AS LL TK Arkkitehdit luovat uutta tasapainoilemalla kauniisti kontrastien ja johdonmukaisen välillä

Arkkitehdit Antti Soini, Leo Lindroos ja Tuuli Kanerva keskustelevat avoimien arkkitehtuurikilpailujen luonteesta, haipista, mittaamisen tärkeydestä ja rönsyilyn merkityksestä.

Töölö kylpee kylmässä, marraskuisessa valossa, kun AS LL TK Arkkitehtien perustajajäsen Tuuli Kanerva raottaa ovea vastaperustettuun studiotilaan. Sisällä tuoksuu tuore kahvi ja pöydällä odottavien pullien ääreltä löytyvät muut toimiston jäsenet. Siis: Antti Soini ja Leo Lindroos. Jo kouluaikoina tutustunut kolmikko on perustanut AS LL TK -toimiston vuonna 2019, mutta ryhmä on työskennellyt yhdessä jo huomattavasti pidempään. Ja hyvä niin, sillä Aalto-yliopistossa ja Accademia di Architettura di Mendrisio, Sveitsissä, yhdessä opiskelleiden arkkitehtien yhteistyö on osoittautunut hyvin onnistuneeksi, jopa voittoisaksi. Viimeaikaisia ​​saavutuksia ovat muun muassa ensimmäiset sijat  avoimissa arkkitehtuurikilpailuissa Lappeenrannan Sammontalon suunnittelulle ja Helsingin Jätkäsaaren Asuntoreformi Helsinki 2020 -projektin toteutukselle. Aiempia voittoja ovat Suomen Taideyhdistyksen erämaa-ateljee “Vilniemi” vuonna 2018 ja Alvar Aalto -museon laajennus noin kolme vuotta aiemmin.

”Voitimme sekä Lappeenrannan että Jätkäsaaren kilpailut keväällä 2019”, Soini vahvistaa.

”Perustimme toimiston voittojen yhteydessä”, Kanerva kertoo.

Kanerva kuvailee Suomessa hyvin yleistä käytäntöä, jonka seurauksena suunnittelu- ja arkkitehtuuritoimistoja perustetaan usein kilpailumenestyksen seurauksena. Soinin mukaan myös kilpailujen työnannot muistuttavat pitkälti koulussa opittuja tehtävänantoja. Se voi arkkitehtien mukaan olla sekä hyvä että huonompi asia. 

”Anonyymit, avoimet kilpailut ovat tasa-arvoinen tapa saada töitä arkkitehtina. Menestys ei perustu ihmisen lähtökohtiin, kuten perheen, taustan tai mahdollisen varallisuuden vaikutukseen. Kun voitot perustuvat puhtaasti visioon, kilpailujärjestelmän kautta voidaan murtaa rajoja”, Kanerva selittää.

Soinin mukaan voitot eivät perustu osallistujien sosioekonomiseen taustaan – ja se on hyvä. 

“Samalla kilpailuilla on kuitenkin passivoiva luonne. Jos joutuisimme enemmän raivaamaan tietä, niin voisin kuvitella sen myös monipuolistavan suomalaisen arkkitehtuurin praktiikoita”, Kanerva lisää. “Nythän meillä on tietty kaava siihen, miten toimistoja syntyy.”

Kilpailujen tärkeydestä ryhmä on yksimielinen: ilman avoimia arkkitehtuurikilpailuja, alalle pääsy olisi lähes mahdotonta. 

AS LL TK ei kuitenkaan ole osaltaan halukas jatkuvasti osallistumaan idea- ja suunnittelukilpailuihin kahmiakseen lisää mahdollisia projekteja ja urakoita. Osallistumisen taustalla on alun alkaenkin ollut halu vakiinnuttaa asema ammattilaisina. Jatkossa arkkitehdit toivovat etenevänsä miettimällä, mikä todella kiinnostaa ja mitä ryhmä todella haluaa tehdä – kilpailut ovat vain yksi tapa lähestyä työtä. 

Toimisto, suhteellisen nuorine perustajajäsenineen, on alalla varsin nuorekas toimija. Liittyykö siihen haipin, eräänlaisen nosteen, tunnetta?

Menestys, nuoruudesta juontuva haippi ja mahdollinen trendikkyys ovat kuitenkin Soinin mukaan asioita, joita on vaikea hahmottaa. “Alalle tyypillisesti hankkeet ovat niin pitkiä, että lähes nelikymppisiä arkkitehteja pidetään nuorina.”

”Henkilökohtaisesti olen yhä tietoisempi siitä, että kilpailut voitetaan yleensä kolmenkymmenen vuoden iässä, kun taas ensimmäiset rakennukset heräävät henkiin vasta noin viiden vuoden kuluttua”, Lindroos avaa.

”Kilpailukulttuurin luonne on varsin absurdi, sillä voittaminen tarkoittaa, että olet vakuuttanut jonkun näkemyksestäsi ja kyvystäsi luoda uutta, mutta olet tehnyt sen rakentamatta vielä yhtään mitään”, Kanerva vahvistaa. ”Ensimmäinen kilpailuvoitto on silti aina erittäin merkittävä.”

