niiden materiaalin, valmistusprosessien ja -ympäristöjen sekä työvoiman käytön näkökulmasta. Teokseen valittujen kankaiden avulla halusimme osoittaa, mitä materiaaleja niihin oli käytetty, mistä ne ovat peräisin sekä millaisia prosesseja ja mitä työvoimaa tarvitaan kankaiden valmistamiseksi. Teoksen avulla oli tarkoitus nostaa esiin kankaisiin liittyviä yhteiskunnallisia ideologioita ja periaatteita, ja lisäksi korostaa iloa, jota kankaat voivat tuoda ihmisten arkeen. Halusimme pohtia, voiko design-tuotteilla määrittää onnellisuutta moneen suuntaan eli tuomalla yhteen tekijä, käyttäjä ja yhteiskunta.
W: Arvostatte kovasti käsityötaitoa ja kestävyyttä sekä yksittäisissä vaatekappaleissa että niitä tuottavalla alalla. Pitkäikäisyyttähän ei yleensä yhdistetä muotiin ja vaatteisiin. Mistä tämä arvostus juontaa juurensa alalla, jolla kestävyyttä ei perinteisesti ole arvostettu?
AM: Viime vuosikymmeninä muotialalla on tosiaan painotettu lyhytaikaisuutta. Trendit ja kulutustottumukset ovat vaihtuneet nopeasti, joten tuotantokaudetkin ovat olleet lyhyitä. Lyhyt sykli palvelee brändien markkinointia, mutta se ei kehitä kestävää suhdetta muotoiluun ja esineiden käyttöön. Uskon, että voimme muodostaa pitkäaikaisen suhteen elämämme esineisiin mukaan lukien vaatteisiin samalla tavalla kuin arkkitehtuuriin, taiteeseen tai sisustukseen. Sain idean jo silloin, kun kävin ensimmäisen kerran Suomessa 19-vuotiaana ja tutustuin suomalaisten elämäntapaan ja muotoilumieltymyksiin.
W: Auttaako muotoiluajatteluun pohjautuva lähestymistapa minä perhonen -yritystänne tekemään eettisempää tai ekologisempaa bisnestä?
AM: Kaikki design on arjessa yhteydessä ja suhteessa toisiinsa. En kategorisoi tai ajattele yksittäisiä tuotteita vaan uskon, että on hyödyllisempää maalata kokonaisvaltaista muotoilumaisemaa. Ideoita päästä eroon ylimääräisestä materiaalista ja sivutuotteista löytyy helposti, kun niille keksitään uusia käyttötarkoituksia, ja tämä hyödyttää ympäristöä.
W: Millaista synergiaa löytyy suomalaisesta ja japanilaisesta muotoiluajattelusta?
AM: En osaa sanoa pelkästään Suomen tai Japanin osalta. Jos luodaan infrastruktuuri, jossa tekijät, materiaalit, käsityötaito ja valmistus ympäri maailmaa saadaan yhdistettyä nykyistä joustavammin, ja jos ihmisen viisaus saadaan valjastettua yleiseen käyttöön, se voisi auttaa parantamaan elämänlaatua ihan joka paikassa. Ihanteellinen ratkaisu olisi sellainen, joka perustuisi ideoita ja valmistusta ympäri maailmaa yhdistävään verkostoon.
W: Tekisitkö jotakin toisin, jos perustaisit yrityksesi nyt verrattuna tilanteeseen 25 vuotta sitten?
AM: 25 vuotta sitten internet ei ollut yhtä kehittynyt kuin nyt. Jos perustaisin yrityksen nyt, kun maailma on paljon verkostoituneempi, yhdistäisin ateljeeni filosofian ja toiminnan ympäri maailmaa toimiviin luoviin tekijöihin. En niinkään edistäisi muotoilun globalisaatiota vaan yhdistelisin potentiaalisiai tekijöitä paikallisesti virkistävällä tavalla.
W: Mitä ajattelet liiketoiminnan ilmastovaikutuksesta? Mitä yritykset voivat tehdä taistelussa ilmastonmuutosta vastaan?
AM: Usein tuntuu, että yritykset ottavat kantaa ilmastonmuutokseen vain pinnallisella tasolla. Kestävän kehityksen konseptoinnissa yritykset hyödyntävät vastuullisuusjargonia puolustellakseen tai kaupallistaakseen käytäntöjään. Voittoa tavoittelevien organisaatioiden ilmastotoimet ovat toisarvoisia ja pinnallisia. Yritysten pitäisi kehittää kiertotalouden rakenteita eikä vain valmistaa tuotteita. Jos yritys esimerkiksi väittää, että sen materiaali on kierrätettävää ja maatuvaa, mutta materiaali kuitenkin lopulta poltetaan, ei ole mitään väliä, onko se kierrätettävää. Tähän ongelmaan ei puututa riittävästi. Eikä itse asiassa ole järkevääkään, että yksittäiset yritykset ratkovat näitä asioita; ne pitäisi ratkaista teollisuudenalan, maantieteellisen alueen ja kansallisella tasolla. Siihen tarvitaan lainsäädäntöä.
W: Löytyisikö yritystoiminnastasi juuri päättyneen HDW:n vuositeemaan “Mikä on viisasta?” Mitä on mielestäsi viisasta muotoilla tai suunnitella nyt, Akira Minagawa?
AM: Olen sanonut tämän ennenkin: viisas muotoilu keskittyy tekijän, käyttäjän ja onnellisuuden suhteeseen. Viisasta muotoilua on sellainen, missä tekijä tulee onnelliseksi tehdessään ja käyttäjä käyttäessään esinettä. Tätä pohjaa vasten tulisi tuottaa asianmukaisen ympäristöystävällisiä materiaaleja asianmukaisilla prosesseilla. Tällaiset tuotteet kestävät maailmassa ja tuottavat ihmisille onnellisuuden tunnetta pitkään.