Voitoista muodostuukin usein arkkitehtitoimistojen ensimmäisiä keissejä, jotka vastaavasti kasvavat tulevaisuuden referensseiksi. Yksi AS LL TK:n tulevaisuuden tunnuksista on varmasti Lappeenrannan kaupungille suunniteltu 12 200 bruttoneliömetrin koulutuskeskus, Sammontalo. Kanervan, Lindroosin ja Soinin piirtämä ”Valkoinen puutarha” valittiin 57 kilpailutyön joukosta toteutettavaksi kohteeksi. Suunniteltu työ on poeettinen ja harmoninen kokonaisuus, joka muodostaa kauniin aukion paikallisen kirkon ja torin viereen.

”Lähdimme ajatuksesta, että rakennukseen tulisi kaksi hyvin erilaista kerrosta. Tavoittelimme toiseen kerrokseen ilmaa ja kepeyden tuntua puusta rakennetun pylväspalkkirakennelman kautta. Tavoitteenamme oli, että ylemmän kerroksen tilaerot hahmottuisivat melkein kuin paviljonkimaisesti, kun taas ensimmäinen kerros on massiivitiilirakenteinen”, Lindroos kertoo. 

Kanervan mukaan ehdotuksen nimi viittaa rakennuksen tummanpunatiiliseen julkisivuun ja kontrastiväriseen, valkoiseen sisäpihaan.

”Tavoitteenamme oli luoda dynaaminen kokonaisuus, jossa kontrastielementit ovat läsnä. Pyrimme suunnitteluun, joka perustuu vastakkaisuuksien voimaan: painavaan ja kevyeen, tummaan ja vaaleaan. Mutta se, mitä alun perin suunnittelimme, alkoi jatkotutkimuksissa tappelemaan keskenään. Jouduimme lopulta myöntämään, että kilpailuehdotuksen muotoilu sellaisenaan ei tulisi olemaan tasapainoinen. Työstämällä projektia, olemme nyt päässeet tulokseen, joka tarjoaa yhtenäisemmän ja tasapainoisemman ratkaisun. Tämä on meille toimijoina uskomattoman tärkeää”, hän jatkaa. 

”Suunnitteluprosessimme onkin luonteeltaan hyvin kärsivällinen ja mukautuva. Minusta tapa, jolla toimimme suunnittelijoina, on hyvin elävää. Käynnissä olevat piirustukset ja tulevaisuuden rakennukset ovat hengittäviä kokonaisuuksia. Alussa mielikuvamme rakennuksessa voi olla hyvinkin utuinen, mutta ajan myötä se kuva selkeytyy ja konkretisoituu”, Soini lisää. “Emme työskentele tavalla, joka tähtää vain projektien alussa syntyneiden karkeiden ideoiden ja visioiden toteuttamiseen, vaan pyrimme rakentamaan niin, että ymmärryksemme sekä rakennuksen arkkitehtuurista että sen tiloista kasvaa edetessämme.”

”Pääsemme yleensä suunnitteluratkaisuihin, eläytymällä siihen, kuinka näissä tiloissa ollaan. Miltä tilojen hyödyntäminen ja niiden olemassaolo tuntuu. Se ei ole esoteerinen ja vain arkkitehdeille avoin asia, vaan todellisuuteen perustuva käsitys siitä, millaista valmiissa rakennuksessa tulee olemaan. Mikä rakennuksen todellinen henki on”, Lindroos vahvistaa. 

Kanerva on samaa mieltä, ”Opimme paljon yksityiskohdista, valosta ja mittakaavasta käymällä olemassa olevissa tiloissa.”

Tämä taas tarkoittaa, että AS LL TK:n takana oleva ryhmän voi löytää usein vaeltelemasta, tarkkailemasta ja mittaamasta. ”Käytämme paljon olemassa olevia tiloja omina laboratorioina. Sammontalon tulevaan pääaulaan löysimme esimerkiksi referenssin Helsingin Sähkötalosta. Sen pääaula on hyvin samanlainen kooltaan kuin suunnitellun Sammontalon. Voimme siis mennä sinne kokemaan omaa aulaamme 1:1 mittakaavassa”, Lindroos kertoo. 

Kanervan mukaan valmiiden kohteiden on toimittava ikkunalauta-tasolla – mutta myös makrotasolla. “Uskomme, että jos näiden kahden vastakkaisen spektrin asteikon käsittelyssä on epätasapainoa, vierailija kokee heti levottomuuden rakennuksessa.”

”Hyvin konkreettisesti sanottuna”, Soini päättää, “pyrimme ymmärtämään mitä taloon tulee, mistä se koostuu ja miten se rakentuu.”

”Suhtaudumme arkkitehtuuriin ja suunnitteluun hyvin orgaanisesti. Asioiden annetaan ottaa aikansa ja prosesseja on mahdollista luoda rönsyillen, kun on tarpeen.”